Siteeraan kolumnia: Kuusitoista vuotta lasten kanssa työskennellyt mies on huolissaan lasten kasvatuksesta
1. ”Lapsilla täytyy koko ajan olla tänä päivänä jotain tekemistä. Lopettakaa lastenne jatkuva palveleminen ja pilalle hemmottelu. Ei ole vaarallista, jos lapsella on joskus tylsää. Kun joskus on tylsää, niin osaa arvostaa paremmin hetkiä, jolloin on hauskaa.”
2. ”Olen tavannut paljon vanhempia, jotka ovat ylpeitä ja ylimielisiä, kun heidän lapsensa osaavat lukea ja laskea jo ennen kouluikää. Lapset oppivat kyllä lukemaan ja laskemaan koulussakin. Opettakaa lapsia mieluummin leikkimään, olemaan hyviä ystäviä, sekä antamaan ja jakamaan asioita.”
3. ”Lasten on todella vaikeaa osoittaa kiitollisuutta muita kohtaan. Kaikki palvelukset ja asiat, joita lapsille tehdään otetaan itsestäänselvyytenä. Mitä tapahtui näille lauseille: ”kiitos ruoasta”, ”kiitos kyydistä.”
”Minulla ei ole vielä lapsia, mutta jos tulevaisuudessa saan, aion opettaa heitä leikkimään, olemaan hyviä ystäviä, osoittamaan kiitollisuutta ja joskus heillä saa olla myös tylsää. Kun lapset ovat oppineet nämä perusasiat, niin he voivat opetella lukemaan ja laskemaan.”
Lainaus: Jonas Harrison tekstin suomennos
Lisään tähän mielipiteeni, sillä tuntuu että olen täysin epäonnistunut kasvattajana:
Lapsilla täytyisi olla osuus kodin askareissa: viikottaiset kotityöt ja oman huoneen siivous. Ja läksyissä auttamisen minimalisointi. Muuten lapsista tulee laiskoja ja kiittämättömiä!
- Alempi keskiluokka ja jopa vähävaraiset alkoivat hyysätä liikaa lapsiaan 80-luvulla. 90-luvulla kaikkinaiset pelikoneeet valloittivat lasten huoneet. - Sitten tuli kännykkäbuumi ja merkki-farkkubuumi. Jos ei ollut varaa merkkituotteisiin, masennuttiin! Uutuuden viehätyksen jälkeen masennuttiin kaikkien näiden laitteiden keskellä. Ja eihän vähävaraiset voi kilpailla rikkaiden kanssa. Raja tulee vastaan. Sitten syyllistetään vanhempia ikuisuus-katkeruudella, ettei ollut sitä eikä sitä lelua tai tavaraa.
1. ”Lapsilla täytyy koko ajan olla tänä päivänä jotain tekemistä. Lopettakaa lastenne jatkuva palveleminen ja pilalle hemmottelu. Ei ole vaarallista, jos lapsella on joskus tylsää. Kun joskus on tylsää, niin osaa arvostaa paremmin hetkiä, jolloin on hauskaa.”
2. ”Olen tavannut paljon vanhempia, jotka ovat ylpeitä ja ylimielisiä, kun heidän lapsensa osaavat lukea ja laskea jo ennen kouluikää. Lapset oppivat kyllä lukemaan ja laskemaan koulussakin. Opettakaa lapsia mieluummin leikkimään, olemaan hyviä ystäviä, sekä antamaan ja jakamaan asioita.”
3. ”Lasten on todella vaikeaa osoittaa kiitollisuutta muita kohtaan. Kaikki palvelukset ja asiat, joita lapsille tehdään otetaan itsestäänselvyytenä. Mitä tapahtui näille lauseille: ”kiitos ruoasta”, ”kiitos kyydistä.”
”Minulla ei ole vielä lapsia, mutta jos tulevaisuudessa saan, aion opettaa heitä leikkimään, olemaan hyviä ystäviä, osoittamaan kiitollisuutta ja joskus heillä saa olla myös tylsää. Kun lapset ovat oppineet nämä perusasiat, niin he voivat opetella lukemaan ja laskemaan.”
Lainaus: Jonas Harrison tekstin suomennos
Lisään tähän mielipiteeni, sillä tuntuu että olen täysin epäonnistunut kasvattajana:
Lapsilla täytyisi olla osuus kodin askareissa: viikottaiset kotityöt ja oman huoneen siivous. Ja läksyissä auttamisen minimalisointi. Muuten lapsista tulee laiskoja ja kiittämättömiä!
- Alempi keskiluokka ja jopa vähävaraiset alkoivat hyysätä liikaa lapsiaan 80-luvulla. 90-luvulla kaikkinaiset pelikoneeet valloittivat lasten huoneet. - Sitten tuli kännykkäbuumi ja merkki-farkkubuumi. Jos ei ollut varaa merkkituotteisiin, masennuttiin! Uutuuden viehätyksen jälkeen masennuttiin kaikkien näiden laitteiden keskellä. Ja eihän vähävaraiset voi kilpailla rikkaiden kanssa. Raja tulee vastaan. Sitten syyllistetään vanhempia ikuisuus-katkeruudella, ettei ollut sitä eikä sitä lelua tai tavaraa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kasvatuspsykologit saisivat mennä ottamaan oppia köyhistä maista, joissa lapset vielä pitävät huolta vanhemmistaan ja arvostavat vanhempiaan. Me täällä runsaudessa eläneet, voisimme oppia niukkudessa eläneiltä, miten kasvattaa lapsista tyytyväisempiä ja omasta elämästään vastuun ottavia nuoria!
Totta. Tiedossa ehkä on metodit mutta yltäkylläisyys teettää sen että merkkifarkuista maksetaan käytetyn pikkuauton verran! Järjetöntä!