kunnes huomaisit tämän otuksen olevan kintereilläsi?
http://www.123rf.com/photo_14275320_wild-boar-also-wild-pig-sus-scrofa-15-years-old-standing-against-white-background.html
http://www.123rf.com/photo_14275320_wild-boar-also-wild-pig-sus-scrofa-15-years-old-standing-against-white-background.html
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pysähtyisin rapsuttamaan.
Ihanahan tuo, mut kyllä juoksisin karkuun ja nauraisin paniikissa:D
Kiipeisin puuhun ja soittaisin sut apuun.
otus..pelästyisin niin, että pisu menisi housuun..
Tekisin vauhtiennätyksen.
Itäisellä Uudellamaalla kai tuohon otukseen voisi törmätäkin, ehkä enemmänkin yöaikaan. Ehkä mä vähän säikähtäisin, onko haavoittunut tai poikasia lähellä, riippuen tietysti vuodenajastakin. Toisaalta olisihan se hienoa nähdä noin harvinainen otus Suomessa.
Njääh, tosiasiassa ehkä mä vaan ajattelisin, et kultahan se siinä jälleensyntyneenä köpöttelee edelleen naisten perässä ;)
Sit seuraavaks mä varmaan pyrkisin suuteleen sitä sikaa, koska jos ei eläissä niin ainakin kuollessa. Sen jälkeen tarina etenee niin, et ihanista ihanin ja maailman suloisin Mies pongahtaisi esiin sikaparasta eli täydellinen transformaatio! Me elettäis onnellisina maailman lippuun asti ja ei olisi Miestä maan päällä, jota olisin enemmän rakastanut :)
Niin ja Mies olisi tietenkin hän. Ei ole muita kuin hän!
Lippua salkoon sitten vaan, eikä tarinalle loppua ollenkaan!
Ensin pitäisin vähän meteliä mut jos ei hätkähtäis niin kiipeäisin minäkin puuhun. Siat osaat paljon muttei tulla perässä.
Mitä sitten...kaks samanlaista !
koska tuo karju on nopea eläin.
Söisin sen...
Kutsuisin Obelixin paikalle.
Virossahan noita on..;)
ihan äskettäin luin lehdestä, että tuollaiset olivat käyneet jonkun ihmisen kimppuun huonoin seurauksin. :-(
Seisahtaisin paikoilleni ja hitaasti nostaisin kameran ottaakseni kuvan. Epäilisin elukan olevan tarhaajalta karussa, sillä ei täällä oo villisikoja muuten...
En lenkkeile.
Ehkä mä lahtaisin sen ja sitten grillaisin.
Olisin kauhusta kankee!!!!!!
"Korvessa" asuneena tuli koulumatkalla nähtyä raidallisia pikkupossuja juoksemassa tien yli ja jäljet ojan mudassa. Moni ei varmaan arvaakaan kuinka lähellä asutusta sudet ja karhut kuljeksii. Lapsena se oli normaalia, että näki jälkiä ja kuuli petoeläinten ääniä. Vanhemmat vain ohjeisti pitämään itsekin ääntä liikkuessa. Nyt kyllä hirvittäis
Totuus on, että jos kääntyisin ja näkisin tuon pedon, saisin paskahalvauksen ja rääkäisisin. Toivottavasti karju säikähtäisi reaktiotani.
vaikka olenkin eläinrakas, juoksisin karkuun ja lujaa! =)