En voi sille mitään mutta aina kun sinut nään niin hymyilen ja niin sinäkin minulle. Vaikka varattu olen ja tiedät sen mutta minkäs sille hymylle mahtaa kun niin hymyilyttää.. Toivottavasti taas pian nähdään ja hymyillään..
HymysiSunSaaMutHymyilemään
HymyileväNainen
16136
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kyllähän maailmaan hymyä mahtuu.
Mitä ikävää tuossa on? Mielestäni tuo kuulostaa lähinnä mukavalta..
Yritän kyllä kuunnella vakavana sun kertomaa työ asiaa mutta kun ihastelen sun kaikkia ylisöpöjä piirteitä en voi kun hymyillä. Onneksi hymyilet aina takaisin vaikka haaveilen paljon muustakin.
Sinä saat minut hymyilemään, minkä minä itselleni mahdan.
Naiset hymyilee ketjussa toisilleen
Näin on. Aina mietin, mikähän se niin kovin hymyilyttää. Tai eihän se ihme...oot niin mahdottoman ihana. En myöskään mahda hymyilylle mitään. Välillä yritän hymyilyä peitellä, mutta en aina onnistu. Kun oot näköpiirissä, niin ihan alkaa sydäntä kutittaa. Saat hymyn huulilleni siltikin, vaikken sua näkisikään. Niinhän mä tiedän, että varattu olet. Siksi iskee välillä kova tuska rintaan.. sitten ei kyllä hymyilytäkään yhtään. Välillä tuntuu niin raskaalta olla tunteva ihminen. Koen kaikki tunteet niin voimakkaasti. Tunteet käy armotonta kamppailua. Ja tämän lisäksi tulee vielä järki sotimaan erilaisten tunteiden kanssa. Enhän mä ehkä haluaisikaan kanssasi mitään sen kummempaa. Muutenkin on vähän erikoista tää. Mutta kun sitten nousee taas se tuska jostain...
Niin ehkä se on tuo epätietoisuuskin joko sinulle aiheuttaa tuskaa, et oikein edes tiedä mitä haluat. Itselläni ainakin epätietoisuus asioista aiheuttaa pahaa oloa. Uskalluskin on joskus niin pirun vaikeaa. Itse pääsen välillä nopeastikin ratkaisuihin ja välillä tulee arvottua ja kypsyteltyä asioita enemmän kuin laki sallii ja nuppikin siinä himmenee. Joskus on niinkin, että tietää mitä haluaa, mutta se voikin olla sitten toisesta kiinni, jos se ei halua.
Itse koen olevani myös tunteiden vuoristoradalla.Ihastuin pikkuhiljaa naiseen,jonka näen käydessäni syömässä.Voisin unelmissani kuvitella sinut feelings1 häneksi.Niin voisin samaistua sinun tarinaasi.Odotan aina jännittyneenä hänen näkemistään.Kukaan muu ei ole
saanut sydäntäni hakkaamaan siihen malliin.Tulee niin hyvä tunne,kun näen nuo kauniit silmät ja hymyn,joka sulattaa jäänkin.En vain voi tietää hymyileekö hän niin kaikille muillekin.
Ehkä hän näkee minun jännitykseni,jolle en vain voi mitään.Ihanaa olisi saada joskus jutella ja kuulla hänen elämästään.Onko vapaa vai varattu ?Sormusta hänellä ei ole,mutta siitä ei voi päätellä mitään.Toiset eivät pidä työssä sormuksia.En minäkään.Iloitsen kuitenkin varattuna hänen näkemisestään.Olen käynyt taistelua itseni kanssa muutaman vuoden siitä,että jatkanko nykyisessä.Avioliitto on vain muuttunut kämppispohjalle,josta puuttuu hellyys ja intohimo.Kuinka kauan sitä pitäisi kestää ? Järkevintä olisi erota ystävinä.
Ero ei kuitenkaan tapahdu hetkessä.Asiaa pitää pohtia niin pitkään ennenkuin tekee päätöksen.
Jos eroon päädyn,ehkä sitten tarvin aikaa omaan toipumiseen erosta.
Aika näyttää miten tässä käy.
Mulla on kans hymy herkässä aina, kun näen sinut. Olet niin kaunis. Ihmeellinen. Satuolento. Näemme niin harvoin. Mutta mutta. Olet toisen oma. Se vähän rajoittaa käytöstäni. En halua pilata elämääsi. Haluan, että olet ja pysyt onnellisena. Mutta toisaalta minkäs niille tunteillekaan voi? Ei kerrassaan yhtään mitään.
Hymyilen kyllä mutta sillä ei ole sitä merkitystä että se johtuu juuri sinusta. Olen vain ystävällinen kaikille.
Voi kunpa näkisin sinusta edes vilauksen ensi viikolla, ujo hymyilevä mies. Pitkä aika viimeksi kun saatiin hymyillä toisille. Saat minut hymyilemään ulkoisesti että sisäisesti kai huomaat sen kasteestani?
Niin.. Tiedän, että olet varattu, mutta en silti pysty aina hymyäni peittämään. Jokainen katse, hymy ja ajatus sinusta tuntuu hyvältä, mutta tekee vähän kipeää. Olethan toisen oma.
Mutta jotain erityistä sinussa on. Jotain.. Olisin halunnut selvittää mitä. Yritän aina unohtaa sinut ihmisten vilinään, mutta en pysty. Aivoni, selkäytimeni, sydämeni löytävät sinut silmilleni kuin vahingossa. Aina.
Löydän hänet sydämelläni.
En minäkään sinua ikinä. Sinut mä haluan.
Se on hieno tunne.Toivon,että jokainen saa kokea sen joskus.
Osuu minuunkin tämä ketju. Samankaltaisia tuntemuksia. Kun ei näe tulee raastava ikävä jota koko ajan järki ja periatteet sotii vastaan (n-m) mutta me näemme jatkossakin. Me jatkamme hymyilyä ja ainakin olemme kavereita. Varattuja molemmat niin on paljon välissä. Mutta hän tuntuu todella paljon tuolla sydämessä... Nähtiin tänäänkin..onneksi.