Keskustan pää-äänenkannattaja
Kolmossivu | Sunnuntaina 19.12.2004
ARTIKKELIT
Vaikka Suomen ulkopolitiikan hoitoa on kritisoitu jyrkästikin, kansalaisten mielestä ei sellaiseen näytä olevan aihetta.
Suomen ulkopolitiikan
hoitoon luotetaan
Juuri valmistunut Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (mikä nimihirviö!) toimeksiannosta tehty mielipidetiedustelu kertoo monenlaista mielenkiintoista siitä, mitä suomalaiset ajattelevat ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että ei syytä huoleen – kansalaiset näyttävät ymmärtävän näitä kysymyksiä paremmin ja terveemmin kuin monet päivänpoliittiseen keskusteluun osallistuvat.
Tutkimuksen toteutti TNS Gallup eli entinen Suomen Gallup Oy. Sitä varten haastateltiin 1039:ää henkilöä syyskuun lopun ja lokakuun 19, päivän välisenä aikana. Tutkimuksen tulosten virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen.
Paitsi Suomen puolustuksen ja muun turvallisuuspolitiikan aiheita gallupissa sivuttiin myös kovin yleistä kysymystä, joka kuului näin:
”Miten hyvin tai huonosti Suomen ulkopolitiikkaa on mielestänne viime vuosina hoidettu?”
Tämä kysymyshän on viime aikojen keskeinen. Lainaan tähän suoraan MTS:n tutkimusraporttia:
”Kansalaisista 84 prosenttia katsoo, että Suomen ulkopolitiikkaa hoidetaan hyvin (86 % v. 2003). Naisista tätä mieltä on 85 prosenttia (83 %) ja miehistä 82 prosenttia (89 %). Ulkopolitiikkaa pitää huonosti hoidettuna 14 prosenttia suomalaisista (11 %), miehistä 15 prosenttia (10 %) ja naisista 12 prosenttia (11 %).
Vihreiden kannattajista pitää ulkopolitiikkaa hyvin hoidettuna 94 prosenttia (91 %), SDP:n 91 (92 %), Vasemmistoliiton 89 (84 %), keskustan 86 (88 %), kokoomuksen 83 (87 %) ja muiden puolueiden kannattajista 74 prosenttia (75 %).”
Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu kansalaisten mielestä suunnilleen yhtä hyvin aina vuodesta 1999 lähtien. Vuosina 1995-98 arvosana laski selvästi, mutta heikoimmillaankin (vuonna 1991) ylivoimainen enemmistö (62 %) oli tyytyväinen. Nyt tyytyväisten määrä on suunnilleen sama kuin Urho Kekkosen kauden loppupuolella, vuodesta 1972 vuoteen 1980.
Merkille pantavaa nyt on sekin, että epätietoisia on vain kaksi prosenttia. Ulkopolitiikasta on siis selvä mielipide.
Myös suhteita nimettyihin valtioihin on Suomen ulkopoliittinen johto hoitanut kansalaisten mielen mukaan. Hyvin niitä on hoidettu Ruotsiin 91 prosentin mielestä (93 % v. 2003), Viroon 88 (88 %), Venäjään 78 (81 %) ja Yhdysvaltoihinkin 73 (75 %).
Kriittisimmän arvion saa suhteiden hoitaminen kehitysmaihin, sillä niitä pitää hyvin hoidettuna 61 prosenttia kansalaisista (58 % viime vuonna).
Ei pitäisi olla kenellekään epäselvää. Kansalaisten mielestä Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu hyvin. He myös luottavat sen hoitoon.
Minkälaisia muita terveisiä kansalaisten mielipiteistä voisi vetää? Sopisiko esimerkiksi tämä: ulkopolitiikkaa ei kannata ottaa puoluepoliittisen politikoinnin välineeksi. Sillä ei saa semmoisessa pelissä edes irtopisteitä.
Terveiset menevät erityisesti kokoomukselle. Kokoomuksen kannattajistakin 83 prosenttia on sitä mieltä, että Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu erittäin tai melko hyvin, ja vain yksi prosentti on sitä mieltä, että Suomen ulkopolitiikkaa olisi hoidettu ”erittäin huonosti”.
Voi olla väärin neuvoa sivusta, mutta jos olisin kokoomus, lopettaisin heti Suomen ulkopolitiikan arvostelun ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan moittimisen. Sillä tavoin ei ainakaan kannatus kohene.
Joku voi sanoa, että turha pitää huolta kokoomuksen kannatuksesta. Vaipukoon maan rakoon vain.
Ulkopolitiikassa asiat ovat kuitenkin hieman toisin. Pienen maan voima (mikä tarkoittaa nyt erityisesti vaikutusvaltaa) on yhä yksimielisyydessä. Mitä hyötyä Suomelle olisi, jos maailmalle kantautuisi riitaisen keskustelun laineita?
Keskustella tietenkin saa. Sitä tämäkin on. Mutta keskustelupuheenvuoroksi on sallittava sellainenkin, joka korostaa yhteisen näkemyksen merkitystä.
Tekisi mieli sanoa, että ei Suomenmaa sen kummempaa halunnut Uutispäivä Demarin kanssa julkaistussa yhteisessä pääkirjoituksessa sanoa, kuin mikä tässä MTS:n tutkimuksessa tuli esiin: kansalaiset ovat tyytyväisiä – ja niin mekin.
Mutta en taida sanoa. Huomatkoot arvostelijat itse – ja nolostukoot, jos osaavat.
Juha Mauno
Palautetta toimitukseen
--------------------------------------------------------------------------------
Kolmossivu | Sunnuntaina 19.12.2004
Suomenmaa – 2000 Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Kolmossivu | Sunnuntaina 19.12.2004
ARTIKKELIT
Vaikka Suomen ulkopolitiikan hoitoa on kritisoitu jyrkästikin, kansalaisten mielestä ei sellaiseen näytä olevan aihetta.
Suomen ulkopolitiikan
hoitoon luotetaan
Juuri valmistunut Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (mikä nimihirviö!) toimeksiannosta tehty mielipidetiedustelu kertoo monenlaista mielenkiintoista siitä, mitä suomalaiset ajattelevat ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että ei syytä huoleen – kansalaiset näyttävät ymmärtävän näitä kysymyksiä paremmin ja terveemmin kuin monet päivänpoliittiseen keskusteluun osallistuvat.
Tutkimuksen toteutti TNS Gallup eli entinen Suomen Gallup Oy. Sitä varten haastateltiin 1039:ää henkilöä syyskuun lopun ja lokakuun 19, päivän välisenä aikana. Tutkimuksen tulosten virhemarginaali on kolme prosenttiyksikköä suuntaan tai toiseen.
Paitsi Suomen puolustuksen ja muun turvallisuuspolitiikan aiheita gallupissa sivuttiin myös kovin yleistä kysymystä, joka kuului näin:
”Miten hyvin tai huonosti Suomen ulkopolitiikkaa on mielestänne viime vuosina hoidettu?”
Tämä kysymyshän on viime aikojen keskeinen. Lainaan tähän suoraan MTS:n tutkimusraporttia:
”Kansalaisista 84 prosenttia katsoo, että Suomen ulkopolitiikkaa hoidetaan hyvin (86 % v. 2003). Naisista tätä mieltä on 85 prosenttia (83 %) ja miehistä 82 prosenttia (89 %). Ulkopolitiikkaa pitää huonosti hoidettuna 14 prosenttia suomalaisista (11 %), miehistä 15 prosenttia (10 %) ja naisista 12 prosenttia (11 %).
Vihreiden kannattajista pitää ulkopolitiikkaa hyvin hoidettuna 94 prosenttia (91 %), SDP:n 91 (92 %), Vasemmistoliiton 89 (84 %), keskustan 86 (88 %), kokoomuksen 83 (87 %) ja muiden puolueiden kannattajista 74 prosenttia (75 %).”
Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu kansalaisten mielestä suunnilleen yhtä hyvin aina vuodesta 1999 lähtien. Vuosina 1995-98 arvosana laski selvästi, mutta heikoimmillaankin (vuonna 1991) ylivoimainen enemmistö (62 %) oli tyytyväinen. Nyt tyytyväisten määrä on suunnilleen sama kuin Urho Kekkosen kauden loppupuolella, vuodesta 1972 vuoteen 1980.
Merkille pantavaa nyt on sekin, että epätietoisia on vain kaksi prosenttia. Ulkopolitiikasta on siis selvä mielipide.
Myös suhteita nimettyihin valtioihin on Suomen ulkopoliittinen johto hoitanut kansalaisten mielen mukaan. Hyvin niitä on hoidettu Ruotsiin 91 prosentin mielestä (93 % v. 2003), Viroon 88 (88 %), Venäjään 78 (81 %) ja Yhdysvaltoihinkin 73 (75 %).
Kriittisimmän arvion saa suhteiden hoitaminen kehitysmaihin, sillä niitä pitää hyvin hoidettuna 61 prosenttia kansalaisista (58 % viime vuonna).
Ei pitäisi olla kenellekään epäselvää. Kansalaisten mielestä Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu hyvin. He myös luottavat sen hoitoon.
Minkälaisia muita terveisiä kansalaisten mielipiteistä voisi vetää? Sopisiko esimerkiksi tämä: ulkopolitiikkaa ei kannata ottaa puoluepoliittisen politikoinnin välineeksi. Sillä ei saa semmoisessa pelissä edes irtopisteitä.
Terveiset menevät erityisesti kokoomukselle. Kokoomuksen kannattajistakin 83 prosenttia on sitä mieltä, että Suomen ulkopolitiikkaa on hoidettu erittäin tai melko hyvin, ja vain yksi prosentti on sitä mieltä, että Suomen ulkopolitiikkaa olisi hoidettu ”erittäin huonosti”.
Voi olla väärin neuvoa sivusta, mutta jos olisin kokoomus, lopettaisin heti Suomen ulkopolitiikan arvostelun ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikan moittimisen. Sillä tavoin ei ainakaan kannatus kohene.
Joku voi sanoa, että turha pitää huolta kokoomuksen kannatuksesta. Vaipukoon maan rakoon vain.
Ulkopolitiikassa asiat ovat kuitenkin hieman toisin. Pienen maan voima (mikä tarkoittaa nyt erityisesti vaikutusvaltaa) on yhä yksimielisyydessä. Mitä hyötyä Suomelle olisi, jos maailmalle kantautuisi riitaisen keskustelun laineita?
Keskustella tietenkin saa. Sitä tämäkin on. Mutta keskustelupuheenvuoroksi on sallittava sellainenkin, joka korostaa yhteisen näkemyksen merkitystä.
Tekisi mieli sanoa, että ei Suomenmaa sen kummempaa halunnut Uutispäivä Demarin kanssa julkaistussa yhteisessä pääkirjoituksessa sanoa, kuin mikä tässä MTS:n tutkimuksessa tuli esiin: kansalaiset ovat tyytyväisiä – ja niin mekin.
Mutta en taida sanoa. Huomatkoot arvostelijat itse – ja nolostukoot, jos osaavat.
Juha Mauno
Palautetta toimitukseen
--------------------------------------------------------------------------------
Kolmossivu | Sunnuntaina 19.12.2004
Suomenmaa – 2000 Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kaikki hyvin, kansainvälinen politiikka on aiheuttanut ikäviä muutoksia...
http://www.kaapeli.fi/~veu/sosalsajo-pain.pdf
http://www.google.fi/search?q=cache:JiI8_EBlGBwJ:www.kaapeli.fi/~veu/sosalsajo-pain.pdf masennuslääkkeiden käyttö lisääntyy&hl=fi&lr=lang_fi
joka helvetin kyseenalaisen päätöksen kohdalla haetaan ikäänkuin kansan mandaattia Suomen Gallupin nimissä. En usko pätkääkään!
Törkeää on, pankaahan vainukoirat asialla. Vaikuttaa olevan verovarojen tuhlaus kyseessä. Firman vaihto, sellaisnen jossa Lipposella ei ole kytköksiä - ei ensinmäisen eikä viidennen asteen