nainen. Eikä mulla mitään ole...todella mieltä nostattavaa tekstiä tiedetään mutta mä pelkään että mun toimintakyky vielä romahtaa. Mä koitan kuitenkin olla rehellinen. En ole parhaimmillani nyt.
Enhän mä edes pärjää
ilmansua-
15<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
voisitko pyytää multa apua?
Mitä on tapahtunut, että toimintakyky on romahtanut
No, onko niin että nainen kenelle tuon olet tarkottanu, tunnistaa sen itselleen tarkoitetuksi.
Ilmeisesti joku sairaus? Fyysinen vai psyykkinen? Molemmathan voi johtaa romahtamiseen.
Pidä huolta itsestäsi.
Senkun pyydät, niin olen tukenasi aina. Antaisit minun auttaa sinua.
No? Mikä on:(
Kenen ex kysymyksessä.
On toki hyvä tunnustaa heikkoutensa tänne anonyymisti..kannattaisi kuiten rohkaistua puhumaan naiselle ihan kasvotusten. Saattaisit saada ajatuksesi kerrottua hänelle. Luulen, tai oikeastaan tiedän, että se auttaisi tuohon tunteeseen. Tsempit mies.
Mitäs jos koitettas tukea toinen toisiamme niin ehkä molempien tilanne vähän helpottaisi
Rehellisyys on parhaita ominaisuuksia ja kun tiedät ongelman pystyt vaikuttaa, niin kuin ennaltaehkäistä romahdusta.
Vastaan yleisesti. Varmaan tämä on jokin lopputulema sille kun ei koskaan ole saanut mitään tukea millekään asioille vaan on aina tuntenut olevansa niin yksin. On pitänyt kovettaa itsensä ihmisten peleiltä ja silloin jäänyt paitsi hellyydeltä ja kosketukselta joista nyt oikea huutava pula. Ei jaksa enää elää ilman toisen läheisyyttä. Kumpa tämä nyt pian selviäisi...saisin taatusti aivan uutta virtaa yhteydenotosta. Tiedämme miten kieroon kaikki on mennyt mutta toivottavasti uskot että mä haluun vain sut enkä jaksa enää olla ilman niin lopussa olen nyt.
Kuin mun päiväkirjasta....
Oikeasti en kyllä usko tai tiedä minkään menneen vikaan. Rakastuin vain yksipuolisesti. Mut tuolta se juuri tuntuu..ettei voisi jatkaa ilman.
Aito ja koskettava kirjoitus aloittajalta. Mutta eihän tuosta voi tietää, että kenelle haluaisit puhua? Minä voisin auttaa "omaani", mutta täällä ei oikeasti voi tietää, kuka on kukin, joten minä ainakin itse olen henkilökohtaisesti vetäytynyt näiltä sivuilta siinä mielessä, että en toimi irlissä näiden kirjoitusten perusteella, olen joutunut niin monesti pettymään ja nykyään uskon vahvasti siihen, että hän ei ole edes ollut täällä vaikka joskus siltäkin tuntu. Joten, kannattaa ITSE ottaa yhteyttä, jos haluaa yhteyden muodostuvan. Omalta osaltani voin sanoa, että joo tunteita oli ja paljon, mutta en minä ainakaan enää uskonut mihinkään, joten luovuin toivosta. Nykyään käyn täällä vierailemassa ja kirjoitan jotain, kun tuntuu siltä, mutta oikeasti en enää vain usko mihinkään, joten siinä mielessä olen "heittänyt hyvästit" omalle toiveelle, ja olen jatkanut eteenpäin elämässäni. En ole lähelläkään vielä perillä, mutta tovin jo päässyt eteenpäin. Omalla kohdallani on vain yksi mahdollisuus, että hän itse ottaa yhteyden irl, koska minä olen osani tehnyt, ja jos yhteydenottoa ei tule, niin varmistuu varmistuakseen, että olen joko ymmärtänyt kaiken väärin tai vain kuvitellut asioita. Ja vaikka nyt saisinkin yhteydenoton juuri häneltä, minulla olisi tarjottavan ystävyys, en koe, että pystyisin kaiken pettymyksen jälkeen enää "antautumaan" estoitta ja avoimin mielin. Jarrua ja kytkintä käyttäisin enemmän kuin ennen.
Minä ymmärrän En EnääuskoPalstaan kirjoittajaa. Kyllähän niitä yhteydenottoja täytyy olla kummaltakin, mutta joskus tilanteet vaihtelee ja tilanteisiin saattaa tapahtua muutoksia ja käänteitäkin. Pelkän ystävyyden tarjoaminen voi olla hankalaa, jos tunteita on. Kannattaisi yrittää jutella.
sun kertomasi.
Elämä kovettaa itse kutakin, eikä sitä oikein edes huomaa. Alkaa vaan olettaa, et ei mitkään kivat jutut mulle edes kuulu, muille vaan. Itselle kuuluu vaan työ ja käskystä pomppien sinne ja tänne ja tietenkin verojen maksu.
Mun toimintakykyni on kerran romahtanutkin. Olin ihan seis ja sairaana.
En ole omasta mielestäni enää sama, kuin sitä ennen olin. Pärjään kyllä normaalisti ja voin hyvin, mut kyllä mä paljon vähemmän jaksan tehdä vapaa-ajallani ja olla yhteyksissä muihin, kuin sitä ennen.
Et ole parhaimmillasi, mut hemmetin aidosti sä ainakin kirjoitat. En tiedä, mikä on mennyt kieroon, mistä asiasta puhut, mut saisiko sitä suoristettua vielä, kuitenkin, jotenkin.
Olet just hyvä tuollaisena kuin olet, älä siitä huoli. Mutta sitä se toisen ihmisen puute tekee, samat tuntemukset itselläkin. Syksy ja pimeys vielä lisäksi. Ei vaivuta synkkyyteen