Kulttiklassikko kirjallisuudessa

Tietennii vaikeaselkoista, Kustavin murre ensinnäkin. Kun kirjoitan mielellään jonkinlaisella murteella niin ei se haitannut, kyllä ymmärtää tekstin - jos nyt ei joka sanaa, mutta kuitenkin riittävästi.

Olen lukenut Nortamon Rauman murteiset jaaritukset, oikeastaan hänen kaksiosaiset kootut teokset. Johan minä oikeastaan jonkulainen
louna-murteiden asiantuntija olen.
Purjehdus-sanasto, kyllä sitäkin oppii 'ymmärtämään'.

Monikin kirjailija on kirjoittanut itsensä tyhjäksi. Ja eikös niin käynyt Sibeliuksellekin, että säveltäminen lopahti, enää ei sinfonioita ilmaantunut vaikka kuin odotettiin.

Edellinen viestini meni väärään aloitukseen, tosin siinäkin jjoutava Tuon Volter Kilven kirjan mainitsi.

En olisi uskonut että siitä on jo kuusi vuotta jjoutavan 'Alastalon salissa' aloituksesta. Googelin avulla löysin hakemani nopeasti. Muistiini tämä oli jäänyt.
Volter Kilpi Kustavissa -kirjallisuusviikko järjestettiin tänkin vuonna 15.–19.7.2015.

http://keskustelu.suomi24.fi/t/8551952/alastalon-salissa.

Olen anoppivainaan ruovetisen sanonnan mukaan lukenut kyseisen tiiliskiviromaanin ylikanteensa, siis harppoen kannesta kanteen , mikä on tietenkin teoksen arvolle sopimatonta. En ehkä ansaitse mustaa T-paitaa, jonka selässä lukee "Olen lukenut Alastalon salissa". Sain sen tuliaisena Volter Kilpi -kirjallisuusviikolta Kustavista ja pidän sen rintamuksen logosta, joka muistuttaa avattua kirjaa tai siivilleen noussutta suurta merilintua.

Murresanoista minulla ei ole kielteistä sanottavaa, mutta mammuttivirkkeet sotivat kielitajuani vastaan. Joel Lehtosen melkein yhtä paksu teos Putkinotko ei paljoa pidempää ajanjaksoa kuvaa, vain yhden vuorokauden tapahtumia, mutta se on nautittavaa ja rentouttavaa lukemista tuohon verrattuna.

Ottaakohan viesti tila vastaan näytteen Alastalon salista.

Posliinia oli, ja säälintietoa vailla se kaarekas kannuntorokin, jonka tunnoton kuro nyt valkumiltaan syöksi suun täydeltä suitsuvaa kihaa ja kiehuvaa kimmeltä kuumiensa viluja virviville hopeavarsille laseissa, ylväs yllä nöyrän alamaisparven oli korkea kannukin vaeollollansa vaiheella vartoovien lasien, kun kupumahtava hohtavin kyljin ja holhoomana kukoistan immen kaateli kallistumiltaan täytensä armoja tyhjien pyytöön, ja ane pöydällä vaihtui jäljiltä lahjivan jakajan välkyksi helmivöin maljain; ja saavuttamaton kuin leijillä ilmojen lintu liukumillaan, tai meren kalteilla haaksi henkivä purjein levitetyin tuulen entimillä, olisi ollut enää tavoittaa katse neitosenkaan, Alastalon ylpeän Siviän, tointansa tavoin ja tiedoin, nuorin neuvoin ja tyttären taidoin, valppain ja varovin hoitelevan, ellei olisi korean povessa sykkinyt sydänkin uumantaipumaa ylemmällä ja ellei olisi kaulan keno kantanut kasvojen korun ja palmikkoihmeiden ohella tyttösen pääkerän odottamatonta mieltäkin ja sitä silmien hilpaa, jota viisaankin tyttölapsen ripsiparit saattava salahymyiltänsä tuhlaten välkytellä, kun eksyvät tutuilla erheteille ja lähitienoilla joku saa, vaikkei omaa tomppeliuttensa ansiopalkoiksi hyvänhyvyyden sulalta armosuomalta sydämenmannaa kimpuiltansa semmoisen suloisen liehdon, että surku tulee saajan itseänsä, ja sydämen poltto omien rintaluiden ahtauden vuoksi, kun yhden hengenvedon huokasemilta ja samoillla palkeiden levittymillä on korjattava enemmän onnen paisua talteen kuin kehiin kunnolleen mahtuu ja saumat napisematta kestävät!

Kas, tuolta vanhasta ketjusta löytyi minunkin kirjoitukseni. Murresanoihin suhtauduin silloin vähän nuivasti, hmm... Ehkä olen muuttunut suvaitsevammaksi , mutta en tosiaan tähän päivää mennessä ole saanut tuota kirjaa kunnolla luetuksi. Olkoon , ei minua ole siunattu senkaltaisella kärsivällisyydellä.