Voiko luottamuksen menettää vain kerran.

Kerran sen menettää...eikä takaisin saa.
Pettäminen pahin mitä voi toiselle tehdä.
Sen jälkeen salailu ja valehtelu.

Kyllä pystyn. Pystyn antamaan kaiken anteeksi ja jättämään taakse.

Kyllä tiettyyn pisteeseen petetyn luottamuksen voi antaa anteeksi, mutta unohtaa ei. Arpi jää ja se on koholla, satutettuun istutettiin siemen joka jää. Se mitä sitten tapahtuu onkin tapauskohtaista. Mitä enemmän aiemmin satutetusta on kyse, sen syvemmälle siemen valahti.
Herää vaan kysymys että kannattiko luottamuksen pettäminen? Eikö ko. ihminen ollut toisen luottamuksen arvoinen? Silloin voi olla parempi molempien jatkaa omia polkujaan. Turhaa satuttaa jos voi olla satuttamatta.
Jos sattui jokin muu vahinko joka koetteli luottamusta asiasta pitää kesustella ja avata asiaa niin kauan että se on avattu sinne siemeneen saakka.
Ja jos oli isompikin luottamuksen pettäminen, tarvinneeko edes vastata???

Myös hoitosuhteet kärsivät luottamuksen puutteesta. En voi kertoa enää mitään ilman pelkoa, että ongelmaani liioitellaan/vähätellään. Aion katkaista hoitosuhteeni ja painua hautaan.

ei opi kerrasta, mutta toki viisas voi antaa anteeksi useammin, sillä on Jumalan tahto.

uhri voi luottamuksen menettää vain kerran, mutta eihän sitä kukaan tiedä.

Ei peräti seitsemän vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa vähintään. Toki voi olla hyvä ihmiselle ettei anna toisen itseään kohtaan tehdä syntiä ihan jatkuvasti, ja tästä syystä myös voi valita seuraansa ihmisten keskuudessa, toki tilaisuuksista riippuen, eikä aina ihminen edes voi tietää mikä on hyvää ja mikä huonoa, joten ensin tämä puoli itselle selväksi Jumalassa täysin, ja vasta sen jälkeen voi sitten alkaa mestaroimaan Jumalassa.

Näin se vain tahtoo olla että jos kerran jonkun taholta on petetty, ei voi enää häneen luottaa.

en taida pysty antamaan anteeksi. Kun menee tarpeeksi pitkälle, raja ylittyy ja sieltä ei ole paluuta.

Menetin luottamuksen avopuolisoon viime kesänä,hänellä oli facebookissa toinen ja tapaili häntä tämän naisen työpaikalla ja missä milloinkin.Jaksoin tätä vuoden verran,eräänä päivänä otin tavaranin lähdin pois.

Ystävyydessä olen menettänyt luottamuksen kahdesti ja se viimeinen vei sen lopullisen luottamuksen, eikä se enää palaa...en halua sitä entistä ystävääni enää elämääni, koska eihän hän ollutkaan ystäväni, vaikka sitä esitti. Kerran annoin anteeksi ison asian, toista kertaa en enää antanut. Ensimmäistäkään kertaa ei ehkä olisi pitänyt antaa, mutta halusihan sitä uskoa ja odotti monta vuotta anteeksipyyntöä, eikä sitäkään tullut..silti jatkoin ystävyyttä, valheellista sellaista...Nyt toisen ruman teon jälkeen ystävyyteni oli vain tuhkaa...enää ei odottanut edes anteeksipyyntöä..ajattelin vain, ettei pantteri täplistään pääse...Tämä entinen ystäväni ei vielä tänäkään päivänä tajua, halua myöntää virheitään, jopa rikoksiaan vaan elää elämäänsä, kuin mitään ei olisi tapahtunut. En minäkään häntä enää ajattele, elän itsekin omaa elämääni...tämä ko. ihminen taisi olla narsisti, eihän en koskaan muutu..

Sen voi menettää.
Vaikka sopisi välit ja antaisi anteeksi, niin kyllä siitä aina jälki jää ja sellainen varovaisuus suhtautumisessa toiseen tai jonkinlainen oletus/arvaus, että kun sama tulee toistumaan, se ei enää yllätä, eikä siksi satuta niin syvältä enää.

Syvyys jää puuttumaan, heittäytyminen, aitous.

Mielestäni voit luottaa yhä uudelleen loppuun . Joko löydät todellinen henkilö tai opitoppitunti elämässä.

Riippuu täysin miten olet luottamuksen menettänyt ? Asian voipi kääntää myös toisinpäin, kuinka monta mahdollisuutta toiselle pitäisi suoda&jotenkin "unohtaa" ne hairahdukset ? Annettuani sen 5:nen mahdollisuuden (turhaan ) jälkeen, loppui rakkaus. Toista ei voi pakottaa mihinkään muutokseen, ihmisen täytyy itse oppia ja haluta muutosta. Muutoin kyseessä pelkkää sanahelinää, vailla ajatusta ilman vastuunkantoa teoistaan. M>N