Haluaisin apua.....

..ihan itsenikin takia... kirjoitti:

Viimeaikoina on ruvennut tuntumaan todella pahalta. Olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli puoli vuotta. Ja ihan hyvin on mennytkin.
Molemmat ollaan aika mustasukkaisia. Kumpikaan ei tykkää jos toinen menee kavereiden kanssa jonnekin. Kummatkin epäilee toisiaan. En vain jaksaisi tätä, mutta en halua rakkaastani luopua.
Ymmärrän kyllä toisen tarpeen olla välillä muidenkin kanssa, mutta jotenkin vain en sisäistä sitä. Aina sillä hetkellä kun hän kertoo että voisi mennä johonkin kavereiden kanssa, niin minä totaalisesti räjähdän. Heti itken, huudan ja kaikkea kamalaa. Monesti ollaan asiasta puhuttu. Olen sanonut yrittäväni hillitä itseäni. Mutta mikään ei ole muuttunut. Johtuukohan käyttäytymiseni siitä että minua on ennen kohdeltu huonosti? Luulisin niin.
Ja eiköhän sitä käyttäydy niinkuin on oppinut (esim. vanhemmilta) käyttäytymään. Meillä on ikävä kyllä kotona aina tapeltu aika ankarasti.
Heti aletaan huutamaan ja riehumaan. Ei mitään fyysistä tappelua, mutta tappelua kuitenkin.
En sitten tiedä.
Haluaisin oppia olemaan "räjähtämättä" joka asiasta. Poikaystävänikin sanoi, että oletko huomannut että pelkäät aina mitä sanon..heti jos sanon jotain kavereiden kanssa olemisesta..niin näytät siltä että pelästyisit..ja sitten alat huutamaan ja itkemään..
Niin minä teenkin..melkein aina.
Mutta en jaksa sitä, se syö kokoajan enemmän minusta. Olen monesti suutuspäissäni sanonut että en enää jaksa hänen kanssa olla tai että jätä mut..niin pääset helpommalla.
Varmasti tuntuu toisesta tuollainen todella pahalta. Olen pyytänyt anteeksi. Mutta tiedän että silti sen muistaa pitkään. :(
Ja minua inhottaa kun kokoajan mietin omaa rakasta..haluaisin välillä ajatella jotain muuta.
Ja silloin kun en ole hänen kanssaan..niin odotan vain että voisin hänen kanssa olla.
En osaa olla yksin. En halua tehdä mitään muuta kuin olla hänen kanssaan. Tiedän, että se ahdistaa. Mutta mitä minä itselleni tekisin?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä