Hei vaan kaikki palstalaiset.(jos teitä vielä on olemassa)
Vaihdoin koulua viimeiseksi vuodeksi ja tottahan toki edessä on uusien opiskelijoiden terveystarkastus..
Itselleni se napsahti jo ensi viikolle. Siihen mennessä pitäisi tietää että miten ihmeessä saisin tämän kaiken ulos, niin että voisin joskus nähdä sen kuuluisan valon tunnelin päässä.
Voitte vaan kuvitella mitä ajatuksia on kiertänyt koko päivän päässä; "jos tänään syön karkki- ja sipsipussin ja alan huomenna paastoamaan niin voin olla siihen päivään mennessä niin monta kiloa keveämpi, ettei ongelma tule esille.."
Terveydenhoitajan olen jo kerran tavannut, joten itsessään hänen tapaaminen ei jännitä tai pelota, mutta se vaaka ja se, että pitäisi saada suu auki.
En ole käynyt vaa-alla moneen moneen moneen kuukauteen, mutta epäilen että se liikkuu siellä 65-70kg paikeilla. Hyi helvetti.. Senttejä kun on vaan se 160cm.. Olen oksettava.
Luulin päässeeni syömishäiriöstä mutta oikeasti olen kokoajan vain menossa syvemmälle. Laihdutan, voin hyvin, näännytän itseäni, sorran itseäni, pakotan itseni tekemään asioita jotka saavat minut oksentamaan, näen itseni vääränlaisena kuin mahdollisesti olen, oksennan taas lisää, ahmin, syön paljon, syön vähän, syön liikaa, syön liian vähän, voin pahoin..
Olen laihduttanut, lihonut ja taas laihduttanut noin 7 vuotta elämästäni ja onhan se aika surullista että 18-vuotias on tässä tilanteessa. Että on lapsesta saakka laihduttanut ja sitä myötä ajautunut vääristyneelle tielle ruoan ja painon kanssa.
En tiedä mikä siinä oikein on, että pelottaa niin julmetusti kertoa asiasta jollekin..
Ehkä se on häpeä, pelko siitä että ei oteta tosissaan tai ettei saa apua.
Häpeä se voisi olla.. Häpeän tätä sairautta niin paljon etten kykene katsomaan itseäni peiliin. Miten joku voi olla riippuvainen ruoasta, ahmia niin valtavia määriä ja samalla luulla itsestään liikoja?
Terveydenhoitajahan tekee vain työtään. Mutta silti pelottaa aivan kamalasti.. Hävettää myöntää, että minulla on ongelma. ongelma RUOAN kanssa.
Vaihdoin koulua viimeiseksi vuodeksi ja tottahan toki edessä on uusien opiskelijoiden terveystarkastus..
Itselleni se napsahti jo ensi viikolle. Siihen mennessä pitäisi tietää että miten ihmeessä saisin tämän kaiken ulos, niin että voisin joskus nähdä sen kuuluisan valon tunnelin päässä.
Voitte vaan kuvitella mitä ajatuksia on kiertänyt koko päivän päässä; "jos tänään syön karkki- ja sipsipussin ja alan huomenna paastoamaan niin voin olla siihen päivään mennessä niin monta kiloa keveämpi, ettei ongelma tule esille.."
Terveydenhoitajan olen jo kerran tavannut, joten itsessään hänen tapaaminen ei jännitä tai pelota, mutta se vaaka ja se, että pitäisi saada suu auki.
En ole käynyt vaa-alla moneen moneen moneen kuukauteen, mutta epäilen että se liikkuu siellä 65-70kg paikeilla. Hyi helvetti.. Senttejä kun on vaan se 160cm.. Olen oksettava.
Luulin päässeeni syömishäiriöstä mutta oikeasti olen kokoajan vain menossa syvemmälle. Laihdutan, voin hyvin, näännytän itseäni, sorran itseäni, pakotan itseni tekemään asioita jotka saavat minut oksentamaan, näen itseni vääränlaisena kuin mahdollisesti olen, oksennan taas lisää, ahmin, syön paljon, syön vähän, syön liikaa, syön liian vähän, voin pahoin..
Olen laihduttanut, lihonut ja taas laihduttanut noin 7 vuotta elämästäni ja onhan se aika surullista että 18-vuotias on tässä tilanteessa. Että on lapsesta saakka laihduttanut ja sitä myötä ajautunut vääristyneelle tielle ruoan ja painon kanssa.
En tiedä mikä siinä oikein on, että pelottaa niin julmetusti kertoa asiasta jollekin..
Ehkä se on häpeä, pelko siitä että ei oteta tosissaan tai ettei saa apua.
Häpeä se voisi olla.. Häpeän tätä sairautta niin paljon etten kykene katsomaan itseäni peiliin. Miten joku voi olla riippuvainen ruoasta, ahmia niin valtavia määriä ja samalla luulla itsestään liikoja?
Terveydenhoitajahan tekee vain työtään. Mutta silti pelottaa aivan kamalasti.. Hävettää myöntää, että minulla on ongelma. ongelma RUOAN kanssa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei sinun tarvitse hävetä. Kuinka monet aikamme suomalaiset kärsivät samanlaisesta ongelmasta. Totuushan on, että sinulla on ongelmat ihan jossain toisaalla, mutta olet kehitellyt ruuan, syömisen ja laihduttamisen keinoksi pitää itseäsi koossa ja hallita elämään. Jotenkin pitäisi tulla kierteestä ulos ja kohdata se todellisuus, mikä sisintä ahdistaa ja mitä pakenet. Uskalla kohdata se panosi, niin siitä on sitten hyvä alkaa, mihin siinä pyrkiä. Luulen että nytkin pelkäät totuuden kohtaamista, et niinkään vaakalukemia. Kertomasi ruoka ja sen kanssa pelleily on vain oire jostain.
Niinhän sitä luulisi.. Välillä tuleekin olo että "jes, nyt mä poljen tän syömishäiriön maantasalle ja alan oikeasti hakemaan apua" mutta sitten tulee hyvin pian se toinen ääripää..
Tuntuu vaan niin mahdottomalta ajatukselta että tästä voisi joskus parantua..
Noilla pituus/painoluvuilla et ole ainakaan mikään superläski. Itselläni on paljon enemmän ylipainoa kun olen vain 160 cm ja painoa on melkein 80 kiloa.
Mitkään dieetit ei painoa laske lopullisesti vaan pysyvä ruokatapojen muutos.
Totuus on siinä että kun syö vähemmän kuin kuluttaa niin laihtuu.
Mutta syömättäkään ei elä.
Pitää siis syödä harkiten.
Eli paljon vihanneksia,marjoja ,hedelmiä ja salaatteja. Vähän kanaa ja kalaa.
Kaikki roskaruoka pois. Tai niitä vain harvoin herkkutteluhetkiin ja erikoistilanteisiin.
Tätä edellälueteltua haluaisin itsekkin todella toteuttaa mutta välillä rahat loppuu ja on pakko ostaa halpa nakkipaketti....
Naisen kuva on maailmassa vääristynyt.
Pitää muka olla hoikka ja pinkeä ja kuitenkin tietyistä paikoista uhkea.
Eihän se vaan ole millään mahdollista.
Jokainen meistä on yksilö.
Ja sille ei muoti- ja mallimaailma mitään voi vaikka kuinka markkinoisi "ihannekuviaan".
Kerro reilusti koko tilanteesi ja tuntemuksesi terveydenhoitajalle.
Hän jopa saattaa kertoa sinulle,ettei maailmasi tähän kaadukkaan ja että oletkin ihan normaali tyttö.
Tsemppiä sinulle elämään,taidat olla aika suloinen!
Ihana viesti, kiitos kannustuksesta♥
Oikeesti mikä helvetti se on että.on pakko ahmia:((( ja mulla on vielä se että valehtelen ja uskottelen itelle et no en mie nyt niin lihava oo ja on lihavempiaki ja šillonki sata vuotta sitten se yks poika sano mua kauniiksi.. En oo käynyt moneen kuukauteen vaa'alla koska se Ahistaa mua niin perkeleesti; sieltähän se totuus sitten paljastuu..
Laita viestiä osoitteeseen: [email protected]
Mikäli et ole jo laittanut :D
Terv. ap