Sairas vai terve

unohtui muutama asia
- Tapahtuu pari huono asiaa, alan murehtia ja alkaa oikein kunnon kierre murheissa. Kun yksi asia unohtuu, eiköhän toinen ilmaannu heti. Pelkään, etten selviä, että kuolen varmaan pian. Tätä kestää kerrasta riippuen kuukaudesta puoleen vuoteen. Tänä aikana vetäydyn yhteisöstä, teen vaan välttämättömän. Ensimmäisen kerran koin tällaisen lapsena. Tuntuu kuin tumma pilvi olisi elämääni varjostamassa
- Välillä iskee hyvä ajanjakso. Mieli on kuin sinitaivas ja aurinko. Kiinnosta menot ja meiningit. Tämä ajanjakso on lyhyempi, viikosta ehkä kuukauteen max
- Koen olevani tarkka raha-asioissa, mutta silti tuhlaan harrastuksiini ihan älyttömästi. Monesti olen laskenut viime aikojen ostoksiani ja kauhistunut, kuinka paljon rahaa on palanut. Alan miettiä, miten saan tienattua ne rahat takaisin. Pakko myydä jotain.
- Fyysisen kunnon ylläpito ei kiinnosta. Muutaman vuoden välein iskee spurtti, jolloin kuntoilen joka päivä.
- Parin vuoden välein saan ajatuksen, että joku on ihastunut minuun. Esim. parista eleestä. Tästä alkaa pitkä kuvitelma ja ihastun henkilöön. Tunteesta irti pääseminen on todella tuskaista ja vie pitkän aikaa.
- Valehtelen aika paljon, pikku asioissakin
- Pidän aivan eri kulissia julkisesti. Kukaan ei varmaan tiedä, mitä harrastan, mitä oikeasti ajattelen, mikä kiinnostaa. Olen varmaan kuin kirja, jota ei ole koskaan avattu. Päällepäin näkyy jotakin ja siitä voi vetää jotakin johtopäätöksiä, mutta sisällöstä ei kukaan tiedä mitään.

Tulee mieleen epävakaa persoonallisuus, ei niin että sinulla välttämättä olisi se, mutta jotkut noista oireista saattavat viitata siihen. ( Se, että yksin ollessaan röhkii kuin sika tai kuvittelee olevansa urheilija, ei mielestäni kyllä viittaa mihinkään sairauteen, koska ihan normaaleilla ihmisillä on hassuja tapoja ja kuvitelmia.)

Skitsofrenia, mene äkkiä lääkäriin.

Starseed ja kohoavat energiat.

Unohda nuo edelliset hömpät (täällä on paljon sairaita...ja teksti on usein sen mukaista)

Oletko koskaan kuullut termistä läheisriippuvuus?
Kaikki mitä kerroit olisi voinut olla minun nuoruudestani...
Minä olin läheisriippuvainen (läheisriippuvuus ei nimestään huolimatta tarkoita vaivan liittyvän siihen, että ei voi päästää jostain ihmisestä irti)

Itse selätin oman sairauteni vertaistuen ja Uskoontulon ansiosta.

Aiheesta on paljon kirjallisuutta ja hyviä nettisivuja (jopa suomeksi)

...eikä kannata hätkähtää vaikka läheisriippuvuuden toinen nimi onkin "ohutnahkainen narsisti". Se termi kuvaa jotain tähän vaivaan liittyvää...

Läheisriippuvuudesta eroon pääseminen vaatii työtä, mutta ennuste on hyvä niillä jotka oikeasti lähtevät työstämään sitä.

Siunausta sinulle

Ei sinua mikään vaivaa, nuo kaikki ovat normaaleja asioita jokaiselle. Ehkä masennus voisi olla lähinnä. Käy purkamassa itseäsi ammattiauttajan luona niin kuorma kevenee, ja patoutumat voivat purkautua ja hälvetä.

Ihmisen psyyke on niin ihmeellinen juttu ja noista kuvailemista oireista olemme varmaan itsekukin ainakin osittain kärsineet.
Kun sinulla on todellisuuden taju tallella ja ymmärrät järjellä, että ylireagoit ja vaikutat tiedostavan että mikä on totta, normaalia ja sitten mikä mielesi kuvittelua.
Tietenkin riski menettää todellisuus ja vaipua psykoosiin ja totaalisesti harjojen maailmaan on madollinen jos jatkat itsesi ympärillä pyörimistä.
Tulee mieleen että saisit apua kognitiivisestä terapiasta, jossa muuttaa tietoisesti ajattelua.
Itsetuntosi ja minäkuvasi ovat todella huonot. Olet kehitellyt mieleesi todella kielteisyyden kehän jonka ympärillä kierrät koko ajan kehää. Tuo kielteinen ajattelu on sinulle totuttu rutiini ja et oikein edes keksi mitään hyvää.
Jospa alkaisin nyt ihan tietoisesti tekemään jotain, mitä osaat, mitä taitoja voit kehittää. Ala ajattelemaan, että olet ainulaatuinen yksilö ja toista ei ole samanlaista. Opettele pitämään itsestäsi ja myös hemmottele itseäsi.
Mutta on hyvä välillä vain olla, ja hengittää ja keksittyä elämään. Mene luontoon: katsele ympärilläsi olevaan kauneutta ja kuuntele metsän ääniä. Keskity kuuntelemaan hyvää musiikki, lue elämäkertoja. Silloin se jatkuva itsensä tarkkailu unohtuu ja aivoihin alkaa tulla muutakin oivallusta ja minäkuvasi avartuu.
Opettele sanomaan itsellesi, että olen ihan hyvä ihminen. Luoja teki minusta tällaisen paketin, jolla on valtavat mahdollisuudet kehittyä.

Heikentynyt fyysinen terveys voi olla syy
- puutostila
- väärä ruokavalio
- suolistosairaus
- pään/keskushermoston sairaus tai vamma
- heikentynyt kokonaisvaltainen lihaksiston kimmoisuus (itsellä nimenomaan psyykelääkkeet tekivät tuhoa kimmoisuudelle)
- heikko lihaskunto
- päihteet
- kemiallinen altistus
- säteilyaltistus
- muu syy, mikä

Jos fyysinen toimintakyky heikkenee niin on huono yrittää pärjätä normaalisti kilpailullisessa maailmassa ja tehdä vertailua. Jos ei jaksa kunnolla niin ajatukset keskittyvät negatiivisiin asioihin. Vähän kuin olisit osittain unessa. Siksi "mielenterveysongelmaisten" toimintakykyä tulisi nostaa, ei lamauttaa.

Kalaöljyn ja d vitamiinin vakava puutos. Käyppä luontaistuotekaupassa mutka.. Osta myös b vitskuja jos rahaa riittää. Zemppiä ..

Yks asia on fakta: olet ilkeä. Ei muuta sanottavaa. Keksi nyt hyvä ihminen muuta tekemistä, kuin tuntemattomista ihmisistä keksittyjen mielenterveysongelmien ruotiminen. Internetiin pätee yksi fakta: ne joita eniten internetissä haukutaan ja ne joiden sanomisia muut eniten vääristelee, ne ovat yleensä niitä fiksuimpia.


Miksi olet niin perverssin kiinnostunut mielenterveysongelmista, noin muutoinkin? Ne on sellaisia sairauksia, että ne aiheuttaa kokijoilleen paljon tuskaa, miksi sä pelleilet sellaisilla aiheilla? Oletko niin heikko, ettet pysty kokemaan empatiaa sairaita ihmisiä kohtaan, oletko niin uppityhmä? Minä tiedostan näitä palstoja lukemalla tuskallisesti sen, että on vaikeaa olla psyykkisesti terve ja lukea näitä nimettömiä palstoja, kun näkee tekstejä joita ei ole kirjoittaneet empatialtaan terveet.


Jos mä olisin mäntti, niin saattaisin siinä tapauksessa ehkä sanoa, että ehkäpä jos sinulla vaikkapa olisi omalla kohdallasi tilanne että pelkäisit oman läheisesi kuolevan hetkenä minä hyvänsä, sinulta unohtuisi ruikutus mielialanvaihteluista ja perverssi kiinnostus toisten sinulle tuntemattomien psyykeä kohtaan. Koska todelliset huolet ovat eri asia. Mutta kun minä en ole mäntti. Enkä edes persoonallisuushäiriöinen enkä mielisairas. Toisin kuin vaikuttais olevan tilanne valtaosalla tänne kirjoittavista, anteeks mutta tollanen ilkeys ja tyhmyys ei ole normaalia, ei vaan ole normaalia...


Luuletsä, että tota vihaa ei pysty rivien välistä lukemaan? Luuletko, että haluaisin lukea juttujasi ( mikä sitten lienetkin, ja minä EN tiedä!!)?!? Mikä sitten lienetkin. Luuletko, että kukaan haluaisi, oikeasti oikeassa maailmassa? Olen käsittänyt, että tää on ajanvietepalsta, eikä mikään terapiapalsta ihmusiä vihaaville tapauksille jotka vihaa täällä netissä Suomi24 kaikki päivät ilman mitään perusteita ihmisiä, jotka ei mitään pahaa ole tehneet..