Näin tällaisen unen elokuussa. Osaisiko joku sanoa mitä se voi tarkoittaa? Lisäksi näin toisen unen, ikäänkuin jatkoa ensimmäiselle. Toivottavasti joku jaksaa lukea. Olisi mukvaa, jos tulkkaisitte, unet tuntuivat "eläviltä" ja ovat jääneet mietittytämään.
Oli talvi, ja osasin leijua(lentää). Olin
kotikaupungissani,samannäköisessä apikassa, kuin entinen päiväkotini pienenä oli, tai siis sen piahalla. Piha vain on oikeasti ihan litteä ja
aivan maan tasalla. Nyt unessa se oli korkeammalla, rinteessä ja pihakin oli
isompi, eikä leikkikaluja ollut. Olen ollut siinä piakassa aikaisemminkin
unessa, eri unessa tosin.
Piha oli täynnä kettuja, ja olin kiinnostunut niistä, leijuin hangen
yläpuolella
ja seurailin niiden jälkiä. Hangessa oli myös pöllöjen ja myyrien saalistusisku
jälkiä, ja puissa istui mustia korppeja, katselemassa hiljaista leijumistani.
Satoi hiljalleen lunta, ja maassa oleva oli puuterimaisen pehmeää.
Yhtäkkiä piha alkoi toiselta puoleta muistuttaa meidän kotitalon minun entisen
ikkunani puoleista pihaa, tosin metsäisempänä, ihan kuin aikoja sitten
ennenkuin yhtään taloa oli sille paikalle rakennettu, ja paikka oli metsittynyt
umpeen. Tunnistin kuitenkin paikan ja hymyilin ja olin haltioissani, koska se
oli kaunis. Alkoi olla myöhäinen kevät ja koko maa oli täynään valkovuokkoja
lumen seassa, purot solisivat ja rusakot loikkivat kettuja pakoon. Valoa vasten
näkyi koivun oksissa hienoista vaaleanvihreää.
Minulla oli autuas ja onnellinen ja hyvä olo.Minulla oli ylläni pikimusta
harsomekko, ja siivet joilla leijuin olivat mustat, sellaiset pääskysensiiven
oloiset. Hiukseni olivat pitkät ja auki, ja lepattivat tuulessa. Yhtäkkiä
tiesin että olen kuollut, mutta en hämmentynyt ajatuksesta.
Nyt näin uuden unen, jossa kävelin jäällä. Olin kaunista, tähtikirkas taivas, pakkasta ja puiden oksat huurteessa. Yhtäkkiä jostain lensi valtava naakkaparvi ylleni, ja alkoi kiertää jään yllä, raakkkuen pahaenteisesti. Jäähän repesi aukko, ja vesi alkoi tulvia jään pinnalle. Jää lohkeili jalkojeni alla, ja koitin juosta pakoon. Kuitenkin jalkani olivat jumittuneet, jotenkin "jäätyneet" kiinni niille sijoilleen, enkä pystynyt liikkumaan. Vesi muuttui pyörteeksi, joka oli imaista miunt mukanaan, mutta siinä samassa levitin siipeni, ja nousin naakkaparveen kiertämään. Minulla oli taas ne samat mustat pääskysensiivet, ne olivat olleet minulla koko ajan, mutta vaatteiden alla.
Katselin, kun vesi pyörteili ja nousi allani, ja "puhuin" naakkojen kanssa.
Jostain saapui tummahiuksinen mies, jolla oli vain valkea kaapu vyötäröllä, paljas ylävartalo, ja valkeat siivet selässään. Tämä mies kaappasi minut syliinsä , hän tuntui lämpimältä ja turvalliselta, ja vei minut pois naakkojen luota lumisen metsän keskelle. Kun astuiomme maahan, lumet alkoivat sulaa hänen jalkojen altaan, ja metsä muutui keväiseksi.
Mies ei puhunut minulle koko aikana mitään, mutta oli ns. voimakastahtoinen, halusi minut pois sieltä jäältä, enkä kyennyt edes pyristelemään vastaan, vaan tein kuten hän tahtoi. Hän oli hyvännäköinen, mutta unessa ei ollut mitään eroottista.
Oli talvi, ja osasin leijua(lentää). Olin
kotikaupungissani,samannäköisessä apikassa, kuin entinen päiväkotini pienenä oli, tai siis sen piahalla. Piha vain on oikeasti ihan litteä ja
aivan maan tasalla. Nyt unessa se oli korkeammalla, rinteessä ja pihakin oli
isompi, eikä leikkikaluja ollut. Olen ollut siinä piakassa aikaisemminkin
unessa, eri unessa tosin.
Piha oli täynnä kettuja, ja olin kiinnostunut niistä, leijuin hangen
yläpuolella
ja seurailin niiden jälkiä. Hangessa oli myös pöllöjen ja myyrien saalistusisku
jälkiä, ja puissa istui mustia korppeja, katselemassa hiljaista leijumistani.
Satoi hiljalleen lunta, ja maassa oleva oli puuterimaisen pehmeää.
Yhtäkkiä piha alkoi toiselta puoleta muistuttaa meidän kotitalon minun entisen
ikkunani puoleista pihaa, tosin metsäisempänä, ihan kuin aikoja sitten
ennenkuin yhtään taloa oli sille paikalle rakennettu, ja paikka oli metsittynyt
umpeen. Tunnistin kuitenkin paikan ja hymyilin ja olin haltioissani, koska se
oli kaunis. Alkoi olla myöhäinen kevät ja koko maa oli täynään valkovuokkoja
lumen seassa, purot solisivat ja rusakot loikkivat kettuja pakoon. Valoa vasten
näkyi koivun oksissa hienoista vaaleanvihreää.
Minulla oli autuas ja onnellinen ja hyvä olo.Minulla oli ylläni pikimusta
harsomekko, ja siivet joilla leijuin olivat mustat, sellaiset pääskysensiiven
oloiset. Hiukseni olivat pitkät ja auki, ja lepattivat tuulessa. Yhtäkkiä
tiesin että olen kuollut, mutta en hämmentynyt ajatuksesta.
Nyt näin uuden unen, jossa kävelin jäällä. Olin kaunista, tähtikirkas taivas, pakkasta ja puiden oksat huurteessa. Yhtäkkiä jostain lensi valtava naakkaparvi ylleni, ja alkoi kiertää jään yllä, raakkkuen pahaenteisesti. Jäähän repesi aukko, ja vesi alkoi tulvia jään pinnalle. Jää lohkeili jalkojeni alla, ja koitin juosta pakoon. Kuitenkin jalkani olivat jumittuneet, jotenkin "jäätyneet" kiinni niille sijoilleen, enkä pystynyt liikkumaan. Vesi muuttui pyörteeksi, joka oli imaista miunt mukanaan, mutta siinä samassa levitin siipeni, ja nousin naakkaparveen kiertämään. Minulla oli taas ne samat mustat pääskysensiivet, ne olivat olleet minulla koko ajan, mutta vaatteiden alla.
Katselin, kun vesi pyörteili ja nousi allani, ja "puhuin" naakkojen kanssa.
Jostain saapui tummahiuksinen mies, jolla oli vain valkea kaapu vyötäröllä, paljas ylävartalo, ja valkeat siivet selässään. Tämä mies kaappasi minut syliinsä , hän tuntui lämpimältä ja turvalliselta, ja vei minut pois naakkojen luota lumisen metsän keskelle. Kun astuiomme maahan, lumet alkoivat sulaa hänen jalkojen altaan, ja metsä muutui keväiseksi.
Mies ei puhunut minulle koko aikana mitään, mutta oli ns. voimakastahtoinen, halusi minut pois sieltä jäältä, enkä kyennyt edes pyristelemään vastaan, vaan tein kuten hän tahtoi. Hän oli hyvännäköinen, mutta unessa ei ollut mitään eroottista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jäänalainen vesi on alitajuntasi, jonka suljet pois jään kuorella. Jotain pyrkii ulos, mutta et halua käsitellä sitä vielä, koska lennät pois.
Mitä tapahtui päiväkodissasi lapsuudessasi? Se on nyt rinteessä, mikä tarkoittaa, että olet valmis muistamaan. Se voi olla hyvä muisto tai ikävä muisto. Se, että jää peittää alitajuntaasi, ehdottaa että muisto on ikävä, koska yrität sulkea sen pois.
Lapsen mieli toimii toisin kuin aikuisen. Ehkä muisto aikuisena tulkittuna ei ole ikävä, mutta lapsi käsitteli sen niin. Se, että aina pyrit lentämään pois vedestä, ehdottaa että pyrit pois muiston ytimestä. Jää merkitsee estettä, jonka itse olet asettanut muistolle. Koska se tulee näin voimakkaasti, ehdotan seuraavaa:
Sinulla on suojelusenkeli. Pyydä nukkumaan mennessäsi enkeliä näyttämään sinulle ongelman ydin.
Pyydä enkeliä herättämään sinut, jos ongelma tuntuu liian suurelta ratkaistavaksesi.
Ala kirjoittaa unipäiväkirjaa ja pyydä enkeliäsi avaamaan sinut tiedolle unista.
Mies unessasi on oma maskuliininen ulottuvuutesi, niin kuin kaikki muukin. Kaikki, mitä unissasi tapahtuu, on sinä itse erilaisina olomuotoina ja elementteinä. Lumi ja jää toistuvat voimakkaasti, joten voisit näin ensi alkuun keskittyä niihin. Mitä alitajunnassasi on, mitä pyrit estelemään.
Tässä lyhykäinen vastaukseni. Työstä uniasi, koska ne kertovat sinulle enemmän kuin mihin minä pystyn.