Älä ikinä sotkeennu varattuun mieheen

Elämä on vaarallista, sinäpä sen sanoit.

Kyllä äiti!

Älä!
Rakasta!

No lopeta!
Tai peruuta!

jos oot sitä stalkannu ja se ei viesteihisi vastaa niin eikö se ole selvää mikä tilanteenne on. Jos kaipaisi hyppäisi kaulaan heti.

Vihaan sitä että varatut tulee tyrkylle!!!!!!!!!!!!!

saatana_ kirjoitti:

Vihaan sitä että varatut tulee tyrkylle!!!!!!!!!!!!!

Ystävällisyys ei tarkoita kosintaa. Paina mielees.

Kiitos! Taidat tietää, mistä kirjoitan? Nöyryyttä, pienuutta, voimattomuutta olemassaolevan elämän edessä. Siksi tänne kirjoitan enkä hänelle kerro, kun en tahdo hänen olevan vastuussa minun tunteistani. En tahtonut tuntea näin, en tahdo vieläkään. Helpottaako oleminen, olenko valmis irrottamaan, jos hyväksyn sen, mitä tunnen? En tahdo minun tunteideni vaikuttavan hänen ratkaisuihinsa. Kyllä hän tietää, että on tärkeä ja että joskus ikävöin. Muttei sitä, miten hän kulkee mukanani mielessäni päivän ja miten ikävä pakahduttaa iltaisin. Miten kipeältä tuntuu jokainen lähtö, miten paljon odottaa kuulevansa hänestä. Tämän hulluuden on joskus loputtava, mutta kuka sen lopettaa? En tahdo luopua hänestä, kun hänet vihdoin löysin. En tiedä onko oikein kertoa vai jättää kertomatta, väistyä vai olla väistymättä. Olenko vain hetken helpotus vai jotain enemmän, onko tämä totta vai kuvittelenko vain...? Kysymyksiä, joihin vastaa kai vain aika. En vain tiedä kauanko enää voin häneltä ikäväni piilottaa.

Nait varattua?

Vapaat voi naida kaikkia, ei he tarvitse siihen lupia. Jos toinen on naimakelpoinen ja halukas, niin voi painaa varattujakin ilman kenenkään moralisointia.

Tunteiden vuoristorata on ennenkokematon. Kaikki mahdollinen kiitollisuudesta, naurusta, mielenrauhasta ja onnesta suruun, kiukkuun, turhautumiseen ja no, häpeäänkin. En tiedä hänen tunteistaan, luulen vain tavoittavani jotain. Tunnen itseni naurettavaksi kuvitellessani tulleeni hänelle tärkeämmäksi kuin hän halusikaan. Tulkitsen rivienvälejä, aistin kosketuksen. Yritän olla ottamatta yhteyttä häneen ja odotan. Sitten otan kuitenkin, kun ikävää ja hiljaisuutta ei enää kestä. Ihan kuin vain varmistaakseni, että hän on siellä edelleen.

En koe oikeudekseni ilmaista haluavani häneltä mitään, vaikken mitään muuta maailmassa enempää tahtoisikaan kuin kokeilla, että oltaisiinko me hyviä yhdessä. Onko se ymmärrys totta, onko totta se sama mielen ja kehon kieli. Se toive viivähtää hetken ja vähemmän tärkeänä katoaa. Tärkeintä olisi puhua tästä niin kuin kaikesta muustakin puhumme. Kuulla hänen kertovan, millaisena hänelle olen ja saada itse sanoa hänelle kaikki ne kauniit sanat, joihin sanomattomina meinaan tukehtua. Ei minkään tarvitse muuttua, mutta pelon ja epäilykset se häivyttäisi. En tiedä, milloin voi olla varma toisen tunteista. Ehkä silloin, kun sanat, katseet ja kosketukset kertovat samaa tarinaa? En halua kertoa, milloin tapasimme viimeksi, jos hän sittenkin olisi täällä. En halua hänelle yhtään huolta lisää mietittäväkseen.

Kyllä ne sanat joku sanoo, sellainen joka välittää ja tarpeeksi tykkää. Aika turhia selityksiä täällä paljon. Jokainen voi itse vaikuttaa näihin asioihin, korostan jokainen.

Sinulle "kaikkimehaluammerakkautta"

Jäin miettimään sanojasi. Ajattelen niin, että varattu on se, joka määrittää etenemisen ja ehdot ja ottaa tunteet puheeksi niin halutessaan. Hänellä voi olla ajateltavanaan muitakin kuin olemassa oleva parisuhde, lapsia esimerkiksi. Siksi en toisena naisena voi tunkea itseäni, omia tunteitani ja tarpeitani miehen elämään. Voin vain kertoa, millaisena hänet näen ja varovasti sen hyvän, mitä hänen kanssaan koen. Ihmissuhteet, niiden rakentaminen ja niistä luopuminen ovat elämän suurimpia asioita eikä niitä ulkopuolinen voi omien halujensa vuoksi hoputtaa.

Kuulisin mielelläni sinun tarinaasi enemmän, jos tahdot kertoa. Vaikutat ihmiseltä, joka ajattelee muitakin kuin itseään. Haluaisin tietää, mitä varatun mielessä liikkuu.

Luulen, että tavoitin pääpointtisi. Sitä en vain tajua, miten lähimmäisenrakkaus ikäänkuin poissulkee parisuhderakkauden? Ikävältä kuulostaa kokemuksesi parisuhteesta ja toivon todella sinulle elämääsi vielä ihmisen, joka saa sinut uskomaan toisenlaiseen suhteeseen. Mitäpä jos kaksi välittävää ja hyvää tahtovaa ihmistä kohtaavatkin toisensa myös romantiikan ja intohimon tasolla? Eikö se ole täydellisin onni? Rajoittamisen ja riistämisen sijasta tukea, turvaa ja yhteisesti jaetut ilot ja surut. Ihmisellä on tarve tulla rakastetuksi ja arvostetuksi myös parisuhteen tasolla. Joka sille tarpeelle kääntää selkänsä ja uskottelee onnen löytyvän vain itsestään, kieltää minusta itseltään liian paljon.

Haluan kertoa sinulle asian, joka voi tehdä vielä kipeämpää ja jota itsekään en ymmärrä. En pysty käsittämään toisaalta sitä, miten voi tietoisesti olla suhteessa varatun kanssa, siinähän menee koko ajan ruutia harakoille ja sen lisäksi maine, ainakin pienemmillä paikkakunnilla. Ja toisaalta en pysty käsittämään sitä, miksi varatuilla on näitä suhteita, useitakin samaan aikaan. Ilmeisesti kyse on jännityksen hakemisesta ja siinä tunteessa on se, mihin on kiinni jääty ja siksi se naisten imartelu käy niin helposti. Voi siis olla, että olet vain yksi muiden samanlaisten joukossa, jotka ovat piilotettuina laatikon perälle sikin sokin. Riipaisevia runoja, joissa häntä varattua kehutaan ja mielistellään niin ihanaksi sydämenvalloittajaksi ja ainutlaatuiseksi, josta ei tahdota koskaan eroon. Itseaskarreltuja kortteja , joiden viesti on aivan selvä, olen valmiina aina, kun haluttaa. Johtajatasoisen varatun sallima namihetki milloin kenenkin kanssa, kun työ alkaa puuduttamaan, silloin valittaan kortti ja siihen kirjoitettuun prepaidliittymään otetaan yhteyttä. Eräänlainen vapaaehtoisten seuralaispalvelu on tämä laatikon perällä piilossa oleva naisjoukko, jonka ei koskaan haluta tulevan päivänvaloon pilaamaan sitä elämää, jonka perhe, sukulaiset, työkaverit ja suuri yhteisö näkevät. Näkyvässä varatun elämässä häntä pidetään mahtavana seuramiehenä ja hyvänä perheen isänä, jolle se oma perhe on tärkein ja jota ainakaan hänen toimesta ei hajoiteta. Perheen henki, tiimihenki me yhdessä pärjätään, voi olla harvinaisen voimakas, mutte se on asia, joka seuralaispalvelun vapaaehtoisilta pidetään piilossa.

Kuinkahan moni täällä palstalla olevista oikeasti on varatun kanssa? Ei kuule varmaan kovinkaan moni. Eihän sellaisen ihmisen tänne palstalle tarvitse tulla! Lähes puolet suomalaisista pettää kumppaniaan, mutta nuo ihmiset eivät ole täällä palstalla, vaan ehkä juuri nytkin.... ruokatunnilla.

tiimihenkiset perheihmiset jotka käyttää seuralaispalveluja xD

ihmehorinoita kirjoitti:

Kuinkahan moni täällä palstalla olevista oikeasti on varatun kanssa? Ei kuule varmaan kovinkaan moni. Eihän sellaisen ihmisen tänne palstalle tarvitse tulla! Lähes puolet suomalaisista pettää kumppaniaan, mutta nuo ihmiset eivät ole täällä palstalla, vaan ehkä juuri nytkin.... ruokatunnilla.

Varattuja on näillä palstoilla enemmistö. Lässyn lässyn horinoita on helppo jakaa anonyymiteetin takaa, epäluotettaville ominaista.

Kyllä noiden onnettomien suhteiden kanssa painivat varatut ovat mielenterveydeltään ihan pohjasakkaa. Ei se niinkään että valehtelevat puolisoille kaikenlaiset kalavaleet, mutta se että valehtelevat myös itselle kieroilunsa syyt ja seuraukset. Lopulta ovat tekemisensä väännellet siihen pisteeseen, että syyllisiä ovat kaikki muut paitsi pettäjä itse. Varokaa tällaisia varattuja, he sairastuttavat kieroilullaan kaikki ympäriltään. Tunnistat ne huonovointisesta puolisosta.