Oikeesti oon niin väsynyt itseeni, kaikki on todella vaikeaa mulle. En pysty tulla toimeen ihmisten kanssa, paitsi kun oon kännissä. Tuntuu et sosiaaliset taidot puuttuu multa kokonaan. Oon todella sulkeutunut, ujo, kaikkea pelkäävä, pelkään ihmisiä, otan kaiken niin vakavasti, usein tuntuu tosi ahdistavalta, oon usein masentunu, ja sit on yks asian joka todella häiritsee mua, et mä en tuu millään toimeen mun ikäisten kanssa,oon 19. En oo mikään kovaa bilettäjätyyppiä ja on mulla muutenkin järkeä päässä, mut tuntuu et oon ihan jostain toiselta planeetalta, nykyajan nuoret on jotenkin pelottavia, koko ajan vittuilee ja kiroilee, joskus jopa tuntuu et voi antaa turpiin ilman mitään syytä, vain seksi ja biletys niillä mielessä, mut mä en oo tommonen, oon tosi herkkä, ja itkenkin nykyään usein, koska ilkeät nuoret kiusaa mua!! tuntuu vaan siltä et mua hyväksyttäisiin vaan silloin jos juopottelisin joka viikonloppu ja kävisin kaikissa mahdollisissa baareissa ja harrastaisin yhenillanjuttuja kans joka viikonloppu, nii silloin oisin kunnollinen nuori! muiden mielestä oon ihan luuseri.
Oon edelleen neitsyt,koska en ole viel löytäny sellasta hyvää ihmistä, jonka kans vois päästää siitä eroon. Mut jotkut jostain syystä huomaa et oon kokematon ja alkaa pilkata mua, ihan ku se seksikokemus tekee ihmisestä paremman. En tajua tommosta! ykskin idiootti haukkui mua luuseriks vaan se takia et oon neitsyt. Ja toinen sanoi et ei voi ymmärtää jos joku ei oo ikinä harrastanu yhenillanjuttuja mun iässä! siis mikä tää nyt oikein on?! mihin tää maailma on menossa? minkä takia ihmisiä arvostellaan seksikokemusten perusteella ja sen perusteella et miten paljon juo ja käy baareissa. Kyl mäkin käyn baareissa, mut en ihan joka viikonloppu,monestakin syystä, mut oon sit muiden mielest tylsä. Hä? osaan mäkin pitää hauskaa silloin tällöin, eihän se ihmisestä pahaakaan tee jos ei oo niin kova bilettää..
Ja sit mä näytän ihan normaalilta nykynuorelta, enemmän ehkä semmoselta pissikseltä, nii siks ne varmaan kaikki luuleekin et oon samanlainen ku ne, mut sit ku tutustuu muhun nii ihmettelee ja alkaa pilkaamaan,enhän mä niitä pakottanu ees jutella mulle! eiks saa olla ees kunnollinen nykymaailmassa?!
Ehkä joku sanoo et tää juttu ei kuulu tälle palstalle ja ettei se horoskooppimerkki tähän vaikuta, mut mä oon nyt toista mieltä, oon monesti lukenu kauriista et se on just tommonen niin ku mä, eli vanha nuorena ja nuori sit vanhana. Mä en vaan jaksa odottaa vanhuutta enää, enkä voi muuttuakaan miksikään muuksi, ku oon vaan tommonen ku oon, mut ei kukaan mua hyväksy tämmösenä, täytyy sit varmaan tutustua mua vanhempiin ihmisiin tai jotai, ku nykynuoriso on niin pinnallinen ja tyhmä.
Ja sit viimeks selvisi et mulla on vaan yks kunnon ystävä, säälittävää..mut oon kuitenkin onnellinen et mul on semmonen ihana ystävä, joka on mua jopa vuoden nuorempi mut silti just samanlainen ku mä, ei vaan ota kaikkea niin tosissaan ku mä, eikä oo ikinä masentunu, se just auttaa mua ku oon ihan maassa, oispa tommosia enemmänkin.. yhtä toista luulin ystäväks, mut se otti muhun yhteyttä vaan sillon ku sillä ei ollu seuraa ja oli tylsää, mut muuten ei ees muistellu mua, eikä sitä kiinnostanu mun tekemiset, en jaksanu vaa olla tommosen egoistin kans ystävä..
En vaan jaksa enää tätä yksinäisyyttä.. joskus ku pakotan itteeni olla tommonen kaikesta piittamaton ja hauska ja joku hullu, nii sit kaikki vaan innostuu musta ja haluu olla kavereita, mut enhän voi näytellä ikuisesti, en vaan oo tommonen...en vaan jaksa enää mitään, ku en menesty missään..ja oon alannu jopa inhota ihmisiä ,ku kaikki on noin ilkeitä mulle koko ajan, muuttaisin mieluummin vaikka autiolle saarelle.. et saisin olla rauhassa.. mut toisaalta haluisin löytää ees rakkaan poikaystävän, joka ymmärtäis mua ja rakastais semmosena ku oon, sit oisin onnellinen enkä varmaan tarvitsisi ees ystäviä, mut tää on varmaan sit liikaa pyydetty, enhän mä sais ikinä olla onnellinen...oon joskus miettiny jopa itsemurhaa, ku ei tästä tuu yhtään mitään. mut en mä kuitenkaan ikinä tommosta menis tekemään, koska tiiän et joskus tulee parempi vaihe elämään, mut milloin..?
No tulipas pitkää tekstiä.. toivottovasti joku jaksaa lukea ja kommentoida, jos jollain muulla on vaikka samanlaisia ongelmia?
Oon edelleen neitsyt,koska en ole viel löytäny sellasta hyvää ihmistä, jonka kans vois päästää siitä eroon. Mut jotkut jostain syystä huomaa et oon kokematon ja alkaa pilkata mua, ihan ku se seksikokemus tekee ihmisestä paremman. En tajua tommosta! ykskin idiootti haukkui mua luuseriks vaan se takia et oon neitsyt. Ja toinen sanoi et ei voi ymmärtää jos joku ei oo ikinä harrastanu yhenillanjuttuja mun iässä! siis mikä tää nyt oikein on?! mihin tää maailma on menossa? minkä takia ihmisiä arvostellaan seksikokemusten perusteella ja sen perusteella et miten paljon juo ja käy baareissa. Kyl mäkin käyn baareissa, mut en ihan joka viikonloppu,monestakin syystä, mut oon sit muiden mielest tylsä. Hä? osaan mäkin pitää hauskaa silloin tällöin, eihän se ihmisestä pahaakaan tee jos ei oo niin kova bilettää..
Ja sit mä näytän ihan normaalilta nykynuorelta, enemmän ehkä semmoselta pissikseltä, nii siks ne varmaan kaikki luuleekin et oon samanlainen ku ne, mut sit ku tutustuu muhun nii ihmettelee ja alkaa pilkaamaan,enhän mä niitä pakottanu ees jutella mulle! eiks saa olla ees kunnollinen nykymaailmassa?!
Ehkä joku sanoo et tää juttu ei kuulu tälle palstalle ja ettei se horoskooppimerkki tähän vaikuta, mut mä oon nyt toista mieltä, oon monesti lukenu kauriista et se on just tommonen niin ku mä, eli vanha nuorena ja nuori sit vanhana. Mä en vaan jaksa odottaa vanhuutta enää, enkä voi muuttuakaan miksikään muuksi, ku oon vaan tommonen ku oon, mut ei kukaan mua hyväksy tämmösenä, täytyy sit varmaan tutustua mua vanhempiin ihmisiin tai jotai, ku nykynuoriso on niin pinnallinen ja tyhmä.
Ja sit viimeks selvisi et mulla on vaan yks kunnon ystävä, säälittävää..mut oon kuitenkin onnellinen et mul on semmonen ihana ystävä, joka on mua jopa vuoden nuorempi mut silti just samanlainen ku mä, ei vaan ota kaikkea niin tosissaan ku mä, eikä oo ikinä masentunu, se just auttaa mua ku oon ihan maassa, oispa tommosia enemmänkin.. yhtä toista luulin ystäväks, mut se otti muhun yhteyttä vaan sillon ku sillä ei ollu seuraa ja oli tylsää, mut muuten ei ees muistellu mua, eikä sitä kiinnostanu mun tekemiset, en jaksanu vaa olla tommosen egoistin kans ystävä..
En vaan jaksa enää tätä yksinäisyyttä.. joskus ku pakotan itteeni olla tommonen kaikesta piittamaton ja hauska ja joku hullu, nii sit kaikki vaan innostuu musta ja haluu olla kavereita, mut enhän voi näytellä ikuisesti, en vaan oo tommonen...en vaan jaksa enää mitään, ku en menesty missään..ja oon alannu jopa inhota ihmisiä ,ku kaikki on noin ilkeitä mulle koko ajan, muuttaisin mieluummin vaikka autiolle saarelle.. et saisin olla rauhassa.. mut toisaalta haluisin löytää ees rakkaan poikaystävän, joka ymmärtäis mua ja rakastais semmosena ku oon, sit oisin onnellinen enkä varmaan tarvitsisi ees ystäviä, mut tää on varmaan sit liikaa pyydetty, enhän mä sais ikinä olla onnellinen...oon joskus miettiny jopa itsemurhaa, ku ei tästä tuu yhtään mitään. mut en mä kuitenkaan ikinä tommosta menis tekemään, koska tiiän et joskus tulee parempi vaihe elämään, mut milloin..?
No tulipas pitkää tekstiä.. toivottovasti joku jaksaa lukea ja kommentoida, jos jollain muulla on vaikka samanlaisia ongelmia?
Vastaukset 24
Vanhimmat
itse olen saman kaltainen kuin kuvailit itseäsi,tiedä sitten johtuuko horoskoopista vai mista mutta vastaus siihen miks oot niin erilainen kuin kuvailemasi teinit,sitä kutsutaan moraaliksi,joittenkin ihmisten täytyy toimia ryhmässä ja he toimivat tietyn kaavan mukaisesti ja jotka poikkeavat siitä niin alkaa se vittuilu jne, ehdotus pyri olemaan täysin oma itsesi tilanteesta riippumatta jos he eivät hyväksy sua niin vaihda vaan maisemaan nimittäin jos yrität heille järkeä puhua leimaannut vaan pahemmin, sillä ryhmällä on "puolustus mekanismi".
Itse tein paljon virheitä juuri yksinäisyyden pelosta ja opin kehittämään erilaisia "rooleja" ja soluttauduin ryhmiin ja toimin kuin he odottivat,voin kertoa että se ei kannata! huonolla tuurilla joudut kärsimään paljon pahemmin oman tunnun tuskista,minuus on varmaan yksi arvokkaimista ihmisyyden ominaisuuksista,kuuntele ja tunne vaistosi sillä jos olet todella yhtään samankaltainen kuin minä tiedät että vaistosi kertovat sen oikean tien,se ei välttämättä vaikuta helpoimmalta mutta jos vain opit luottamaan vaistoihisi niin lupaan että elämäsi on varmasti arvokkaampi ja rikkaampi!!
ps. "minkä nuorena opit sen vanhana taitaa" joku vanha sanan lasku mutta tuntuu siinä toden perä olevan,nimittäin todella monen elämä vaikuttaa sen "villin" nuoruus ajan jälkeen muuttuvan todella tylsäksi juuri sen takia kun he ovat eksyksissä.
Jos on mitään kysyttävää/asiaa tai whaever mailaa ihmeessä [email protected]
Tuntu just siltä kuin oisin ite omaa päiväkirjaani lukenut. Tosin en ole pissis ja olen 16, mutta jotenki musta tuntuu, et mä oon samassa pisteessä vielä 19 -vuotiaana. Musta tuntuu, et kaikki on mua vastaan. Mulle on monta vuotta vittuiltu siitä miltä mä näytän, mitä mä sanon, mitä mä teen. Mikä mussa muka on niin erilaista?? Mä oon normaalin näkönen, ja jotku on sanonu että hyvännäkönen/kaunis yms., mä oon alipainoinen ja okei mun on ehkä vaikee löytää tasan oman kokoisiani vaatteita, mut vittuako se kellekään kuuluu?? Miksei ihmiset voi antaa mun olla vaan rauhassa oma itteni, niin minäkin EHKÄ JOPA PYSTYISIN HYVÄKSYMÄÄN OMAN ITTENI. Mä oon monesti itkeny kun maailma on ollu mua kohtaan ilkee. Mä oon valvonu öitä ja pelänny aamuja. Mä oon toivonu, että oisin jossai muussa ajassa, missä ihmiset ei olis niin pinnallisia ja julmia. Olen myös miettiny itsemurhaa, mutta tosi asiassa, mä HALUAN ELÄÄ!!! Mutta miks vitussa kukaan ei anna mun elää?? Mä oon niin epätasapainoinen mieleltä, luonteelta ja ruumiinrakenteelta, että se jo yksistään satuttaa mua. Onko se mun vika, että muhun sattuu, jos joku "lyö"? Miksi te ihmiset teette tällasta?? Ootteko te niin onnellisia, kun saatte taas pilata yhen kauriin elämän? (Mulla on nimittäin mua päivää nuorempi kaveri ja sillä samat ongelmat.) Mitä teillä on meitä vastaan????!! Mitä me ollaan tehty väärin? kertokaa!!!!!!!!!!!!!!!!! Miksi te satutatte meitä?? Ettekö te saatanan kusipäät nää, että me ollaan aivan hajalla eikä meillä ole paljon minkäänlaista sosiaalista elämää ja me joudutaan usein siihen pisteeseen, että kuollaan liian aikaisin oman käden kautta? Ootteko te sokeita? Mä haluaisin oikeesti tietää, miksi te teette tällasta! Mä oon niin väsynyt kaikkeen, mä en enää syytä itteeni...mä en jaksa. On niin paha olla. Mä en jaksa enää pyytää apua. Musta tuntuu, et mun sydänkään ei jaksa kohta enää. Mitä mä oon tehny teille?
kuulostat ihan minulta!! Mustakin tuntuu et kaikki on mua vastaan.Mut toisaalta tiiän et syy on mussakin, ku oon noin negatiivinen.Ihmisethän tykkää sellaisista joiden kanssa on helppoa olla ja voi mennää tekee ihan mitä vaan.Mut me ollaan ihan ku vanhuksia jotka koko ajan kritisoi kaikkea, nii ei semmosista kukaan voi tykätä, mut mitä mä teen jos oon vaan tommonen, en aio miellyttää enää ketään ja esittää jotain mitä mä en oo...mut mä en vaan tajuu miks täytyy heti haukkua ja aiheuttaa pahaa mieltä, mä ainakin oot tosi herkkä ja alan heti itkeä jos joku alkaa vittuilee ja sit tulee todella surkea olo. Mä en vaan tajua miks mä en ikinä tapaa ketään samanlaista, tää on todella epäreilua. Tuntuu et oikeesti oon syntyny väärään aikaan, ehkä joskus 1800.luvulla ois helpompaa.. En vaan jaksa enää olla missään tekemisissä kenenkään kans, ku kaikki vaan käyttää mua hyväkseen ja sit hylkää. Ihan ku tässä maailmassa ei sais olla erilainen, miks erilaisia vihataan? mä ainakin olisin todella hyvä ystävä kelle tahansa jos mua vaan hyväksyttäisiin sellasena ku oon.Mut kukaan ei halua kunnollista ystävää, no ei sitten. En jaksa enää juosta kenenkään perässä, oon mieluummin yksin, ku yrittäisin miellyttää kaikkia.
Nii ja oon mäkin tosi laiha, mikä aiheuttaa kans lisää epävarmuutta, ja mulle huomautetaan siitä koko ajan! ja tulee entistä surkeampi olo. oonks mä tehny jollekin jotain jos oon kerran tommonen? tai onks ne kenties kateellisia? en tajua.
Mun pikkuserkkukin joka täyttää just 14 muuttuu koko ajan yhä mun kaltaiseks, vaikka pienenä se oli paljon sosiaalisempi, niin mäkin olin pienenä aivan erilainen, oli paljon kavereita, ja muutenkin olin paljon rohkeampi ja avoin.Tuntuu vaan et iän myötä muutun vaan enemmään sulkeutuneeks, tuun kohta varmaan ihan erakoks ja kaikki ihmiset karkaa ympäriltäni. en kestää enää. Niin mäkin haluan ELÄÄ! normaalia elämää. mut en vaan pysty tässä surkeassa maailmassa mihinkään.
Oisko mahollista saada sun mailiosote? voetas jutella enempi?
[email protected]
kirjoittele.
Mullakin oli yläasteella samoja ongelmia kun sulla ja on tavallaan vieläkin. On vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja aina ei oikein kiinnostakaan. Mutta on mulla silti pari hyvää kaveria, ei monta mutta ei niitä tarvitsekaan olla. On hyvä kun on edes yksi hyvä ystävä, jonka kanssa tulee todella hyvin toimeen. Mun mielestä elämä menisi jo hankalaksi jos olisi "liikaa" ystäviä. Että ole todella iloinen siitä jos sulla on edes se yksi hyvä ystävä. Eikä kaikista ihmisistä tarvitse eikä voikaan pitää. Kiusaamiset on vaan jätettävä huomiotta, usein niillä kiusaajilla on joku ongelma tai ne on ite vaan niin säälittäviä tapauksia että täytyy purkaa se muihin.
Sillä seksillä ei todellakaan ole kiire, moni alle 2-kymppinen on vielä neitsyt, vaikka ne muuta väittäskin. Sä vaikutat kyllä tosi fiksulta ja varmasti on monia sun kaltaisia jotka ei halua kiirehtiä ja häröillä seksin ja viinan kanssa. Ja useinhan ihmiset viisastuu vanhetessaan, munkin vanhat kiusaajat nykyään tervehtii ihan asiallisesti. Nauti nyt vielä sinkkuelämästä, sillä kyllä siihen seurusteluunkin liittyy paljon ongelmia joskus. Ja epäonnistuneet suhteet jättää aina jälkensä, mitä enemmän on epäonnistunut, sitä vaikeempi on enää alottaa uutta suhdetta.
Sitä vaan haluun sanoo että paistaa se aurinko risukasaankin joskus... Joskus tuntuu että itellä on enemmän ongelmia kuin muilla, mutta tulee kaikille joskus vaikeuksia. jos tuntuu todella vaikeelta niin kannattaa hankkia vaikka ammattiauttaja, sitä vartenhan ne on. Oon itekkin joutunu sellaseen turvautumaan ja se kyllä auttaa kunhan vaan puhuu totta ja sanoo ääneen mikä vaivaa.
Mutta hyvää Joulua ja onnellisempaa uutta vuotta!
sullekin! tulee todella helpottunut olo ku lukee näitä kommentteja! :) hyvää joulua ja uutta vuotta sullekin!
Munkin täytynee osallistuu tähän keskusteluun, vaikka oonkin teitä vanhempi, parin viikon päästä 25 jo. Mutta osin noi teidän kokemukset ihmisistä ja omasta ittestä on mullakin samanlaisia. Mulla vaan kun alkaa jo oleen ikää tän verran, niin ryhmäpaineita ei enää silleen ole ja saan rauhassa olla "omituinen" itteni! ;o)
Jeps, mutta mä oon kanssa aina kokenu olevani jotenkin erilainen, ku muut. Viä tänä päivänäkään mulle ei oo selvinny, et miten oikeestaan. Mulla on ollu aina useita kavereita ja myös useita hyviä ystäviä, joille kerrotaan suunnilleen kaikki asiat. Mutta mua on myös kiusattu koulussa. Ala-aste oli helvetillinen, mut mä pääin itte muuttua ja kiusaaminen loppu. Yläasteella oli jo ihan hauskaa!
Mua on aina ihmeteyttäny esim. se, että monet ihmiset on aina pitäny mua kauheen "kuivana" ihmisenä. Jo ala-asteikäsenä mulle sanottiin, et "sä et varmaan ikinä syö karkkia" tai että "sä luet varmasti ihan hirveesti läksyjä". kumpikaan ei pitäny paikkaansa. Yleensäkin mua on aina pidetty kauheena lukutoukkana koulussa, vaikka mulla ei oo ollu mitään mielenkiintoo saada kymppejä, joita en oo kyl saanukaan. Oon lukenu ja ollu keskivertoo hiukan parempi koulussa, mut vaan siks että olen tunnollinen hölmö. Arvosanat mua ei kauheesti oo kiinnostanu.
No, tenininä sitte mä olin taas kerran erilainen, ku en seurustellu enkä ryypänny. Mä en viittiny käydä entisessä kotipaikassa asuessani edes discoissa, koska mulla oli sellanen idiootin nörtin maine, et mua olis varmasti vaan loukattu jotenki. Sit ku mä muutin kotoo 19-vuotiaana, mä aloin käydä baareissa ja bilettää vielä ehkä enemmänki ku muut. Mut silti mä olin erilainen.
No, mä en seurustellu vielä sillon ja sen takia mut blokattiin kaikista "tyttöjen välisistä keskusteluista". Niin kai käy aina seurustelevien likkojen keskellä sille, joka ei seurustele. Mä aloin miettiä, et mikä mussa sit mahtaa olla vikana, ku en löydä seurustelukumppania, vaikka oon mielestäni sosiaalinen ja käyn viihteellä ja niitä ehdokkaitaki pyörii ympärillä. Mut mitään siitä ei vaan tuu. Vasta joskus 22-vuotiaana, vähän ennen ku aloin seurustella nykysen miesystäväni kans mä tajusin, miks niin oli.
Mä en todellakaan voi harrastaa yhden illan juttuja, koska mun mielestä seksi kuuluu seurusteluun ja vaatii luottamusta. Mitä enemmän jätkät vaati seksiä sitä todennäkösemmin ne lensi ulos mun kämpästä ja elämästä. Mä tajusin, et mä oon sen tyylinen ihminen, et mä etsin todella oikeenlaista ihmistä, en haluu seurustella seurustelun takia. (Vaikka mä niin sorruin tekeenkin pari kertaa. Kuitenki ilman seksiä.)Lisäks mä tajusin, et mä en ollu tavannut vielä ketään sellasta miestä, johon mä olisin rakastunu todella. Senkin mä älysin, et mua ei kuka tahansa tuu koskaan ymmärtään, ehkä yks tai kaks ihmistä koko elämässäni. Sit mä vasta lakkasin vihaamasta itteeni ja hyväksyin sen, et mä oon tämmönen ja näin ajatteleva, mut mä löydän kyllä mahdollisesti silti sellasen ihmisen, joka tajuu mun ajatusmaailmaa ja jota mä tajuun ja rakastan sellasena, ku se on.
22-vuotiaana löysin nykysen avomieheni, joka on mua 8 vuotta vanhempi ja ajatusmaailmaltaan samanlainen "hörhö", ku mäkin! Ja hänelle vasta menetin neitsyydenkin, enkä oo sitä joutunut katumaan.
Mutta teille vielä mua nuoremmat kauriit mä voisin sanoo, et arvostakaa itteenne just sellasina ku ootte. Te tajuatte vanhempina, että ootte toiminu ihan oikein. Nuorena pienikin erilaisuus on kamalan vaikeeta ja itsekin on sillon vielä kauheen epävarma. Mut älkää murehtiko! Teissäkään ei todellakaan oo mitään vikaa! Ja oikeesti aikuisena elämä on helpompaa, ku saa olla sellanen, ku on.
sun kommentistasi..auttoi mua todella paljon! Nyt todellakin uskon valoisampaan tulevaisuuteen..:)
Siun tarinas kuulosti kamalan tutulta. Itse täytin juuri 24 ja kokemukset ovat hyvin samanlaisia. Minäkin olin hyvä koulussa ja kaikki pitivät pinkona, vaikka en todellisuudessa käyttänyt kouluun kovinkaan paljon aikaa. Kunnianhimoa ei vain löydy mistään. Tunnollisuus on pannut tekemään asiat edes kohtuullisen hyvin. Jopa pienen lukion opettajat odottivat minusta "jotain", mutta siinä vaiheessa uskalsin tehdä ratkaisun, jota en ole vielä katunut, yliopistoon meno sai jäädä.
Mitä seurusteluun tulee minä löysin oman unelmien prinssin 18-vuotiaana, miehen, jolle menetin paitsi sydämeni myös neitsyyteni. Yhteistä taivalta kesti 4 vuotta ja nyt aikaa erostamme (joka oli minun päätökseni), on kulunut kohta jo 2 vuotta, mutta en ole vieläkään osannut päästää irti. Seksi vieraiden miesten kanssa ei kiinnosta, enkä saa aikaiseksi panostaa siihen, että joskus löytäisin miehen, joka vielä saisi sydämeni pois paikaltaan. On vaikea ajatella, että vielä joskus joku toinen pääsisi niin lähelle minua.
Eksyin ihan sattumalta näille sivuille ja helpotus oli suuri, kun luin näitä tekstejä. En olekaan ainut omituinen. =) Miulla tuohon itseni hyväksymiseen on vielä matkaa, mutta tuntuu, että viime vuosina suunta on ollut parempaan ja olen jopa oppinut vähän relaamaan.
Kyllä vaan näissä meidän tarinoissa on jotain samaa! ;o) Mun silmiin pisti sun kirjotuksesta just toi "seksi vieraiden miesten kanssa". Mä olen kanssa ajatellut, että miten ihmeessä edes voisin päästää koskaan ketään muuta niin lähelle itteeni. Ei ollu kumminkaan kauheen helppoo päästää tätä omaa "tuttua miestäkään", koska sillonhan hän ei vielä ollut tuttu. Mutta on se jännä, et joku muukin ajattelee samoin!
Jotenki tuntuu, että nykyään kaikki on niin vapaamielisiä ja ei tunnu välittävän yhtään tällasista vanhanaikasista arvoista. Lisäks seksiä pitää "harrastaa" kaikkien kanssa, jotta ei jäis kokemattomaks. Mä ainakin luulen, etten oo kyllä yhtään kokemattomampi, ku moni sellanenkaan, joka on lähinnä tähän ikään asti käyttänyt aikansa yhdenillanjuttuihin, eikä varmasti tiedä edelleenkään, millaista on seksi oikeasti rakkaan ihmisen kanssa.
Mitä tohon kunnianhimoon tulee, ni mulla sitä vielä lukioaikoina oli, kun haaveena oli muutenki uranaisen elämä. Mutta niinhän siinä kävi, että ku uskaltauduin rakastumaan ihan oikeasti, niin perhekeskeisyys voitti! Eli enää ei oo kunnianhimoo sittenkään juurikaan. Onneks sain just ja just insinöörin opinnot suoritettuu... ;o)
Kyllä ihan samanlaiselta tuntui aikoinaan, olin erilainen en halunnut yhden illan juttuja enkä ryypännyt enkä polttanut, siksi sain olla yleensä yksin. Ei sillä seksilläkään ole kiire, itse täytän tammikuussa 30 ja olen vieläkin neitsyt. Kyllä ajanmittaan se oikea löytyy. Etsi seuraa 2-4 vuotta vanhemmista ihmisistä, vois löytyä sopivampaa seuraa. Itse viihdyin itseäni vanhempien ihmisten parissa hyvin. Ja viihdyn vieläkin. Toisaalta 8-10 vuotta nuorempien kanssa tulen taas hyvin toimeen. Mutta samanikäisten kanssa ei natsaa.
sama juttu just mullakin.. joo todellaki täytyy yrittää tutustua mua vanhempiin, ku tästä muuten ei tuu yhtään mitään..
Ei kauris hosu.Ja osa ongelmista mitä ihmiset kohtaamme on ihan luonnollista kasvamista.
Joskus osaat vielä arvostaa että osasit pitää pintasi eikä mennä massan mukaan.
Itse olen ollut lapsesta asti se joka lohdutti kaikkein yksinnäisempiä ihmisiä ja huolehtisin kaikista niin hyvin kuin osasin.
Aikuisena olen ylpeä siitä etten ole massaa..
Toki tunnen itseni joskus erillaiseksi.Ehkä kaurios sai aimo annoksen tunteita matkaan vaikkei ehkä aina uskoisi.
Toki surulliset asiat ovat painavampia kauriin kantaa , mutta vastapainona osaamme myös nauttia ja arvostaa niitä hyviä puolia , jopa niitä pieniä arkisia iloja.
Ja miksi me pärjäämme rakkaudessa niin hyvin kuitenkin ;)
kauriita pitää ansaita, ja kuka jaksaa monimutksien luonteemme onkyllä kauriin ansainnut, ja saa taatusti uskollisen ihanan ihmisen kumppanikseen.
Onneksi olen kauris..niin ihanasti erillainen..:)
iän mukana sitä useimmat kasvavat ja kauriit näyttävät erityisesti jalostuvan vanhetessaan. Ainakin oman tuttavapiirini hötkyilyiän ohittaneista kauris-yksilöistä (noin kolmekymppisiä) käyttäisinkin ilmaisun outo sijaan ilmaisua omaa luokkaansa.
hei vaan...pakko laittaa sulle muutama sana... itse olen jo 36 vuotias ja ajtuksistasi löysin monta ajatusta,joita itse koin nuorempana. Tyytymättömyys,epävarmuus jne. En tiedä vaikuttaako tähän nyt tuo horoskooppi,mutta jos niin on, niin voin vakuuttaa, että päivä paistaa myös sinne risukasaankin. Ota kiinni pienistä asioista ja arvosta niitä, niin tulet huomaamaan että elämä helpottuu pikku hiljaa.
kaikkea hyvää ja parempaa uutta vuotta sinulle
terkuin Lilli
Lueskelin nämä tekstit läpi ja täytyy sanoa, että harvinaisen rehellistä tilitystä!
Varmaan kaikilta löytyy samoja kokemuksia merkistä riippumatta. Heilläkin, jotka vaikuttavat itsevarmoilta, saattaa olla vieläkin debiksempiä juttuja sisällään. He vain osaavat peittää heikkoutensa, mutta ennemmin tai myöhemmin he sortuvat siksi, koska rooli pettää.
Itsekkin kamppailen jatkuvasti jossain ihme epävarmuuden ja suorituspaineiden kehässä, vaikka mun pitäisi olla huoleton kaksonen (samanlaisia nuoria me ollaan kuitenkin kaikki). Murrosikään kuuluu epävarmuus, vaikka joskus tuntuukin, että se jatkuu turhan pitkään.
Ainakin se on myönteinen juttu, että tunnistat ongelmasi, koska siitä lähtee parantuminen. Kaikista ei ole siihen.
Muut horoskoopit on kauriille kateellisii!! Kauriit on erilaisii
Kauriit on itsenaisii
kauriit on kivoja
luotettavia
kauniita (ainaki melkeen kaikki keta ma tunnen)
Meijjan ei taydy valittaa paskan vertaa mita muut sanoo :P
by: Kauris mies ja muistakaa tammikuu on paras kuu :D
Ei sun tarvii olla samsanlainen ku muut!Ne jotka ei sitä tajua,eivät ansaitse sinua ystäväkseen!Rohkee ja fiksu on se joka tekee niinku itsestä parhaalta tuntuu eikä niinku toiset tekee!Loppujen lopuks monikohan kaveris oikeesti haluaa olla sellanen mitä ne esittää,tuskin monikaan.Niitten ongelma on se et ne ei uskalla olla omana itsenään vaan vetävät jotain typerää kakaramaista roolia.Älä sorru samaan,ole reilusti oma itsesi!
Tunnistan itseni tekstistäsi.
Mulla on ja ollu vaikeeta olla kauris.. nuorempana..
Mut, se vaikeus loppui noin 25 ikäisenä!! (jaksa vaan odottaa..) :)
Nimittäin nykyään saa oikein miettiä et olenko edes se sama (cool) ihminen kuin silloin.. tulen ihmisten kanssa erittäin hyvin toimeen, olen itsevarma ja oikeudenmukainen, ihmiset jopa ihailevat mua?! Pidän rohkeasti huonompiosaisten puolia jos on aihetta, ja myös itseni.. eli menen vaikka läpi harmaan kiven jos siltä tuntuu!
Mun itseni piti kokea just n. 25 vuotiaana stressi, poljin melkein pohjamutia ja luulin et tuun "hullux", mut ei, mä synnyinkin uudestaan! :) Ja nykyään oon mielettömän onnellinen ja tyytyväinen elämääni!
Elämänkumppanin (jellonan) löysin vasta 3-kymppisenä.. eli vaikeeta on ollu.. mut oonpahan kasvanut ihmisenä tosi mahtavaksi, en oo nuorena seurustellut.. mut nyt vanhempana (33) osaan kyllä arvostaa suhdetta, enkä liitele suhteesta toiseen!
..eli tsemppiä sulle! ..kyllä se uudesti syntyminen sullekin tapahtuu! ..mut muista ettet pelästy sitä! :)
Mun tuntema kaurin on kyllä aika häntäheikki. Kokemuksia naisista on paljon, paljon ja kehuskelee vielä niillä. Että sellanen kaurismiestuttu.
kuulostipa tutulta..
olin murrosiän periaatteessa yksikseni,(nyt olen21)en todellakaan käynyt missään kylillä perjantaina tms ja tuntu et syrjäydyn kokonaan mutta sit amiksen jälkee mä sain vauhtia enkä enää ole mitenkään ujo. haluaisin tutustua teihin muihin ja ehkä joskus nähdä ja kertoa juttuja koska vain kauriit voi ymmärtää toistensa juttuja.minua ei ainakaan kukaan tunnu ymmärtävän.
saa kirjotella
[email protected]
Muistutan hyvin paljon sinua tekstisi perusteella. Olen samanikäinen kauris, neitsyt vielä itsekin, vähintäänkin yhtä itsekriittinen enkä kovinkaan innostunut ankarasta bilettämisestä. Olen usein arvostellut itse itseäni siitä, miten seksuaalisesti kokematon olen, vaikka muut ihmiset ympärilläni eivät ole sitä tehneet. Joidenkin mielestä se saattaa olla säälittävää, jos on vielä täysi-ikäisenäkin neitsyt, mutta ei siinä ole mitään hävettävää. Ja useasti kauriista sanotaan, kuinka hyviä he ovat makuuhuoneen puolella, joten hyvää kannattaa odottaa, eikö? Olen kuitenkin itsekin joskus saattanut olla kyyneleet silmissä kokemattomuudestani, mutta myös siitä, etten ole kokenut ystävien läheisyyttä, vaikka niitä onkin oikeasti ollut. omat "virheet" pitää vain hyväksyä.
Olen kuullut myös sen, että kauriit nuorenevat vanhetessaan, mutta eikö se olekin vain kivaa? Paras on siis vielä edessä!
Olen nykyään aika sinut sen kanssa, mitä olen ja kuinka kokenut olen. Onhan se joskus ollut vaikeaa ymmärtää, miksi jotkut arvostelevat toista vain sen perusteella onko harrastanut seksiä vai ei, mutta se on heidän ongelmansa, jos eivät ole suvaitsevaisia muita kohtaan!
Kyllä se poikaystävä tulee vielä ennen kuin uskotkaan. Se tieto auttaa minuakin jaksamaan.