teidän hiusten lähtöön. Se on todella raskasta sen tiedän itsekkin asian kokeneena.
Olen näiden vuosien varrella tutkinut itseäni ja ruoka asioita, hiusteni lähtiessä tein mitä ikinä kuulin, mikään ei auttanut olin jo paniikissa.
Kun sitten päätin lopettaa syömisen kokonaan, ensimmäisenä päivänä en edes juonut. Sitten rupesin juomaan join puhdasta ja keitettyä vettä joka oli jäähtynyt. Luin mitä hiukset tarvitsevat elääkseen.
Minä kun aloitin syömisen viidentenä päivänä, niin otin vitamiinejä kalkkia ja näkkileipää, siinä nimittäin on sinkkiä minä olen allerkinen sinkkipillereille.
Söin viikon vain edellä mainittuja asioita. Mahani oli löysällä en minnekkään voinut mennä, olin päättänt olla sillä kuurilla sen viikon.
Seuraavalla viikolla rupesin keitteleen itselleni vihanneksia ja söin vain kerran punaista lihaa että sain B12 vitamiiniä.
Sitten hävitin kaapistani kokonaan kaikki hillot, marmelaadit luin kaikki purkit ja purnukat mitä niissä luki.. Jos jossain luki C- syyraa tai happoa niin armotta lensi roskiin.
Heitin Kaurahiutaleet myös roskiin niistä saa nykyään ihottumaa.. en tiedä miksi? Lopetin maidon täysin ostin kalkkipillereitä ja omenia..
Laitoin munankeltuaiseen hiukan olivi öljyä ja levitin päänahkaan annoin yön vaikuttaa, tein niin monena iltana yhteen kyytiin.
Olin lopettanut sokerin siinä ohessa ja karkit sekä muut herkut. Sitten vaan näin ettei hiukset enään valuneet olkapäille.
Minulla rupesi näkymään pieniä hiuksia juuristossa. Kunnes sitten menin syntymäpäiville. Siellä en sitten voinut kiusaukselle mitään vaan söin kaikkia kuten ennen tätä kuuria. Seuraavana aamuna lähti kampaan suuri tukko hiuksia. Onneksi kuitenkin lakkas kun minäkin jälleen siirryin terveisiin elämän tapoihin. Tukkani ei ole enään kovinkaan vahvistunut muttei lähdekkään sehän onkin pää asia että hiukset ne jotka ovat jäljellä pysyvät päässä..
Olen näiden vuosien varrella tutkinut itseäni ja ruoka asioita, hiusteni lähtiessä tein mitä ikinä kuulin, mikään ei auttanut olin jo paniikissa.
Kun sitten päätin lopettaa syömisen kokonaan, ensimmäisenä päivänä en edes juonut. Sitten rupesin juomaan join puhdasta ja keitettyä vettä joka oli jäähtynyt. Luin mitä hiukset tarvitsevat elääkseen.
Minä kun aloitin syömisen viidentenä päivänä, niin otin vitamiinejä kalkkia ja näkkileipää, siinä nimittäin on sinkkiä minä olen allerkinen sinkkipillereille.
Söin viikon vain edellä mainittuja asioita. Mahani oli löysällä en minnekkään voinut mennä, olin päättänt olla sillä kuurilla sen viikon.
Seuraavalla viikolla rupesin keitteleen itselleni vihanneksia ja söin vain kerran punaista lihaa että sain B12 vitamiiniä.
Sitten hävitin kaapistani kokonaan kaikki hillot, marmelaadit luin kaikki purkit ja purnukat mitä niissä luki.. Jos jossain luki C- syyraa tai happoa niin armotta lensi roskiin.
Heitin Kaurahiutaleet myös roskiin niistä saa nykyään ihottumaa.. en tiedä miksi? Lopetin maidon täysin ostin kalkkipillereitä ja omenia..
Laitoin munankeltuaiseen hiukan olivi öljyä ja levitin päänahkaan annoin yön vaikuttaa, tein niin monena iltana yhteen kyytiin.
Olin lopettanut sokerin siinä ohessa ja karkit sekä muut herkut. Sitten vaan näin ettei hiukset enään valuneet olkapäille.
Minulla rupesi näkymään pieniä hiuksia juuristossa. Kunnes sitten menin syntymäpäiville. Siellä en sitten voinut kiusaukselle mitään vaan söin kaikkia kuten ennen tätä kuuria. Seuraavana aamuna lähti kampaan suuri tukko hiuksia. Onneksi kuitenkin lakkas kun minäkin jälleen siirryin terveisiin elämän tapoihin. Tukkani ei ole enään kovinkaan vahvistunut muttei lähdekkään sehän onkin pää asia että hiukset ne jotka ovat jäljellä pysyvät päässä..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yleisen käsityksen mukaan hiukset reagoivat elimistön sisäisiin (ravinto, stressi, sairaustuminen/parantuminen, jne.) muutoksiin muutamasta viikosta useampaan kuukauteen, esim. ruokavalio/ravintomuutokset näkyvät keskimäärin 1-3 kk:n viiveellä.
Hiukan ihmetyttääkin kertomuksessasi seikka, jonka mukaan hiuksesi reagoivat nopeasti elimistön sisäisiin muutoksiin, esim. "Seuraavana aamuna lähti kampaan suuri tukko hiuksia." Lisäksi se, että pelkkä suhteellisen normaali ruokavalio olisi syynä hiustenlähtöön on arveluttava, koska eikö tällöin suurin osa ihmisistä kärsisi hiusten lähdöstä.
on tänä päivänä hiusten lähtö suurena ongelmana.
Minä olen noin 173 pitkä ja kun seison kauppa jonossa katselen ihmisiä ja heidän hiuksiaan niin voimpa sanoa että kansamme on kohta kaljuna lapsia myöten.
Jonain päivänä se on muotia naisillekkin olla kalju.
Nyt on kaikki ruoka tavat muuttuneet säilöttyihin pikaruokiin.
Myös väriaine hallitsee kaikkialla tavallisessa lihassakin.
Jauhot käsitellään ja vihannekset sun muut säteillytetään.
Emme saa mistään enään edes perus ruokaa puhtaana ilman myrkkyjä.
Minä tulin allergiseksi yhtäkkiä väriaineille sekä tuolle C- hapolle.
Moni on koko ajan altistunut samoille myrkyille, kuin minäkin, mutta minun ruoka tavat ovat muuttuneet päälaelleen.
Ainakin huonot hiilihydraatit tekee sen, että vereen pääsee enemmän androgeeneja, sokeri ja valkoiset jauhot "miehistävät" naista ja aiheuttavat myös keskivartalolihomista hiustenlähdön ohella. Samoin vaikuttaa liikunnan puute. Mutta voi tässä olla jotain evoluutiotakin, hiustenlähtö yleistyy niinkuin ykkös-diabeteskin, siis koska se voi olla myös perinnöllistä. Näin olen lukenut ja ajatellut. Tohon ketjuuni Syitä naisten hiustelähtöön lisäsin viimeksi Hiusakatemian tutkijan yhden ajatuksen ravinnon puutteista.
Usein on niin ettei lääkärit tiedä yhtään enempää syitä mistä johtuu hiusten lähtö..." He vain kokeilevat kaikkia aineita mikä voisi lopettaa hiusten lähdön. Harvoin lääkärit sanovat oletko seurannut mitä syöt? EEEEI mites lääkärit sellaista sanoisi sehän voisi pian viedä maksajan mennessään lääkädeidenkin täytyy elää.
Oikea ravitsemus se on joka tiellä pitää.
pidä paikkaansa, olen jo monta vuotta katsonut tarkkaan mitä syön- kotimaisia kasviksia, vältä ulkolaisia, pesen ne hyvin, syön ruisleipää, ei valkoisia jauhoja/jauhoruokia, makaronit on mitattu aina, syön paljon kalaa, en ollenkaan punaista lihaa, en juo limua, karkkia kohtuudella sillointällöin, en juo maitoa tai olutta, ei suolaa, jnejne, silti on takaraivoni kuin lapsen pylly, saa tehdä vaikka mitä virityksiä että se kaljupaikka peittyy. Oli vitsit vähissä kun se löytyi, nyt vain katellaan leviääkö se.
ps, enkö edes stressaa, on niin mukava työ ilman paineita..yksityiselämäkin ok ja rahhaakin on joten???missäs vika on??
lihan, niin mistä saat B12 vitamiinin? Syötkö kananmunia?
että B12 vitamiinia on myös kaloissa ja maitotuotteissa.
että, moni pärjää aika pitkään aika yksinkertaisella ruualla. B12 on punaisessa lihassa ja kananmunasa siinä keltuaisessa...... Oletko koskaan kuullut että veketaarit joutuvat syömään pillereitä lisäksi tai hakemaan piikin kerran kolmessa kuusa? Kalasta saadaan D-vitamiiniä ja rasvaentsyymiä joka jakaa rasvan oikein kehossamme. Maitotuotteissa on kalkkia, A-ta ja D-tä ja jälkiä B12ta riippuu kuinka hyvää sattuu olemaan..Onneksi B12-v varastoituu, odottelemaan siitä päiviä kun ei mistään tule lisää.. Mitäs sitten kun loppuu varastotkin? Silloin keho rupee syömään itseään..
Minä olen sitä mieltä kun varastot loppuvat niin keho solut muuttuvat ja kun ovat tarpeeksi kauan heikolla B12- vi niin kohta rupeaa väsyttämään ihan hirveesti ja yhtäkkiä pyörryttää kun veri on lopussa.
itse sairastan alopeciaa ja hiukseni reakoivat elimistöni kaikkiin "ongelmiin" joita en itse edes huomaa. Niin kuin esmi stressi, hivenaineiden ja muiden puutos jne. Ainut joka minuun auttaa on olla ajattelematta ja häpeämättä omaa sairauttani. Olen siis kalju. Vielä onneksi kulmakarvat ja ripset osaksi ovat pysyneet osaksi lähteneet. En mieti liikaa asiaa vaan elän elämää melko rennosti. Tai niin rennosti etten kokeista tai mistään ota liikoja paineita. Olen nuori ja haluan ammentaa kaiken tiedon tästä jaksaakseni. Koko perheen rahat menevät minun hoitoihini yms. yksi tai kaksi peruukkia saan vissiinkin kunnalta vuodessa apuvälineenä. Eipä pahemmin turhuuksia ole osteltu vuoden aikana paremminkin isä on myynyt yhden auton ja saanut siitä rahaa vaikka autot ovat hänelle lähellä sydäntä. Kaverit tukevat ja se auttaa en muuten pärjäisi millään tästä.
Olen nyt 14 ja sairastuin tasan vuosi sitten "uudestaan" alopeciaan. Sairastuin ekan kerran kun olin 7 ja silloin lähti kaikki karvat. Sain "heti" peruukin. Käytin erillaisia aina 10 vuotiaaseen asti kunnes kyllästyin ja lähdin kouluun huivi päässä. Minua katottii vähän kummasti mutta en välittänyt. Sitten lopulta se kannatti (tai ainakin uskon näin) hiukseni alkoivat kasvaa samoin kaikki muutkin karvat. Jo viidennen luokan kuvassa minulla on melkein olkapäille ulottuvat hiukset kun neljännen kuvassa oli vain huivi ja sen alla kalju. Mutta nyt taas olen "kaljuna"(untuvaa on siellä täällä). Pidin vain pääni sisällä ajatuksen että minä selviän kaikesta ja selvisinkin mutta ylä asteelle siityminen teki kaiken hankalaksi toivon että näin ei käy joka kerta kun vaihdan koulua tai muuten maisemaa. Stressi minulle tämän aiheuttaa niin kuin autoimmuuni sairauksissa yleensäkkin. Jos jollakulla on kokemusta olisin mielissäni jos kertoisi en nimittäin enää ole niin kova luonteeltani kuin silloin pienempänä ja tuki on tarpeen.
Kiva, että kerroit itsestäsi! Kaikesta huomaa, että olet hyvin fiksu tyttö. Ehkä olet jo huomannutkin myös tämän osoitteen:
http://fi.msnusers.com/Alopeciaklubi/etusivu.msnw