Ois hyvä osata nauraa itselle

Huumori oikeastaan alkaakin vasta siitä kun oppii ihan rennosti olemaan ja nauramaan itselleen ja asettamaan itsensä moniin tilannekoomisiin tilanteisiin.
Se, ettei häpeile mokiaan eikä selittele vaan katsoo niitä ihan hauskasta näköalavinkkelistä. :)

Kissa ja kananmuna kävelivät uima-altaan reunalla, kun yht´äkkiä kissa liukastui ja tippui altaaseen. Se sai kananmunan nauramaan. Mitä tästä opimme? Mitä märempi mirri, sen iloisempi muna.

Nauru elämän suola.

Itse olen niin pöhkö että väkisinkin olen oppinut itselleni nauramaan;).

kuuro pariskunta oli menossa
nukkumaan ja he sopivat etukäteen miten ilmoittaisivat toisilleen yöllä pimeässä jos toista alkaa haluttaa. mies ehdotti: jos haluat seksiä, vedä vehkeestä kerran. jos et halua seksiä, vedä 200 kertaa.

itseironiani jatkuvasti. Pelleilen ja puhun hoopoja oman itseni piikkiin, en toisten kustannuksella irvaile ;).

Itselle nauraminen on välillä vaikeaa.

Yhtenä päivänä sain kaikkeudelta pienen vastauksen itseni oivaltamiseen, olin revetä hysteeriseen nauruun. Kyllä huumorilla voi olla hyväkin tarkoitus.

Taidan minäkin olla hoopo. Kaikkea se tykästyminen teettää. Pelko pois ja suupielet ylöspäin.

on hyvä mut täällä ikävöidää tai rakastetaan eikä narrata

kunnes selvii

ainoa

Vähän liikaakin teen sitä. Vaadin siinä suhteessa kumppaniltakin paljon. Odotan, että toinenkin osapuoli osaa nähdä itsensä humoristisessa valossa eikä ole turhan tärkeä itsestään. Itseriittoisuus ja huumorin puute ärsyttää.
Toisaalta ehkä mä olen vähän liian rajaton tuossa suhteessa, voi olla ihan hyvä että toinen on vähän vakavampi.