Muutama vuosi sitten tuntemani maailma hajosi pirstaleiksi ja menetin kaiken.
Ainoa asia, mikä silloin esti päättämästä kaikkea ja mennä narun jatkoksi oli Usko Jumalaan.
Nyt vuosia siitä pohjasta olen lopultakin onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni.
Olen vapaa ja en enää pelkää.
En ole enää vuosiin pelännyt kuolemaa ja tuntuisi aika yhdentekevältä vaikka saisi tietää kuolevansa huomenna. (En siis enää halua kuolla, mutta ei minulla ole mitään Isän luokse lähtöä vastaankaan). Minulle on omaisuus ja raha nykyään yhdentekevää. Yritän omistaa vain sen verran, mitä jaksan kerralla kantaa mukanani. Maine ja kunnia ei minua kiinnosta.
En pelkää kuolemaa, en pelkää vankilaa, en pelkää kipua, en pelkää että minulta vietäisiin jotain...
Vasta silloin on vapaa kun ei tarvitse pelätä ja vasta silloin saa kokea aidon ja aidon onnen.
Omaisuus orjuuttaa ihmisen, rakkaus ihmiseen sitoo huoliin, kuolemanpelko tekee hulluksi, pelko aseman ja maineen menettämisestä tukehduttaa.
Kun ei ole enää mitään menetettävää, ainoastaan Rakkaus Jumalaan, mitä maailma silloin enää pystyy tekemään?
Tänään olen saanut syödä, olen saanut käydä Messussa, olen saanut katsella upeita pilviä, mahtavia maisemia, tavata rakastettavia ihmisiä, saan nukkua lämpimässä paikassa. Taas kerran oli upea päivä :)
Ainoa asia, mikä silloin esti päättämästä kaikkea ja mennä narun jatkoksi oli Usko Jumalaan.
Nyt vuosia siitä pohjasta olen lopultakin onnellinen ensimmäistä kertaa elämässäni.
Olen vapaa ja en enää pelkää.
En ole enää vuosiin pelännyt kuolemaa ja tuntuisi aika yhdentekevältä vaikka saisi tietää kuolevansa huomenna. (En siis enää halua kuolla, mutta ei minulla ole mitään Isän luokse lähtöä vastaankaan). Minulle on omaisuus ja raha nykyään yhdentekevää. Yritän omistaa vain sen verran, mitä jaksan kerralla kantaa mukanani. Maine ja kunnia ei minua kiinnosta.
En pelkää kuolemaa, en pelkää vankilaa, en pelkää kipua, en pelkää että minulta vietäisiin jotain...
Vasta silloin on vapaa kun ei tarvitse pelätä ja vasta silloin saa kokea aidon ja aidon onnen.
Omaisuus orjuuttaa ihmisen, rakkaus ihmiseen sitoo huoliin, kuolemanpelko tekee hulluksi, pelko aseman ja maineen menettämisestä tukehduttaa.
Kun ei ole enää mitään menetettävää, ainoastaan Rakkaus Jumalaan, mitä maailma silloin enää pystyy tekemään?
Tänään olen saanut syödä, olen saanut käydä Messussa, olen saanut katsella upeita pilviä, mahtavia maisemia, tavata rakastettavia ihmisiä, saan nukkua lämpimässä paikassa. Taas kerran oli upea päivä :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saatanan kaksi asetta ihmistä kohtaan onkin valhe ja pelko. Se yrittää jujuttaa, ettei ole Jumalaan, ei iankaikkisuutta, elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Jonkun se saa pelkäämään: Jumala on itse ankaruus, helvetti sulle ammottaa, en onnistu missään, olet täysi nolla ja luusei. Tähän kahteen väitteeseen sisältyy ihmiselämän kurjuus.
Aloittaja, onnittelen sinua. Olet löytänyt Tien, Totuuden ja Elämän!
parempi lääke kuin terveyden tuhoavat ssri-myrkyt, ei muuta.
ite löysin jumalan avulla onnellisuuden, mutta kesken sen lääkärit veti minua 4 kertaa mielisairaalaan jopa poliisit hakivat keskellä yötä. nyt olen kyyninen ja katkera kiitos hoitohenkilökunnan, jotka palvovat saatanaa.