Silloin, yli vuosi sitten... Ihastuin olemukseesi kaikin puolin, kukaan ei ole koskaan vaikuttanut samalla tavalla. En kuitenkaan tiennyt sinusta juurikaan mitään... ja itsekin olin lähdössä, joten en antanut mahdollisuutta todella.
Menin oikeasti sekaisin...
ikävä_tilanne
18<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ja nyt, kun tiedän sinusta asioita, en ehkä halua enää mitään. En halua sekoittaa monen ihmisen elämää, siitä ei seuraisi kuin entistä hankalampi sotku.
Kirjoitat tänne? Hä? Paipai poistu :)
Tiedän, hyvä osuma, mutta ei tarpeeksi hyvä.
Mutta se ei tarkoita ettenkö ajattelisi sinusta parhainta hyvää.
Yleensä lopetan asiat siihen pisteeseen, mutta joskus sitä vain ei tiedä...
En odotakaan kenenkään polvistuvan, enkä haluakaan vähään aikaan... (!!!) haluan ajatukseni ensin selviksi. :)
Veikkaan, että kummankin tilanne rauhoittunut... vuoden kuluttua tämä on todennäköisesti jo historiaa.
Mäkin menin susta sekaisin ja olen edelleen. Olen sekaisin vaikka vuositolkulla kunnes otat ja parannat mut. Haluan kuitenkin et sun on hyvä olla.
Menin kerran sekaisin ja sitä kesti ja kesti ja kesti kunnes totuin sekaisin olemiseen ja nyt sekaisin oleminen tuntuu omalta itseltäni.
Ehkäpä tällaiset asiat olisi pitänyt/pitää keskustella kahden kesken naamatusten mieluiten.
Olisi varmaan ollut hyvä kysyä mitä tämä toinen osapuoli haluaa , jos kiinnostus oli molemminpuolista.
Eikö sinulle ihminen joka vaikuttaa sinuun eritavalla kuin muut , ole mitenkään merkityksellinen jota pitäisit tärkeänä , viis kuulopuheista ?
Ei niitä sellaisia kohtaamisia kuitenkaan usein tapahdu..
Asioista voi kuitenkin jutella,aina.
Jossittelu alkaa olla jo aika turhaa... ei me enää törmäillä ja muutenkin hankala kuvio... Kokemusta mm. siitä, että toinen eroaa... ei minusta ole enää vaikeisiin kuvioihin, tyydyn helpompaan elämään.
Kuulostaa tutulta..
Ok, ei kait siinä sitte..
" kunpa se olisikin niin helppoa ,
heilauttaa kättä hyvästiksi , kun tietää ettei näe enää toista..
sitä tärkeää ihmistä , joka tuntui erilaiselta kuin muut..
Hän joka sai askeleeni
kevenemään
Hän joka sai tuhannet perhoset tanssimaan
vatsassani..
Ei sellaista ihmistä unohdeta ,
Mut toivoo hänen olevan
onnellinen..
Niin jokainen loppuviimein tekee niin kuin parhaakseen näkee. Tietysti nämä asiat on vaikeita. Mutta sanotaan että aika parantaa haavat..
Harva ihminen eroaa pelkästään toisen ihmisen vuoksi, mutta eroja tapahtuu paljon ja taustalla on usein isojakin ongelmia ja huono suhde johtaa myös uusien löytymiseen. Mitä vaikeaa on kuviossa, jossa joku eroaa? Jokaisen yli kolmekymppisen on hyvä tietää, että monet ihmiset joita mahdollisina tulevina suhdekumppaneina tapaat ovat eronneita ja mistä niistäkään tietää millainen niiden entinen suhde on ollut.
Tästä on tullut jo pysyvä olotila. Eikä tälle ole mitään loppua tai edes hiipumista näkyvissä. Olisi niin jo ehtinyt tapahtua tässä ajassa. Hankalinta tässä on, että se vaikuttaa ihan kaikkeen tekemiseen. Tuo olemuksellaan viehättänyt nainen hallitsee ajatuksiani koko ajan..
Millainen onkaan tuo nainen?
No hän on kaunis, viehättävä, määrätietoinen, liikkuvainen, sopivasti samanhenkinen ja samanniminen nainen. Ajatusteni valloittaja..
Samanniminen??? Nainen- naiselleko tämä?
Ei vaan m->n. Voihan se sukunimi olla sama.. Noin vaikka vaan esimerkiksi.