Ensimmäinen sinisen harmaa päivä kastelee kenkäni, jotka
eivät olleet tarkoitettu näitä kelejä varten. Tunne on kuin sisälläni,
kylmä, kolea ja läpi päästävä.
Vaikka olen istunut herrojen kanssa neuvotteluissa,
lähinnä myyden rypäleitä nälkäisille sioille toreilla,
olen onnistunut hiomaan neuvottelutaitoni tyhmyyden varjoon,
joka lopulta suojelee lumppuani sikojen mutaisilta roiskeilta
-niille annan vain leipää, rakas-mies-
Kun saavun niille sammaloituneille portaille, kellotaulun keltaisuus muistuttaa
minua hämyisistä illoista
joita valaisee öljy, ja se muistuttaa minua seinistä,
harmaista, joilla varjot leikittelevät ihmisyyttä,
minun omaa ihmisyyttäni,
ja joskus rakas-mies,
kuvittelen sinun varjosi seurakseni,
mutta tänään rakas-mies,
avaan jykevän oven
sillä olen joutunut ongelmiin joidenkin yhteiskuntamme paperivirkaapitävien
kanssa, ja rakas-mies,
niistä neuvotteluista herrojen kanssa tunnen saavani hyötyä
sillä se hyöty on näkymätön muille, se on yhtä näkymätön
kuin nautintoaineiden vaikutuksessa ollut ihmistä muistuttava,
joka hyväilee sukupuolielintään mukulakivetyksellä,
ja uskon rakas-mies, että osa hänestä on edelleen korkojeni pohjissa
mutta tiedän ettei sisälläni eikä kengissäni koleana kylmänä,
joka valuu niille puhdistetuille lattioille
ja he katsovat minua kuin tunkeilijaa,
joka vie järjestyksen kaaokseen
mutta minä rakas-mies,
tiedän että puhtaat puvut kätkevät sisälleen sikoja,
jotka hamuavat kaikki rypäleet, hedelmät
minun hedelmäni heidän omaisuudekseen kulhoonsa,
joka on loputon vatsa,
ja se nälkä ajaa heidät uskottelemaan
eikä ihminen sano, ei sano vastaan, koska rakas-mies,
puhtautta ei saa liata eikä puvuille sylkeä sillä ihmiset pitävät pukua suurempana herrana kuin puku ja herra - tyhmyyteni on vain varjo, jotta kasvoni mukautuu heidän peilikuvaansa.
eivät olleet tarkoitettu näitä kelejä varten. Tunne on kuin sisälläni,
kylmä, kolea ja läpi päästävä.
Vaikka olen istunut herrojen kanssa neuvotteluissa,
lähinnä myyden rypäleitä nälkäisille sioille toreilla,
olen onnistunut hiomaan neuvottelutaitoni tyhmyyden varjoon,
joka lopulta suojelee lumppuani sikojen mutaisilta roiskeilta
-niille annan vain leipää, rakas-mies-
Kun saavun niille sammaloituneille portaille, kellotaulun keltaisuus muistuttaa
minua hämyisistä illoista
joita valaisee öljy, ja se muistuttaa minua seinistä,
harmaista, joilla varjot leikittelevät ihmisyyttä,
minun omaa ihmisyyttäni,
ja joskus rakas-mies,
kuvittelen sinun varjosi seurakseni,
mutta tänään rakas-mies,
avaan jykevän oven
sillä olen joutunut ongelmiin joidenkin yhteiskuntamme paperivirkaapitävien
kanssa, ja rakas-mies,
niistä neuvotteluista herrojen kanssa tunnen saavani hyötyä
sillä se hyöty on näkymätön muille, se on yhtä näkymätön
kuin nautintoaineiden vaikutuksessa ollut ihmistä muistuttava,
joka hyväilee sukupuolielintään mukulakivetyksellä,
ja uskon rakas-mies, että osa hänestä on edelleen korkojeni pohjissa
mutta tiedän ettei sisälläni eikä kengissäni koleana kylmänä,
joka valuu niille puhdistetuille lattioille
ja he katsovat minua kuin tunkeilijaa,
joka vie järjestyksen kaaokseen
mutta minä rakas-mies,
tiedän että puhtaat puvut kätkevät sisälleen sikoja,
jotka hamuavat kaikki rypäleet, hedelmät
minun hedelmäni heidän omaisuudekseen kulhoonsa,
joka on loputon vatsa,
ja se nälkä ajaa heidät uskottelemaan
eikä ihminen sano, ei sano vastaan, koska rakas-mies,
puhtautta ei saa liata eikä puvuille sylkeä sillä ihmiset pitävät pukua suurempana herrana kuin puku ja herra - tyhmyyteni on vain varjo, jotta kasvoni mukautuu heidän peilikuvaansa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.