Miltä tuntui kun tajusit

Niin, uskon että ainaskin oli. Vaikka niitä kumatkin huosti tais ilmaista.

Korjataan aloitus: tunteet ON molemminpuoliset.

Ne vain ovat, mutta silti olemme erillään :(

Ei sitä päivää tullut.

niin nytkin, valhetta kaikki.

Sen tajuaminen tuntuu tietysti uskomattomalta. Ehkä se ei edes ole totta. Olen varmaan taas kuvitellut kaiken. Olisi valtava helpotus ja lohtu tietää, että lähellä on joku, joka ajattelee asioista samansuuntaisesti. Se, että meidän kahden välillä olisi näkymätön yhteys, kuulostaa turvalliselta. Rakkaus on hiljaa ja huomaamatta kutonut verkon, joka suojaa meitä yhdessä.

oli kaikki =( ehkä.

Halveksunnantunteet?

No kun en ole siitä vieläkään siitä täysin varma mutta olisihan se unelmien täyttymys :)

Minä nyt en yleensäkään tajua mitään. Olen vaan se ystävällinen.

Juu en tietystikään uskonut kun jymäyttty jo monet kerrat, milloin oikealta, milloin vasemmalta :)

Ei olleet molemminpuoliset ei :(

En voi olla aivan varma, että tunteet ovat molemminpuoliset. Vaikea pukea sanoiksi sitä hetkeä kun tajusin niiden olevan ainakin samansuuntaiset. Nautin siitä hetkestä. Vartalon läpi menee sellainen outo aalto ja oli hyvä olla. Ajan toivoi pysähtyvän. Näin jälkikäteen ihmettelen mitä oikein tapahtui ja oliko kaikki vsin kuvitelmaa.

Minäkään en voi olla varma siitä ovatko tunteet edes samansuuntaiset. Itse olen enempi ja vähempi ollut hulluna häneen, siis ihastunut valtavasti mutta jos oikein käsitin olin hänelle miehelle vain yksi monista ohimenneistä ihastuksista. Se on kurjaa. Totuus on että haluaisin että me rakastaisimme vain ja ainoastaan toisiamme ja kuuluisimme yhteen. Että hänkin olisi ajatellut minua samoin kaikki nämä vuodet. Mutta ei tämä on vain palstarakkautta. En uskalla edes tavata häntä kasvokkain, torjutuksia tuleminen ja lopullinen toivottomuus hänen suhteensa olisi liikaa. Tietyllä tavalla en kestä sitä ajatusta että toinen ei tunne samoin ja siksi piiloudun tunteineni. En nimittäin halua ketään muuta vain hänet.

Silloin tuntui ihanalta. Nyt en tiedä mitä ajattelen. Tiedän mitä ajattelet, mutta toisaalta en yhtään.

Oudolta. Ensin leiju pilvissä ja samalla olo oli epäuskoinen ja hämmentynyt. Halusi juosta heti hänen luokse ja sittenkään ei koska jos olenkin erehtynyt sittenkin..

En jaksa enää miettiä sitä ei kannata muistella enää. Miksi sinäkään enää semmosia mietit onko tylsää???

Pahalta!

Helpottavalta tavallaan mutta koska tilanne on edelleen epäselvää niin toisaalta ahdistaa koska tiedän miten kiusallista on jos hän tulee jossain vastaan ja niin se varmasti menee koska asutaan samassa kaupungin osassa. Tää ei taida koskaan loppua ellei jompikumpi muuta kauemmaksi.

Paitsi, että sillä ei sitten ollutkaan mitään merkitystä, kun hän ei sitten tainnut oikeasti halutakaan mitään :(

Yritän olla muistelematta kaikkea. En vieläkään ymmärrä tätä tilannetta. Sain tavallaan pakit, mutta en saanutkaan. Hän ei ollut kiinnostunut, mutta oli kuitenkin, jotenkin. Aikaa on kulunut. Pitkään pohdin ja pohdin, mutta pohtiminen sekoitti päätäni entisestään. Minulle jäi vain hämmennys.
Luulen, että kuilu välissämme on liian syvä tätä nykyä. Toivo on muuttunut epätoivoksi, ilo suruksi. Siksi yritän olla muistelematta sitä tunnetta, mitän tunsin kun sain katsella hänen silmiinsä. Niissä oli lempeys.

Epätodelliselta aluksi ja sitten tuntui luonnolliselta ja ihanalta.

Hyppää vaan.

Olihan se aluksi huikeeta. Kyllähän sen nyt jokainen ihastunut tajuaa, miltä se tuntuu.

Myöhemmin se alkoikin tuntua kauhealta. Järki ja realiteetit ja silleen sai myös äänensä kuuluviin.

ensimmäisellä kerralla epäuskoiselta, jännittyneeltä, ahdistuneelta, surulliselta, onnelliselta, hermostuneelta, toiveikkaalta; toisella kerralla pyhä riemu ja ekstaasi; kolmannella kerralla epäuskoiselta, jännittyneeltä, tasaiselta, nopeasti virtaavalta koskelta, jännitteiseltä, kannen alla palavalta tulelta - ottaa kannen pois ja vush! - ja sitten aina epäluuloiselta :(

Ihastuin tähän mieheen jo vuosi sitten ja tajusin vasta 3 viikkoa sitten että, se taitaa olla kiinnostunut myös minusta! Olen aika ajoin joutunut käymään hänen työpaikallaan korjauttamassa autoa ja nyt hän tupsahtelee "vahingossa " toisinaan sinne missä itse olen.

Kaikki on ollut vain fantasiaa. Kyllä viimeiset pari vuotta, kun ei ole nähty, ovat sen jo viimeistään osoittaneet.

On vain niin pitkät piuhat, joten kestää mennä meikäläisellä perille. Ehkä mulla sittenkin on jossain hämäläisiä sukujuuria....

Hänen puoleltaan kiinnostus on ollut jo jonkin aikaa. Olen torjunut asian siis pitkään mutta myönsin asian äskettäin hänelle. Ja tunne: se on hurjaa himoa, ei muuta. En vaan kohta enää pysty vastustamaan sitä... koko ajan se on mielessä, millaista se olisi. Unissanikaan en pääse sitä miestä pakoon, näen unta hänestä ja... päivisin päiväunissani myös mietin välillä.... Kuumaa................!!!!!!