Ongelmia lukemisen ymmärtämisessä...ja töissä

Minulla on aivan samanlaisia luetun ymmärtämisongelmia. Lisäksi on myös ongelmia kuullun ymmärtämisessä. Ainoa info joka taatusti menee päähän on kuvallisessa muodossa olevat ohjeet. Lääkäri on minulla diagnosoinut myös dissosiaationhäiriön, joka osin kai aiheuttaa nu ymmärtämisongelmat.

Sen verran voin rohkaista ap:ta, että minulla ovat kyllä lääkkeet auttaneet. Ne tuntuvat jotenkin pitävän pään kasassa ja saan paljon enemmän aikaan ja teen vähemmän virheitä nyt lääkittynä. Lääkityksen aloitus oli kyllä hankalaa, ne lääkkeet väsyttivät paljon, mutta siinä 6 viikon kohdalla yhtäkkiä olo jotenkin selkisi. Kun haet lääkäriltä lääkkeitä, muista myös mainita noista keskittymis- ja ymmärtämisongelmista, lääkitys voidaan sitten valita oikein.

Jos eläkkeelle on mahdollisuus, kannattaa sitä kyllä harkita. Suomen taloustilanne on niin kamala, että mikään valtion homma ei ainakaan tule enää helpottumaan ja eläkkeelle pääsy ei myöskään varmasti tule yksinkertaisemmaksi. Luullakseni eläkkeellä olevakin saa kuitenkin tienata hieman, joten voithan koettaa saada itsellesi jotain helpompaa sivuhommaa, jos energiaa kuitenkin olisi.

Kirjoituksesi antaa minullekin aihetta perehtyä asiaan tarkemmin. En ikinä ollut ajatellut, että näillä asioilla on tekemistä tämän kaksisuuntautuneisuuteni kanssa. Minulla ei ole keskittymiskykyä ja asioiden täytyy olla todella kiinnostavia, että ne menevät päähän. Elokuvia on yleensä turha katsella, kun ei niistä mitään ymmärrä, kun ovat ajatukset olleet jossain ihan muualla jo alkuteksteistä lähtien.
Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Kohdallani mikään lääkitys ei ole tuota yo asiaa poistanut. Lääkitys on minulla tasannut mielialan vaihteluita, jotka ilman sitä ovat todella nopeita liikkeissään ja ääripäistä olevia.
Olet nyt uudessa tilanteessa, netistä löytyy aiheesta paljon ihan asiallista informaatiota. Pelko pois, ei tämä niin kamalaa aina ole.

Kannattaa edelleen kieltäytyä 'lääkityksestä' kunnes olet perehtynyt asiaan tarkemmin. Kannattaa lukea James Davies:n kirja Hajalla (2015). Saat perspektiiviä arvioida käytön aloittamisen järkevyyttä.

Lääkärit ei välttämättä osu ekalla oikeaan lääkkeeseen ja saattaa olla, että täytyy vähentää esim alkoholin käyttöä, mutta ota lääkkeet.

Itsellä diagnosoitiin 2. tyypin bipo vuosi sitten. Tammikuussa 2015 sain lääkkeet ja pikkuhiljaa (ensin oli väsymistä) mielialat tasautui niin, että pystyi keskittymään ja ymmärtämään muiden ohjeita, lukemaan pitemmän aikaa, ahdistuksen syistä tuli selvempiä, sosiaaliset suhteet parani. Mulla ekat lääkkeet sekoitti vatsan ja rupesin syömään FODMAP ruokavaliota. Se, että pystyn pitämään itsestäni parempaa huolta ja olemaan osana ystävyyssuhteita ja käymään paremmin töissä painavat minusta paljon enemmän elämään laatua tuovina asioina vaa'assa, kuin se, että lääkitys on loppuelämän ja saattaa tuoda pari kiloa nestettä kroppaan lisää.

Suosittelen rehellisyyttä omissa oireissa lääkärille ja psyksairaanhoitajille. Kerro vaikka sellaistakin mistä et ole varma mikä on sairauteen liittyvää ja mikä ei. Kyllä, rupeat hahmottamaan pikkuhiljaa elämääsi paremmin. Kerro myös peloistasi: kanssasi saatetaan olla eri mieltä, mutta saatat saada henkistä tukea ja ymmärrystä vaikeisiin hetkiin. Perheestä ja ystävistä kerro sairaudestasi niille joista luotat. Aina ei käy hyvin, joskus käy paremmin. Eikä kaikkea tarvitse vuodattaa, sen mikä itsestä tuntuu hyvältä. Opit matkan varrella mikä on sinulle hyväksi.

Itse olen kokenut dramaattisesti elämän laadun paranemista hoitosuhteeseen päädyttyä. Pyydä myös lähetettä terapeutille (se tie on pitkä saada ne lähetteet ja kelatuet ja löytää sopiva tyyppi, mutta vaivan arvoista). Apua ei voi saada, jos sitä ei pyydä. Kohta saatat huomata, että et enää koe olevasi potilas vaan täysi kokonainen ihminen :)