Muita alkon käytön lopettaneita lähiaikoina?

Mikäli meinaat raitistua, niin bentso-johdannaiset lääkkeet vaihtoon, sillä ne stimuloivat aivojen samoja osa-alueita kuin alkoholi, mikä altistaa retkahduksille.

Pahaa oloa ja ahdistusta voi kestää pitkäänkin - jopa puolisen vuotta. Siitä mennään kyllä yli - päivä kerrallaan - ei huominen - ei ensi viikko, vaan tässä ja nyt. Ja muista - on olemassa monenlaista vertaistukea - ei tarvitse yrittää yksin, vaikka suurimman työn teetkin itse. Käy rohkeasti kokeilemassa, ainakin näin alkuun.

Äläkä käytä raitistumiseen korvikkeita - eli alkoholittomia oluita, viinejä yms, sillä ne ovat oiva portti vaihtaa alkollisiin vaihtoehtoihin.

Voima olkoon kanssasi - ja jos retkahdat, niin älä ole liian ankara itsellesi!

Heip. Samassa tilanteessa ollu sun kans, ja sairastan myös paniikkihäiriötä tai jonkinlaista ahdistuneisuushäiriöö (oireet vaihtelee), ja käytin siis alkoo lääkkeenä. Alkoholi pahentaa paniikkihäiriöö.

Kun lopetin, niin sain lääkäriltä mielialalääkkeen ja opamox reseptin. Aluks en uskaltanu postiakaan hakee, mut ajan kuluessa rupes lääke vaikuttaa ja pystyin vähitellen alkaa elää sitä normaalia elämää.

Psykologin juttusilla käyn usein, sitä suosittelen sullekin. Sieltä saa hyviä vinkkejä ja uusia näkökulmia tähän "sairauteen", joista jotkut toimii ja jotkut ei. Mene ja kokeile :) Oon ollu nyt pari vuotta ilman alkoholia. Muutama repsahdus ollu, mut ne on vaan muistuttanu minkä takia elän mieluummin raittiina.

Onnea matkaan! :)

Heipat. Heinäkuun lopusta lähtien ollut ilman, itselläkin paniikkihäiriötaipumusta tai ainakin jotain sosiaalisia pelkotiloja aiheuttaa alko witutuksen, masennuksen ja ahdistuksen ohella. Kas kummaa kaikki nuo oireet on vähintäänkin lieventyneet. Alko ei minulle sovi ainakaan niin kauan kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Vuosi näköjään riittää viikonloppujuomista kun meikäläinen saa tarpeekseen, ja sitten on pidettävä vähintäänkin pitkä polttimon huoltotauko. Ja tämä kaikki vain viikoittaisen mäyriksen hinnalla. Kyse on alkoholinkäytön haittojen kumuloitumisesta.

Hei,

itsekin lopetin tässä vast ikään kaljan juonnin. Tapana oli juoda viikollakin.
Olen 26-vuotias nainen ja kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta. Join siis fobiaa lievittääkseni.

Mitään vinkkejä minulla ei ole sinulle antaa, mutta tsemppaan sinua kovasti pysymään raittiina!

Itsellä puhkesivat ahdistusoireet burnoutista ja tuntui, että kalja on ainoa keino vaimentaa ahdistusta ja negatiivisia ajatuksia. Krapulassa sitten olo vain sattuu olemaan kahta kamalampi! Eli jättäkää se alkoholi pois ja kestäkää pienet vieroitusoireet. Lisäksi kannattaa vähentää kofeiinin käyttä minimiin, sillä se kiihdyttää keskushermostoa, mikä taas saa ahdistusoireet pahenemaan. Lisäksi liian kofeiinin käytön takia elimistö voi alkaa vaatimaan jotain rauhoittavaa, eli silloin iskee voimakas alkoholinhimo.

Bentsoista sitten eroon heti, kun vain tuntuu, että elämä helpottaa. Monella on käyttö johtanut sekakäyttöön, kun oloa hoidetaan vuoron perään bentsoilla ja alkoholilla. Tsemppiä kaikille sekä mielen lujuutta.

Oon jo aika vanha patu, rentoa oloa aloin hakea jo 40 vuotta sitten, kun keskikalja päästettiin kauppoihin. Jos joku on masentunut välillä, niinkuin minä, niin alkoholi ei ole kovin pitkäaikainen lääke. Eikä varmaan muutkaan mömmöt. Olin parikymmentä vuotta sitten ihan kuivilla vuoden, ja sain enemmän aikaiseksi sen vuoden aikana, kuin miloinkaan. Kannattaa kokeilla,

Itseluottamus, tarmo ja sen kaltaiset asiat ovat ainakin itselleni palautuneet lopettamisen jälkeen. Takana n. 30 kosteaa vuotta, kohta neljä ilman. Tärkeä on uskoa itseensä että pystyy. Ja on nämä selvinpäin koetut ilot ja surut paljon helpompi käsitellä. Harmittaa kun tuli hyviä vuosia "hukattua", vaan eipä niistä kaikkea edes muistakaan. Ehdottomasti kannattaa vaihtaa se tissutteluarki ja siihen liittyvät orjuuttavat touhut selkeisiin aamuihin, ajokykyyn, ruokahaluun jne. Elämä voittaa.

Olen nelikymppinen mies ja nyt aika tarkasti 3 kk olen ollut lähes ilman alkoholia. Vain yksissä juhlissa vedin ilmaiseksi maksimaalisen kännin ja vähän myöhemmin ryyppäsin lahjaksi saamani pullon ja sen seuraksi ostamani muutaman oluen.

Se tässä nyt eniten mietityttää ja "masentaa", että en ole huomannut päihteettömyydestä juuri mitään hyötyä varsinaisesti. Olen masennuksen vuoksi sairauslomalla, eikä olo ole helpottanut yhtään. Parasta on, kun säästyy yli 100 euroa kuussa johonkin hyödyllisempään. Noin 1,5 vuoden ajan alkoholia meni noin 24-30 annosta viikossa.

Aloitin säännnöllisen alkoholin käytön 15v sitten. Tuumin tuolloin 20v,ettei elämä saamattomuuteni vuoksi enää tästä muutu.. Eipä ole kukaan kannustanut raittiuteen, joten ihaillen suuresti ihmisiä jotka pystyvät edes siihen.. kaverit tiesivät että isäni on juoppo, siitä huolimatta ei kukaan koskaan.. Nyt on kaverit vaihtuneet ei enää tarvi miettiä sopiiko olla juovuksissa, töihin vaa ilmestyy nii kaikki on ok.. en tiedä onko sillä suurta merkitystä, miten paljon on hyviä muistoja selvänä, itsellä ne ovat ahdistusta ja kurjuutta siitä miten olin aina kuskina tai toimettomana kotona.. todellakin tsemiä jokaiselle selvälle päivälle!!

Kumpi on ensin,masennus,jota hoidetaan päihteillä,vai alkoholismi,josta seuraa masennus?Hälläväliä.Alkoholismi on hoidettavissa vain ja ainoastaan päihteettömällä intesiivisellä hoitojaksolla(joitakin harvoja ihmisiä lukuunottamatta).Vertaistuki on tärkeä osa hoitoa.Alkoholismi on sairaus,aiheuttaa ahdistusta,pelkoja,hallusinaatioita,itseinhoa ja fyysisiä oireita ja johtaa väistämättä ennenaikaiseen kuolemaan.Usein normi terveydenhuollossa alkoholisti saa määritykseksi erillaisia persoonallisuushäiriö juttuja.Kuitenkin raitistuttuaan alkoholisti paranee täysin näistä sairauksista,koska alkoholi on syyllinen mielen ongelmiin .Ja lääkkeet,suurin osa alkoholisteista on sekakäyttäjiä.Alkoholisti on itsekäs,juonitteleva,petollinen ja löytää syyt ongelmiin aina muista kuin itsestään.Jokaisella on mahdollisuus parempaan elämään niin halutessaan,valinta on omissa käsissä.

Juomalla luulee olevansa heikko. Kun lopettaa huomaa olevansa vahva. Tsemppiä.

Tässä minun kertomukseni. Olen 48-vuotias korkeastikoulutettu nainen. Olen viinitissutellut viimeiset kolme vuotta päivittäin. Pullo viiniä tai lasillinen. Tonkallinen viiniä muutamassa päivässä, tai kuoharin loppu. Raittiita päiviä ei ole ollut. Tasaisesti lisääntyvää käyttöä. Olen juonut humalahakuisesti 16-vuotiaasta saakka. Olen juonut tylsyyteen, iloon, arkeen, juhlaan, kaikkeen mahdolliseen. Viikonloppuisin perjantaipullo, lauantaina ja sunnuntaina. Viikonloppu alkoi yleensä jo torstaina. Vakiomäärä pidennettyä viikonloppua varten saattoi olla 4-5 pulloa viiniä. "Huolellinen" viinin valinta ruualle. Ruuanlaittoviini erikseen. Tarvitsin ehkä desin, loput siemailin kokatessa.

Aamusin heräsin vapisevana. Ärtyneenä. Vihaisena. Paha olo. Nenä turposi. Iho punoitti. Ääni mataloitui. Kiloja kertyi. Buranalla töihin. Huusin lapsille ja miehelle koko ajan. Olin kireä ja hymytön, kun en saanut viiniä. Vain viinin avulla saatoin rentoutua. Yöt nukuin katkonaisesti. Kuorsasin. Joskus havahduin valkoisiin hattivatin näköisiin olioihin sänkyni vieressä. Keskellä yötä krapulaulostaminen. Voimakas asetaldehydin lemu. Hormonitoiminta entistä vaikeampi. Masis, ahdistus.

Aamuiset lupaukset lopettaa viinin tissuttelu lopahtivat iltapäivään mennessä. Milloin ärtymykseen, johonkin tapahtumaan, milloin hyvään ruokaan. "Viini ja ruoka kuuluvat yhteen" tarkoitti minulle kännäämistä. Osasin peittää humalatilani tosi hyvin.

Siivousta en jaksanut muutoin kuin kuohuviinin voimin. Puutarhatyöt sujuivat, kunhan välillä kävin naukkailemassa viiniä. Lomat ulkomaille yhtä juhlaa: tauotonta tissuttelua viinillä. Kiukkuilin miehelleni, jos hän joi viinipullostani enemmän kuin lasillisen. Usein miehen osuus jäikin vajaaseen lasiin. Minä join koko pullon. Nopeasti. Lakkasin laskemasta viiniannoksia. Määrällisesti suurkulutusta minulle, jollekulle toiselle ei niinkään. Mutta yhtä kaikki, viinin alkoholi vaikutti minuun - naiseen - voimakkaasti.

Eräänä päivänä tissuttelin valkoviinipullollisen, ja lähes pullon kuoharia pitkin päivää. Seuraavana päivänä minulla oli edessä päiväkirurginen operaatio. Edeltävänä päivänä ohjeiden mukaan ei saanut käyttää alkoholia. Join, vaikka tiesin rajoituksen. Sairaalassa vuoroani odotellessa minulla oli hirveä olo. Sydän tykytti. En ollut syönyt enkä juonut mitään, kuten ohjeissa sanottiin. Kädet vapisivat. Tiesin, että leikkausjännitykseen saisin diapamia. Myöhemmin vahvoja särkylääkkeitä.

Olin sairaalassa krapulassa menossa leikkaukseen.

Olin pohjalla.

Mummo kuoli 73 vuotiaana lääkkeiden ja alkoholin yhteiskäyttöön. Mummon alkoholismi, kaappijuoppous, salajuoppous, tuli yllätyksenä meille. Ukki kertoi, että joka viikonloppu - ja viikollakin - mummolle piti käydä ostamassa koskenkorvaa. Mummo joi kirkkaita viinoja salaa. Sai kohtalokkaan sydänkohtauksen. Nuorempana oli kuulemma juonut enemmän. Oli saanut deliriumin. Mummo oli tilapäisesti raitistunut, mutta jossain vaiheessa uudelleen alkoholisoitunut.

Sukurasitetta on. Mummon sisko sekä hänen tyttärensä joivat itsensä hautaan. Äitinkin käytti aikoinaan paljon viiniä, mutta lienee lopettanut. Naisalkoholismia. Isän puolella alkoholisteja. Vähemmän naisia, tosin.

Sairaalasta päästyäni vetäydyin makuuhuoneeseen kahdeksi, kolmeksi päiväksi vuoteeseen. Korkki oli kiinni. Olin muka toipumassa leikkauksesta, mutta todellisuudessa makasin sängyssä vieroitusoireista potien. Niistä pahin oli - on - jatkuva ärtymys. Ajattelin kuitenkin, että mieluummin sängyssä lukien, kuin lapsille naama punaisena karjuen. Raivoamassa miehelleni. En mennyt olohuoneeseen sohvalle katsomaan telkkaria - vakioryyppypaikkaani. Minulla oli pahat vieroitusoireet. Viininhimo oli kova.

Makoillessani luin Ipadilta Päihdelinkin kertomuksia raitistumisesta. Sain niistä paljon voimaa. Lähdin lenkille iltaisin, kun mieli teki mennä sohvalle viiniä lipittämään. Lähdin kirjastoon; luin illat pitkät vuoteessani. Nykyään kiinnitän huomiota raitistuneiden julkkisten lausuntoihin - jotka aikaisemmin ohitin - "vihdoinkin olen vapaa" (Tommi Läntinen). Hän jatkaa: "iltaisin menen raittiina nukkumaan, aamuisin herään raittiina".

En ole vieläkään raitistunut, mutta kuivilla! En voi juoda yhtäkään lasillista viiniä. Minulla se ei jää siihen. En voi sanoa: "pystyn lopettamaan milloin haluan". En halua juoda alkoholia. Elän päivän kerrallaan. Raittiina. Sisäinen vahva peruskallioni ja -tahtoni on kova: minulla on voimakas motivaatio ja itsekuri.

Jokin suuri murros - muutos - on sisälläni. Monessa kirjoituksessa mainittu elämänlaadun paraneminen on totta. Vaikka ärtymys ja hermostuneisuus on yhä melkoista, tiedän, että tunne helpottaa ajan kanssa. Paljon on jo muuttunut. En halua olla alkoholisoitunut, masentunut, ahdistunut nainen. Vaan se iloinen, nauravainen, onnellinen nainen, joka joskus olin.

Tää viinintissuttelu on niin nähty. It's time to move on.

Alkoholista, viinin tissuttelusta, on ollut haittaa minulle. Ruoka on hyvää ilman viiniä. Tee on mahtava juoma. Ja vesi.

Parasta raitistumisessa ovat aamut. Herään hyvällä tuulella. Keho on kunnossa. Ei vapinaa, oksettavaa oloa, päänsärkyä. Pääsen autolla minne tahansa milloin tahansa. Alkoholistina jouduin suunnittelemaan päivän menot, lasten kuljetukset, kauppareissut, tms. viinanjuonnin perusteella. Käytännössä se tarkoitti, että puoliso hoiti kuljetukset, minä istuin illat telkkarin äärellä juoden. Sieltä humalassa nukkumaan. Joka ikinen ilta.

Elämänpiiri on laajentunut. Elämänhallinnan tunne on mahtava.

Kiitos sanoistasi, 6000-päivää. Olet oikeassa. On opeteltava kokonaan uusi elämäntapa. Alkoholi, olipa se missä muodossa hyvänsä, on juuri minulle myrkkyä. Olen tutkaillut sukurasitetta; miksi myrkyttäisin ja tuhoaisin itseni, kun juuri minulla on voimakas perimä alkoholismiin? Kiitos ei. Turvallisin mielin elän nykyään ilman alkoholia. Uskon lujasti, että pystyn muutoksen. Ja miksi en pystyisi? : D

Kiitos vielä kerran tuestasi!

Kiitos jakamastasi kokemuksesta. Tuli omat juomisen lopettamisfiilikset mieleen niin kirkkaana. Olin siinä tilassa valmis tekemään mitä tahansa ettei tarvitsisi enää juoda. Syyt oli selvät: Mielisairaala tai patologinen osasto odotti. Fyysiset vieroitusoireet kesti 1-2 viikkoa niitä potiessani tajusin kuinka riippuvaiseksi olin tuosta hemmetin litkusta tullut. Pelkäsin ja tuo pelko piti minut irti viinasta nuo kriittiset hetket Psyykkinen riippuvuus eli viimeiset viinan mieliteot hävisivät 6 kk:n jälkeen. Olen jo saanut olla muutaman vuoden raittiina. Uusi elämä kantaa, raittina. Tukea olen saanut kun sitä olen ylpeydeltäni kehdannut pyytää ja hakea.