odottanut sitä hetkeä, että saisin kietoa käteni ympärillesi. Tunteaksesi, kuinka välitän sinusta, hellän lujasti, samalla osoittaen olevani pahoillani aiheuttamastani mielipahasta. Tähän tarvitsisin sanojasi siitä, miltä sinusta on tuntunut/tuntuu. Ymmärrän, että sinua jännittää, niin minuakin. Jos kaikki on edes suurin piirtein niin kuin aavistelen.
Tahtoisin päästä askel askeleelta lähemmäksi sinua, päästäessäni sinut lähemmäksi minua. Näyttäisitkö minulle tietä? Odotan tienviittoja, odotan sinua ❤
Tahtoisin päästä askel askeleelta lähemmäksi sinua, päästäessäni sinut lähemmäksi minua. Näyttäisitkö minulle tietä? Odotan tienviittoja, odotan sinua ❤
Vastaukset 37
Vanhimmat
kauniit sanat tuohon pyyntöön, kun ei ole mitään kenelle nuo sanat on tarkoitettu?
Samoja tuntemuksia itselläni, mutta uskoakko että olet Hän kuka mieleni ja sydämeni on saanut valtaansa.
Jätän tunnisteet pois. Jos tilanteenne vaikuttaa tuolta, usko itseesi, usko häneen. Ilmeisesti voit näyttää tienviittoja, kannattaisiko tehdä niin itsesi ja hänen vuoksi? :)
Rakkaani, mitä muuta aiot tehdä käsilläsi?
kaikenmaailman naurettavat tienviitat, jos ihmisellä / ihmisillä on puhetaito niin se riittää. kyllästyttää tämmöset älyttömät jutut kun tavalliset asiat osataan tehä niin saakelin monimutkaisiksi.
Kyllä tällaisiin tarvitaan liikennepoliisi hanskoineen ja lapioineen... vai mikä se nyt onkaan.
Tehdä sulle hyvää, nannaa...
emävalhettelijalle.
Olisin halunnut uskoa aloittajaa.Voinko?
Sytyttelijää se siellä kommentoi.
Kaunis ja asiallinen, aikuismainen viesti ap:lta.
Olisi voinut olla vaikka minulta rakkaalleni.
Miltä musta tuntuu? Etten saa koskaa ketää. Todellaki turha olis ettii yhtää mitää. Parempi pysyä aina himassa.
voit löytää sen keskeltä kysymyksien...joo ja en oo mikään uskis mut tuli vain just tuon laulun sanat mieleen jota jossain rippikoulussa hoilattu...eli rohkeasti vain luota siihen mitä sydämesi sanoo ja toimi sen mukaan.
Josdpa osoittaisit rakkautesi hienotunteisesti omallesi. Tapaa häntä ja tee se, mitä sinun täytyy tehdä. Sitten tiedät, onko ajatukset samalla linjalla toisella puolella tai jutelkaa ajan kanssa.
Siinä se ongelma onkin.Olen halunnut tavata,aina mennyt mönkään,syystä tai toisesta.Luulen,että toinen ei sitä halua oikeasti tehdä.Tai sitten haluaa osoittaa ,että jättäisin asiat näin.En tiedä.Tai sitten voi tietysti olla ,että haluaa että kirjoitan tänne..hmm.Voisiko olla?
Niin oisiko sitten kannattanut joskus huomioida hänenkin viestinsä? Nythän pistit paskaa menemään tuutin täydeltä.
Ei näita ap:n vuodatuksia ja provoja pidä ottaa niin vakavasti.
massapostannut iät ja ajat " rakkauttaan " joka toiselle naisenpuolelle. se kertonee kaiken.
Että kaiken tekemäsi jälkeen et voi pyytää häneltä mitään vaan sinun on toimittava ihan itse ja aloitettava anteeksipyynnöllä minkä toteat viestissäsi itsekin.
sua koskaan kiinnostanu pätkän vertaa miltä siitä on tuntunu tai tuntuu, melskasit meneen akkain kanssa tuherot mielessä ja sille pistit shittiä aina väliin.
Kuka pisti kenelle?
Kaunista!
jollei tiiä taustaoja.
aika poukkoilevaa on tekstiesi sisältö, menee laidasta laitaan.
Välillä ne tekstit menevät vielä huolestuttavan rumiksi. :(
Kun mietit tekemisiäsi / olemistasi / toimiasi häntä kohtaan niin ei kai sinun sentään tarvinne kysyä miltä hänestä on tuntunut ja tuntuu????
Oma tarinani alusta asti.Kun kohtasin hänet, se oli kuin maanjäristys.Jotain liikahti pysyvästi paikaltaan,tuntui että"tunsimme"vaikka kohtasimme vasta.Samassa hetkessä tiesin myös,että jos jatkan vastassa on iloa ja surua,onnea ja kipua,levollisuutta ja mielenrauhaa.Se tuli vahvana,mutta se riitti rakentamaan muurin.Välinpitämätön käytös,torjunta toisen lähestymisiin,ilkeät sanat ym.oli suojautumista.Vaikka halusi kaikkea muuta.Oli helpompaa uskotella itselleen,että toinen haluaa kevyttä seuraa.Silloin pystyy myös itsensä pitämään kaukana.Tiesin,jos päästän toisen liian lähelle ja tietyn "rajan " yli vaarana on ,että tulee jotain mikä murskaa minut palasiksi,niin palasiksi etten enää selviä.Siksi kaikki meni alusta asti hullusti,omat vahvat pelot nousi pintaan.Kun "rakastaa"kevyesti ei voi sattua,mutta ei myöskään saa mitään eikä anna muillekaan mitään.Jossain vaiheessa asiat meni vielä enemmän solmuun yhden tityn kerran jälkeen.Toisen loukkaava/nöyryyttävä käytös se loukkasi varmaan oma käytösenikin toista.Se rakensi lisää muuria väliimme en tiedä miksi en purkanut asioita ulos,en todellakaan tiedä.Olin turta niistä kaikista tunteista jotka olin haudannut jossain vaiheessa sisääni ja jotka tulivat voimalla esiin,niinkuin pato joka ei kestä enää painetta.Virta vaan vei ,en tiennyt mistään enää mitään.Muistan kaksi elämäntilannetta jotka ovat olleet satuttavia,silloin tietoisesti päätin,kukaan ei satuta minua enää niin lähelle en ketään päästä.Ilkeät sanat ja loka satuttavat mutta tiedän kestäväni niitä ,mutta hyvät teot voivat kadotessaan satuttaa enemmän.Kuka ymmärtää.
Minä ymmärrän sua.
Mitä ymmärrät? Selitä auki ymmärtämistäsi, ole hyvä!
Ymmärrän kilpikonnapanssarilla sinua, mutta ehkä sinun pitäisi uskaltaa ja yrittää luottaa tuohon toiseen. Teidän pitäisi molempien varmaan ottaa askel lähemmäs. Mutta tietysti jos on pahasti toista loukannut niin tehtävä on tällä, joka on loukannut. Mutta voitte menettää jotain suurta.
Muuten menee tajuntaani, mutta minkälaista toisen loukkaava/nöyryyttävä käytös oli? Ja, jos sellaista oli, mistä se olisi voinut johtua? Vai onko tämä itsesi suojausta? Itse ajattelin pahoitella lähettämääni irl viestiä, jonka ajattelin loukanneen häntä.
Ovat henk.koht.en halua tänne kertoa.Mistä johtui,en oikein tiedä sitäkin haluaisin kysyä kahden kesken.Aavistelen oliko kokenut jonkin minun sanomisen/teon loukkauksena halusiko näpäyttää takaisin.En tiedä.Millainen viestisi oli,voisithan laittaa hänelle uuden viestin ja kysyä onko asia loukannut häntä.
molemmilla kotimaisilla kielillä, ne viitat?
Arabiaksi ei onnistu.
Tietä? Kyllä voin näyttää tietä. Selkeys on parhaita puoliani.
Odotan myös sinua, edelleen. Ja kaipaan joka päivä.
Yritän parhaani; voit olla siitä varma.
With love.
Miltä tuntuu: en jännitä kaiken tämän ajan jälkeen enää mikään, vain lupaa vailla lähestyä. Jos ei tule, pysyn kaukana, ei siinä mittään. Tuntemuksia on, ollut laidasta laitaan ja niitä en kykene nyt jakamaan tähän, ei ole pääkopassa lokeroituneet mitenkään. Enkä tiedä haluaisinko niitä tänne kirjoittaa. Jos saisin, voisin sähköpostiin kirjoitella. Miehelle.
Tanssia hitaasti lähekkäin.
Minäkin odotan juuri tuota <3
Miksi et tule kietomaan sitten?
Kauniiltahan tuo kuulostaa, vaan ei tuota viitsi itsellensä omia. Olen valmis tuntemuksiani avaamaan, jos joskus kysytään. Luulenpa kuitenkin, ettei hänellä ole aikomusta minulta mitään kysyä. Kai hän sen olisi jo tehnyt tässä ajassa. Olin hänelle vain läheisen puron kaukaista solinaa, joka lakkasi.