Rupesi jurppimaan! Tässä tietsikalla istuessani törmäsin erääseen vanhaan viimevuotiseen tutkimukseen yksinäisyydestä. Siellä alkulauseissa paasattiin kuinka yksinäisyys on kasvava ongelma ja muuta pliipanplaapaa.
Siellä oli mm. valintakysymys siitä milloin tuntee itsensä yksinäiseksi. Valittavina oli jos jotakin: puolison kanssa, lasten kanssa, ystävien kanssa, töissä, harrastuksissa, juhlissa jne...
Siellä ei ollut vaihtoehtoa "aina". Eikä kysytty onko ketään missään. Tai kysyttiinhän! Kysyttiin kuinka monta ystävää sinulla on? Keskimääräisesti tuohon oli vastattu että on neljä ystävää????????? Yksinäisillä siis on ystäviä:-)
Onko yksinäisellä ystäviä, puoliso, lapset....
Ymmärrän kyllä, että itsensä voi joskus tuntea yksinäiseksi suurenkin sakin keskellä vaikka he olisivat kuinka lähisukulaisia tms. Jurppii vaan kun tuli semmoinen olo ettei palkatut tutkimuksen tekijät hoksanneet että on totaalisen yksinkin olijoita, kuten minä. Ei pelkkänä yksinäisyyden tunteena vaan olemassaolevana tosiasiana yksin.
Oletteko, muuten, koskaan törmänneet siihen, että yksinäisyys nähdään henkisenä ongelmana. Eli niin päin, että henkilö on aina ja auttamattomasti jotenkin sosiaalisesti estynyt, ujo, jopa tyhmä tai muuta sellaista joka voitaisiin parantaa terapialla ja hupsheijaa sitten hänellä onkin ystäviä ja kaikki hyvin. Jurppii! Yksinäisyys aiheuttaa kovastikin terveessä yksilössä vaikkapa masennusta ,pelkoa tulevaisuudesta yms. Mutta kumpi nyt olikaan ensin muna vai kana?
Pakkohan jossain on luurata muitakin kaltaisiani. Olen ulospäin suuntautuva, sosiaalisilta taidoiltani ihan ok ja muutenkin kondiksessa. Yksin olen silti! Ei ole ystävää, sukulaista, kumppania...
Siellä oli mm. valintakysymys siitä milloin tuntee itsensä yksinäiseksi. Valittavina oli jos jotakin: puolison kanssa, lasten kanssa, ystävien kanssa, töissä, harrastuksissa, juhlissa jne...
Siellä ei ollut vaihtoehtoa "aina". Eikä kysytty onko ketään missään. Tai kysyttiinhän! Kysyttiin kuinka monta ystävää sinulla on? Keskimääräisesti tuohon oli vastattu että on neljä ystävää????????? Yksinäisillä siis on ystäviä:-)
Onko yksinäisellä ystäviä, puoliso, lapset....
Ymmärrän kyllä, että itsensä voi joskus tuntea yksinäiseksi suurenkin sakin keskellä vaikka he olisivat kuinka lähisukulaisia tms. Jurppii vaan kun tuli semmoinen olo ettei palkatut tutkimuksen tekijät hoksanneet että on totaalisen yksinkin olijoita, kuten minä. Ei pelkkänä yksinäisyyden tunteena vaan olemassaolevana tosiasiana yksin.
Oletteko, muuten, koskaan törmänneet siihen, että yksinäisyys nähdään henkisenä ongelmana. Eli niin päin, että henkilö on aina ja auttamattomasti jotenkin sosiaalisesti estynyt, ujo, jopa tyhmä tai muuta sellaista joka voitaisiin parantaa terapialla ja hupsheijaa sitten hänellä onkin ystäviä ja kaikki hyvin. Jurppii! Yksinäisyys aiheuttaa kovastikin terveessä yksilössä vaikkapa masennusta ,pelkoa tulevaisuudesta yms. Mutta kumpi nyt olikaan ensin muna vai kana?
Pakkohan jossain on luurata muitakin kaltaisiani. Olen ulospäin suuntautuva, sosiaalisilta taidoiltani ihan ok ja muutenkin kondiksessa. Yksin olen silti! Ei ole ystävää, sukulaista, kumppania...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kukaan ei varmaan arvaa kuinka yksinäinen olen. Ei minulla ole kavereita ja olen aina yksin salilla tai kaupassa. On mulla veli mutta se on laiska ja sillä on lapsia ja oma nainen eikä sen kanssa voi tehdä mitään koska se ei jaksa kun painaa 120 kg.
Yksinäisiä pidetää sosiaalisesti vajaina, outoina ja jopa vaarallisina. Työhaastattelussa pitää valehdella että on paljon harrastuksia ja kavereita että työn saanti mahikset paranee.
"Yksinäisiä pidetää sosiaalisesti vajaina, outoina ja jopa vaarallisina."
Kyllä, noin se menee! Joten; eipä kannata mennä torille huutamaan että on totaalisen yksin. Umpikujassa ollaan!
Olen kans niitä yksinäisiä joista kukaan ei parhaalla tahdollakaan aavista tätä "vikaa". Naapurin mummo saattaa joskus ehkä hoksata ettei minulla koskaan käy vieraita mutta tuskin muut ympärilläni tietävät minusta mitään. Ei edes kaukana asuvat sisarukseni voi aavistaa todellista laitaani. Eipä se heitä kiinnostaakaan.
Jos on jo hoksattu että yksinäisyys on kasvava ongelma, miksi asialle ei tehdä mitään?
Koetaanko todellakin niin että kaikki yksinäiset ovat lähinnä mielenterveys-ongelmaisia ja heitä pitää hoitaa sen mukaisesti, jos nyt edes koskaan hakeutuvat mihinkään terapiaan edes masennuttuaan tms.
Onko helpompaa leimata kaikki yksinäiset jotenkin yhteiskunnallisiksi ongelmiksi ja taakoiksi tai ohittaa asia olankohautuksella. Vai eikö yksinäisyys todellakaan (vielä) ole yhteiskunnallinen ongelma vaan pelkästään yksilön ongelma.
Yksinäisyys on sitä että on aidosti ja oikeasti yksin. Ei ole ketään missään.
Kukaan ei soita, ei laita tekstaria, ei tule käymään, ei lähetä joulukorttia, ei onnittele syntymäpäivänä, ei kerro tai kysy kuulumisia, ei tervehdi kadulla, ei auta hädässä, ei neuvo, ei turvaa, ei muista................
Sitä on yksinäisyys; ei ole ketään missään!
Oon ollut täysin yksin useita vuosia, tosin ihan omasta valinnasta. Ennen oli kavereita, yhteydet vanhempiin jne., mutta katkaisin itse välit kaikkiin. Kai ajattelin että on parempi näin, mutta ei se kivaa ole tämäkään.
Eikö aloittajalla ole yhtään lähisukulaista? Tai voi olla, mutta he eivät halua pitää yhteyttä.
Kun sinkku täti kuoli, niin oli pakko ottaa yhteyttä hänen sisaren perheeseen ihan henkikirjoittajan avulla, kun ei ole saatu mitään tietoja heistä melkein kymmeneen vuoteen. No eipä tämä täti ollut enää ollut elävien kirjoissa puoleen kymmeneen vuoteen. Kuitenkin mies ja heidän keski-ikäinen tytär ovat elossa. Tytär ei ole naimisissa ja asustelee isänsä kodissa.
On yritetty tehdä kaikkemme, että olisi voitu pitää yhteyksiä, mutta ei ole onnistunut. Jopa ovella olen joskus käynyt, mutta sitä ei ole avattu.
Jotenkin perinnönjako meni aikoinaan pieleen ja he sulkivat muun suvun elämästään.
Toisille se erakoituminen ja hyppy suvusta on itsevalittu vaihtoehto. Luulisi kyllä että yhteys vaikka yhteen naispuoliseen serkkuun olisi voimavara seniorivuosina. Ja emme me nuorempi jälkikasvu ole saaneet päättää, miten vanhempamme ne maat ja mannut ovat jakaneet. Turhaan serkku ainakin minulle vihoittelee. Saattaahan se olla myös häpeä, joka estää vastaamasta yhteydenottoomme.
...ja millä kielellä sen voisi esittää...
Vaikkapa ajatuksina:
Seuraavassa linkissä on tavalla tai toisella pohdittu mm. mitä voisi ajatella toimien yksinäisille, joilla on pääosan ajasta 0..N kpl ystäviä, 0..K kpl sukulaisia, 0..M kpl tuttuja ja 0..L kpl ventovieraita, sekä tietysti ympärillään esiintyviä ei-eläviä, koneita, kasvimaailmaa, eläinmaailmaa, biologiaa, maisemia, jne. Vaihteleehan tuo ajanhetkittäin, mutta käsittelemällä N ystävää sopii mukaan tietenkin tuo vaihtoehto N=0:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13952849/vapauta-yksinaisyyden-vangit--teemana--hki-missio
Tämä sopinee näin alkuun vaikkapa ajatusten pohdintaan. Tuo miksei mitään tehdä onkin sitten jo melko lailla yksilöllinen juttu.
Koko ajanhan tehdään monenlaisia asioita, vaikkei niitä edes huomaisi. Esimerkiksi palvelujen toimivuuden ylläpitämistä.
On selvää, että yksinäisyyden poistaminenkin on aika lailla omaa toimintaa asian suhteen.
Niin, tuollaiset tutkimukset ovat kuitenkin vain eräänlainen pieni näyte, mitä aiheen yksinäisyys suhteen voidaan asioille ensi alkuun tehdä. Eivät ne millään kata kaikkia lauseita aiheen suhteen. Kunhan on jokunen lause vastattavana. Ja sehän olikin lähinnä suomenkielinen kysely, joka voi muutamille ihmisistä olla hieman pohtimista vaativaa.
Itse koen aiheen lähinnä sellaisena, miten itse voisin osallistua jo täysien kalentereiden aiheiden oheen. Mutta myös niin päin, ettei vain yksinäisyyden karkottamisen nimissä elämisen laatu ala tavalla tai toisella heiketä...tai joudu peräti mukaan toimintaan, johon en saanutkaan kummoisia ennakkotietoja varoituksista tai ohjeista puhumattakaan...ei ehkä mikä vain olisikaan kivaa yksinäisyyden karkoittamisessa...
Hyvä, että asiaa voi melkein ilmaiseksi vielä pohtia. Ei tiedä, milloin sekin siirtyy paremmin nopeille automaattiajattelijoille...kunhan emme tule huijatuiksi...
Voiko automaatti poistaa yksinäisyyttä? Internethän on osittain automaattinen...
Aihe ei karkaa, on huomennakin yhä käytettävissä aiheena...
Sitä odotellessa voi vaikkapa maistaa jouluisia suklaapaloja...