Psyyken lääkehoidoilla vaikutetaan aivokemiaan sitä manipuloiden
Uskotaan, että aivokemia on jotenkin vinksahtanut väärälle raiteelle kun ihminen sairastuu psyykkisesti. Ja tämän vinksahtamisen uskotaan olevan sisäsyntyistä, siis geenien ohjaamaa ja siten fysiikan lakien alaista tapahtumista. Kuitenkin geenit reagoivat ympäristöön (ns. ”epigeneettinen periaate” sanoo, että ympäristötekijät ovat geenien edellä) eli ensin on ympäristössä jotain, johon geenit reagoivat ja sen seurauksena ne vasta käynnistävät aivokemian tai koko kehon reaktioita sekä muutoksia. Näin sairaudet yleensä kehittyvät.
Geenit eivät siis suinkaan toimi itsenäisesti (automaattisesti tai omavaltaisesti) ja kulttuurista irrallaan, ja juuri tämä geenien valikoiva reagointi ympäristön erilaisiin (fyysisiin ja psyykkisiin) ärsykkeisiin ei ole pelkästään sairauksien syy vaan myös tärkeä sopeutumisen ja evolutiivisen kehityksen mahdollistava edellytys.
Tämän tosiasian valossa tuntuu hölmöläismäiseltä lääkitä aivokemiaa, siis seurausta jostakin. Se on kuin atomisäteilyn haittojen hoitoa ilman että sen synnyttäviin ilmiöihin puututtaisiin ja lopetettaisiin vastuuton ja vaarallinen leikki ydinvoimalla. Luonnollisinta tietenkin – niin sanoo terve järki – olisi aina puuttua niihin eri tekijöihin, jotka aivokemiaa ohjaavat tai pyörittävät ja saavat sen vinksahtamaan väärälle raiteelle.
Psykooseja voidaan hoitaa myös ilman lääkkeitä
Tutkijapsykiatri Loren Mosherin Soteria-projekti, jossa skitsofreniaan ensi kertaa sairastuneita hoidettiin ilman lääkkeitä ja psykiatrisesti koulutettua henkilökuntaa kodinomaisessa pienyhteisössä kriisiterapian periaatteella (tarkoittaa, että psykoosi ymmärretään kriisinä, joka on hyvä läpikäydä koska sen kautta tajunta etsii uutta ja parempaa tasapainotilaa) on kiistatta osoittanut, että psykooseja voidaan – ainakin suurta osaa niistä – hoitaa varsin hyvin ilman lääkkeitä tai hyvin minimaalisilla ja tilapäisillä lääkeannoksilla, kun oireita ei pelätä, vaan ne kohdataan empaattisessa ja sallivassa ilmapiirissä, jolloin ne useimmiten vähitellen menettävät otettaan spontaanisti kun tilalle rakentuu uusia tajunnan valmiuksia, jotka tekevät vanhat toimintamallit epätarkoituksenmukaisiksi.
Tätä tukee myös psykoosien ja masennusten suuri taipumus ns. spontaaniremissioon (oireiden katoamiseen) tai jopa täydelliseen paranemiseen. Laitan liitteeksi useamman linkin, joista asian voi varmistaa.
http://www.youtube.com/watch?v=qnryFXxl7yU
Alempana englanninkielisessä osassa lisää linkkejä.
Tämän faktan valossa koko nykyinen lääkekeskeinen virallinen psykiatria tuntuu varsin arveluttavalta potilaan kannalta. Järjen valossa se taas tuntuu ulkopuolisestakin aika huvittavalta (kuin kuuluisa vertaus hölmöläisten valonkannosta säkeissä pimeään huoneeseen sen valaisemiseksi!) kun primaarisesti ei-biologisia ilmiöitä hoidetaan biologisin menetelmin ja pakkosyötetään lääkkeitä, joilla on todettu lisäksi haitallisia vaikutuksia ja joiden hyöty voidaan kyseenalaistaa.
Uskotaan, että aivokemia on jotenkin vinksahtanut väärälle raiteelle kun ihminen sairastuu psyykkisesti. Ja tämän vinksahtamisen uskotaan olevan sisäsyntyistä, siis geenien ohjaamaa ja siten fysiikan lakien alaista tapahtumista. Kuitenkin geenit reagoivat ympäristöön (ns. ”epigeneettinen periaate” sanoo, että ympäristötekijät ovat geenien edellä) eli ensin on ympäristössä jotain, johon geenit reagoivat ja sen seurauksena ne vasta käynnistävät aivokemian tai koko kehon reaktioita sekä muutoksia. Näin sairaudet yleensä kehittyvät.
Geenit eivät siis suinkaan toimi itsenäisesti (automaattisesti tai omavaltaisesti) ja kulttuurista irrallaan, ja juuri tämä geenien valikoiva reagointi ympäristön erilaisiin (fyysisiin ja psyykkisiin) ärsykkeisiin ei ole pelkästään sairauksien syy vaan myös tärkeä sopeutumisen ja evolutiivisen kehityksen mahdollistava edellytys.
Tämän tosiasian valossa tuntuu hölmöläismäiseltä lääkitä aivokemiaa, siis seurausta jostakin. Se on kuin atomisäteilyn haittojen hoitoa ilman että sen synnyttäviin ilmiöihin puututtaisiin ja lopetettaisiin vastuuton ja vaarallinen leikki ydinvoimalla. Luonnollisinta tietenkin – niin sanoo terve järki – olisi aina puuttua niihin eri tekijöihin, jotka aivokemiaa ohjaavat tai pyörittävät ja saavat sen vinksahtamaan väärälle raiteelle.
Psykooseja voidaan hoitaa myös ilman lääkkeitä
Tutkijapsykiatri Loren Mosherin Soteria-projekti, jossa skitsofreniaan ensi kertaa sairastuneita hoidettiin ilman lääkkeitä ja psykiatrisesti koulutettua henkilökuntaa kodinomaisessa pienyhteisössä kriisiterapian periaatteella (tarkoittaa, että psykoosi ymmärretään kriisinä, joka on hyvä läpikäydä koska sen kautta tajunta etsii uutta ja parempaa tasapainotilaa) on kiistatta osoittanut, että psykooseja voidaan – ainakin suurta osaa niistä – hoitaa varsin hyvin ilman lääkkeitä tai hyvin minimaalisilla ja tilapäisillä lääkeannoksilla, kun oireita ei pelätä, vaan ne kohdataan empaattisessa ja sallivassa ilmapiirissä, jolloin ne useimmiten vähitellen menettävät otettaan spontaanisti kun tilalle rakentuu uusia tajunnan valmiuksia, jotka tekevät vanhat toimintamallit epätarkoituksenmukaisiksi.
Tätä tukee myös psykoosien ja masennusten suuri taipumus ns. spontaaniremissioon (oireiden katoamiseen) tai jopa täydelliseen paranemiseen. Laitan liitteeksi useamman linkin, joista asian voi varmistaa.
http://www.youtube.com/watch?v=qnryFXxl7yU
Alempana englanninkielisessä osassa lisää linkkejä.
Tämän faktan valossa koko nykyinen lääkekeskeinen virallinen psykiatria tuntuu varsin arveluttavalta potilaan kannalta. Järjen valossa se taas tuntuu ulkopuolisestakin aika huvittavalta (kuin kuuluisa vertaus hölmöläisten valonkannosta säkeissä pimeään huoneeseen sen valaisemiseksi!) kun primaarisesti ei-biologisia ilmiöitä hoidetaan biologisin menetelmin ja pakkosyötetään lääkkeitä, joilla on todettu lisäksi haitallisia vaikutuksia ja joiden hyöty voidaan kyseenalaistaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.