Käsittelin tuossa aemmin joitakin syitä siihen, etteivät läheskään kaikki ole pitäneet Keskustaa kovin rakkaana puolueena. Syiksi tähän arvelin ja arvelen edelleen Kepun käsi toisten taskussa -politiikkaa ja poliittista juonitteluperinnettä.
Keskustan politiikka on ollut tulonsiirtopolitiikkaa. Rahavirrat ovat kulkeneet tulonsiiroina budjetin kautta kaupungeista maaseudulle, etelästä pohjoiseen. Tätä tavallisen kaupunkilaisveronmaksajan on ollut vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Hurjimmillaan tämä touhu oli Kekkosen ajan punamultahallituksissa. SDP;n ajamien asioiden hintana oli maataloustukien kasvu ja aluepoliittiset tuet.
Veikko Vennamo nimitti Keskustan politiikkaa K-linjaksi ja kutsui tätä puolestaan talonpojan tappolinjaksi. Talonpojan tappolinja on erotettava Arvo Salon lanseeraamasta "tapa talonpoika päivässä" -sloganista. Vennamo tarkasteli asiaa siltä kannalta, että K-linjan maataloustukipolitiikka tappoi maaseudulta pienviljelyn ja ajoi ihmiset Ruotsiin. Arvo Salo taas punnitsi asiaa niin, että maatalousväestöä vähentämällä saataisiin taloudellista rakennetta oikaistua kannattavampaan suuntaan kuten nimimerkki Observer1 alempana on hyvin havainnut. Tässä Arvo Salon ajatuksessa piilee suuri viisaus, asia on vain ymmärretty väärin, loukkaavaksi.
Veikko Vennamo kutsui Kepun politiikkaa myös termillä "pelin politiikka", johon muutkin suuret puolueet Vennamon mukaan olivat sotkeutuneet. Vennamo oli loistava taituri nimeämään ytimekkäästi politiikan virtauksia. Tässäkin hän osui oikeaan. Kyse oli kepulaisesta juonittelusta ja ennen kaikkea presdentti Kekkosen sisäpoliittisesta toiminnasta, mikä demoralisoi politiikan pitkäksi aikaa. Tätä seurasivat sitten luontevasti iltalypsyt, siltarumpupolitiikat, väyrystelyt, pekkaroinnit, takin käännöt, lehmänkaupat, myllykirjeet, hätätilahallitukset ilman hätää jne. Tämän juonittelupolitiikan suuria huipentumia olivat SDP:n hajottaminen, Honka-liiton hajottaminen, SMP:n hajottaminen, Kokoomuksen pitäminen paitsiossa jne.
Keskustan kuntapoliittinen monopoliasema pohjoisempana Suomessa on myös koettu toisinajattelijoiden joukoissa ahdistavana ja ajoittain painostavana.
Nämä ovat historiallisia tekijöitä, joita ei hevin unohdeta, minkä vuoksi ne edelleen ovat jonkinlaisen kepukaunan lähteitä. Tämä on ihan ymmärrettävää, onhan Kepu saanut politiikallaan pahaa jälkeä aikaiseksi.
Itse en halua kuitenkaan tarkastella Keskustan nykypolitiikkaa näiden tosiasioiden valossa. Vain tuohon Arvo Salon ajatukseen on syytä palata, koska siinä on se ajatus pelkistettynä, miksi Keskustan politiikkaa on syytä edelleen vastustaa.
Keskustan edunvalvontapolitiikka on ollut vahingollista Suomen taloudelle. Se on jähmettänyt taloudellista rakennettamme ylläpitämällä vanhoja rakenteita kynsin hampain. Keskustan harjoittama maatalous- ja aluepolitiikka on tullut Suomen kansalle kalliiksi. Kuin haulikolla ammuttu haja-asutus on kustannustehotonta. Pahinta on kuitenkin kannattamattomien toimintojen suosiminen. Tämä on johtanut sitten koko ajan suureneviin aluetukiin. Keskusta on ylläpitänyt syädään suoraan kädestä suuhun -yhteiskuntamallia.
Sekä talonpojan tappolinja että tapa talonpoika päivässä mallit voidaan myös yhdistää ja silloin koko karmeus tuleekin esiin. Tehomaatalouteen siirtyminen vankisti maatalouden asemaa, vaikka karsi suuren joukon maanviljelijöitä, lähinnä Ruotsiin tehdastyöläisiksi. Tehomaatalous edellytti koko ajan kasvavia tukia niin, että turpeessa oltiin kiinni ja tiukasti. Tämä turpeeseen sitoutuminen ei mahdollistanut Salon ajatuksen täytäntöönpanoa. Vennamon pineviljelymalli olisi sen mahdollistanut. Siinä olisi maataloutta ajettu vähäkerrassaan luonnolista tietä pienemmäksi eikä vastustus olisi ollut suurta, koska kaupungit tarjosivat uusille sukupolville parempaa työtä ja toimeentuloa. Tehomaatalous sen sijaan vaati suuria investointeja ja tukia. Siinä oli paljon rahaa kiinni eikä sen alasajo ollut tämän vuoksi mahdollista. Seurauksena oli jättimäinen ylituotanto, joka purettiin sitten pienemmäksi veronmaksajien varoilla. Pienviljelymalli ei olisi tällaista katastrofia saanut aikaan.
Kun kannattamattomuutta pitäisi taloudellisesti järkevän ajattelun mukaan vähitellen purkaa, niin Keskusta kaiken aikaa haluaa syöttää vain lisää rahaa ja investointeja kannattamattomuuden ympärille. Näin purkaminen tulee entistä vakeammaksi, koska ei haluta hukata vastikään tehtyjä investointeja. Sen sijaan minkäänlaista suunnitelmallista halua ei ole siihen, että saattohoitokuntien lapsia alettaisiin kouluttaa sillä silmällä, että he voisivat siirtyä leveämmän leivän ääreen muualle. Pidetään väkisin kiinni kannattamattomuudesta, kun kunnalla on kuitenkin ollut kunniakas historia sata vuotta sitten.
Suomen kokonaan asuttuna pitämisestä on tullut hokema, joka on alkanut toteuttaa itseään. Harva on tullut kyseneeksi mitä sellainen oikein maksaa. Näitä Raimo Sailaksia, jotka esittävät tälläisia ikäviä kysymyksiä, on kovin harvassa. Sitten vaan maksetaan kiltistä ja ihmetellään, kuinka varsinkin kunnallisverot ja kiinteistöverot meillä Suomessa vaan nousee ja nousee. Tälle nousulle ei ole mitään kattoa niin kauan kuin halutaan ylläpitää epätaloudellisia rakenteita. Sailas on kiinnittänyt asiassa huomiota vasta pikkuasioihin. Suuri kysymys ei haulikolla ammuttu haja-asutus on asia, johon kellään ei riitä uskallusta puuttua.
Kunnallisvero on alkanut jo ylittämään 20 %:n kipurajan joissain kunnissa. On helppo ennustaa, että tämän rajan yli mennään vielä suuremmalla joukolla ja menestyneetkin kunnat seuraavat perässä. Siitä pitää huolen valtionosuuksien tasausjärjestelmä eli kaupunkien ryöstäminen.
Erityisen ongelmallinen tältä kannalta on EU:n myöntämä pohjoinen kansallinen 142 -tuki. Järkevintä olisi tietysti lopettaa tällainen tuki ensi tilassa. Jos sitä on tarpeen jotenkin kompensoida, niin poronhoitoaluetta voidaan tuoda vähän etelämmäksi, jos jäkälää riittää. Ei Suomen muutenkin kannattamaton maatalous tarvitse sisälleen vielä kannattamattomampaa maatalousaluetta. Nämä ovat niitä hallan panemia alueita, EU:n määritelmien mukaan vaikeita alueita.
Kun tätä hölmöilyä tuskin saadaan millään keinoin loppumaan, olisi minusta hyvä, jos Pohjois- ja Itä-Suomelle myönnettäisiin oma autonomia. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi yhteistä, mutta muuten saisivat pohjoisessa tehdä niin paljon kannattamatonta bisnestä kuin haluavat, mutta omilla rahoillaan. Myisivät sitten eteläiseen Suomeen maataloustuotteitaan sillä hinnalla kuin haluavat ja katsotaan meneekö kaupaksi. Tällaisellä eriyttämisellä etelässä asioita hoideltaisin SDP:n ja Kokoomuksen komennossa ja pohjoisessa Keskustan ja Vasemmistoliiton voimin. Katsottaisiin sitten, miten kukin pärjää.
Keskustan politiikka on ollut tulonsiirtopolitiikkaa. Rahavirrat ovat kulkeneet tulonsiiroina budjetin kautta kaupungeista maaseudulle, etelästä pohjoiseen. Tätä tavallisen kaupunkilaisveronmaksajan on ollut vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Hurjimmillaan tämä touhu oli Kekkosen ajan punamultahallituksissa. SDP;n ajamien asioiden hintana oli maataloustukien kasvu ja aluepoliittiset tuet.
Veikko Vennamo nimitti Keskustan politiikkaa K-linjaksi ja kutsui tätä puolestaan talonpojan tappolinjaksi. Talonpojan tappolinja on erotettava Arvo Salon lanseeraamasta "tapa talonpoika päivässä" -sloganista. Vennamo tarkasteli asiaa siltä kannalta, että K-linjan maataloustukipolitiikka tappoi maaseudulta pienviljelyn ja ajoi ihmiset Ruotsiin. Arvo Salo taas punnitsi asiaa niin, että maatalousväestöä vähentämällä saataisiin taloudellista rakennetta oikaistua kannattavampaan suuntaan kuten nimimerkki Observer1 alempana on hyvin havainnut. Tässä Arvo Salon ajatuksessa piilee suuri viisaus, asia on vain ymmärretty väärin, loukkaavaksi.
Veikko Vennamo kutsui Kepun politiikkaa myös termillä "pelin politiikka", johon muutkin suuret puolueet Vennamon mukaan olivat sotkeutuneet. Vennamo oli loistava taituri nimeämään ytimekkäästi politiikan virtauksia. Tässäkin hän osui oikeaan. Kyse oli kepulaisesta juonittelusta ja ennen kaikkea presdentti Kekkosen sisäpoliittisesta toiminnasta, mikä demoralisoi politiikan pitkäksi aikaa. Tätä seurasivat sitten luontevasti iltalypsyt, siltarumpupolitiikat, väyrystelyt, pekkaroinnit, takin käännöt, lehmänkaupat, myllykirjeet, hätätilahallitukset ilman hätää jne. Tämän juonittelupolitiikan suuria huipentumia olivat SDP:n hajottaminen, Honka-liiton hajottaminen, SMP:n hajottaminen, Kokoomuksen pitäminen paitsiossa jne.
Keskustan kuntapoliittinen monopoliasema pohjoisempana Suomessa on myös koettu toisinajattelijoiden joukoissa ahdistavana ja ajoittain painostavana.
Nämä ovat historiallisia tekijöitä, joita ei hevin unohdeta, minkä vuoksi ne edelleen ovat jonkinlaisen kepukaunan lähteitä. Tämä on ihan ymmärrettävää, onhan Kepu saanut politiikallaan pahaa jälkeä aikaiseksi.
Itse en halua kuitenkaan tarkastella Keskustan nykypolitiikkaa näiden tosiasioiden valossa. Vain tuohon Arvo Salon ajatukseen on syytä palata, koska siinä on se ajatus pelkistettynä, miksi Keskustan politiikkaa on syytä edelleen vastustaa.
Keskustan edunvalvontapolitiikka on ollut vahingollista Suomen taloudelle. Se on jähmettänyt taloudellista rakennettamme ylläpitämällä vanhoja rakenteita kynsin hampain. Keskustan harjoittama maatalous- ja aluepolitiikka on tullut Suomen kansalle kalliiksi. Kuin haulikolla ammuttu haja-asutus on kustannustehotonta. Pahinta on kuitenkin kannattamattomien toimintojen suosiminen. Tämä on johtanut sitten koko ajan suureneviin aluetukiin. Keskusta on ylläpitänyt syädään suoraan kädestä suuhun -yhteiskuntamallia.
Sekä talonpojan tappolinja että tapa talonpoika päivässä mallit voidaan myös yhdistää ja silloin koko karmeus tuleekin esiin. Tehomaatalouteen siirtyminen vankisti maatalouden asemaa, vaikka karsi suuren joukon maanviljelijöitä, lähinnä Ruotsiin tehdastyöläisiksi. Tehomaatalous edellytti koko ajan kasvavia tukia niin, että turpeessa oltiin kiinni ja tiukasti. Tämä turpeeseen sitoutuminen ei mahdollistanut Salon ajatuksen täytäntöönpanoa. Vennamon pineviljelymalli olisi sen mahdollistanut. Siinä olisi maataloutta ajettu vähäkerrassaan luonnolista tietä pienemmäksi eikä vastustus olisi ollut suurta, koska kaupungit tarjosivat uusille sukupolville parempaa työtä ja toimeentuloa. Tehomaatalous sen sijaan vaati suuria investointeja ja tukia. Siinä oli paljon rahaa kiinni eikä sen alasajo ollut tämän vuoksi mahdollista. Seurauksena oli jättimäinen ylituotanto, joka purettiin sitten pienemmäksi veronmaksajien varoilla. Pienviljelymalli ei olisi tällaista katastrofia saanut aikaan.
Kun kannattamattomuutta pitäisi taloudellisesti järkevän ajattelun mukaan vähitellen purkaa, niin Keskusta kaiken aikaa haluaa syöttää vain lisää rahaa ja investointeja kannattamattomuuden ympärille. Näin purkaminen tulee entistä vakeammaksi, koska ei haluta hukata vastikään tehtyjä investointeja. Sen sijaan minkäänlaista suunnitelmallista halua ei ole siihen, että saattohoitokuntien lapsia alettaisiin kouluttaa sillä silmällä, että he voisivat siirtyä leveämmän leivän ääreen muualle. Pidetään väkisin kiinni kannattamattomuudesta, kun kunnalla on kuitenkin ollut kunniakas historia sata vuotta sitten.
Suomen kokonaan asuttuna pitämisestä on tullut hokema, joka on alkanut toteuttaa itseään. Harva on tullut kyseneeksi mitä sellainen oikein maksaa. Näitä Raimo Sailaksia, jotka esittävät tälläisia ikäviä kysymyksiä, on kovin harvassa. Sitten vaan maksetaan kiltistä ja ihmetellään, kuinka varsinkin kunnallisverot ja kiinteistöverot meillä Suomessa vaan nousee ja nousee. Tälle nousulle ei ole mitään kattoa niin kauan kuin halutaan ylläpitää epätaloudellisia rakenteita. Sailas on kiinnittänyt asiassa huomiota vasta pikkuasioihin. Suuri kysymys ei haulikolla ammuttu haja-asutus on asia, johon kellään ei riitä uskallusta puuttua.
Kunnallisvero on alkanut jo ylittämään 20 %:n kipurajan joissain kunnissa. On helppo ennustaa, että tämän rajan yli mennään vielä suuremmalla joukolla ja menestyneetkin kunnat seuraavat perässä. Siitä pitää huolen valtionosuuksien tasausjärjestelmä eli kaupunkien ryöstäminen.
Erityisen ongelmallinen tältä kannalta on EU:n myöntämä pohjoinen kansallinen 142 -tuki. Järkevintä olisi tietysti lopettaa tällainen tuki ensi tilassa. Jos sitä on tarpeen jotenkin kompensoida, niin poronhoitoaluetta voidaan tuoda vähän etelämmäksi, jos jäkälää riittää. Ei Suomen muutenkin kannattamaton maatalous tarvitse sisälleen vielä kannattamattomampaa maatalousaluetta. Nämä ovat niitä hallan panemia alueita, EU:n määritelmien mukaan vaikeita alueita.
Kun tätä hölmöilyä tuskin saadaan millään keinoin loppumaan, olisi minusta hyvä, jos Pohjois- ja Itä-Suomelle myönnettäisiin oma autonomia. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka olisi yhteistä, mutta muuten saisivat pohjoisessa tehdä niin paljon kannattamatonta bisnestä kuin haluavat, mutta omilla rahoillaan. Myisivät sitten eteläiseen Suomeen maataloustuotteitaan sillä hinnalla kuin haluavat ja katsotaan meneekö kaupaksi. Tällaisellä eriyttämisellä etelässä asioita hoideltaisin SDP:n ja Kokoomuksen komennossa ja pohjoisessa Keskustan ja Vasemmistoliiton voimin. Katsottaisiin sitten, miten kukin pärjää.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Rahavirrat ovat kulkeneet tulonsiiroina budjetin kautta kaupungeista maaseudulle, etelästä pohjoiseen. Tätä tavallisen..."
Tuohan on täyttä paskaa. Muu Suomi on vahvasti kantanut maaseudun elinvoimaa ja RAHAVIRTAA nimenomaan pääkaupunkiseudulle.
Pääkaupunkiseutu kuppaa muuta Suomea. Helsinki on surkea semivenäläinen pikkukaupunki Itämeren rannalla, eikä se pärjää kilpailussa suurten kaupunkien tai entisten hansakaupunkien kanssa. (kuten pätkä-jere ja tv-kuuluttaja kovasti väittää)
Sisarosuudet, opiskelut, valtion hallinnon kustantaminen, julkiset investoinnit, ylläpito, valtion hallinnn palkkakulut, kaikki nämä maksetaan MUUALTA SUOMESTA.
t:jarmo
...ja Sinullahan on tähän lähdeviite... kun minä en usko Sinun juttujasi ilman "mustaa valkoisella"...
Leikitäänpä sellaisella ajatuksella, että pääkaupunkiseutu, Tampere, Turku ja Oulu erotetaan omaksi valtiokseen. Muu suomi pysyisi ennaltaan. Paljonkos luulet, että "muun suomen" elintaso nousee tällaisen tempun jälkeen. Pääseekös "muu suomi" Norjan tai jopa Sveitsin elintason rinnalle?
Wiljami
Tampere, Turku ja Oulu ovat erittäin OK joten on hieman hankala leikkiä ajatuksella.
Pääkaupunkiseudun erottaminen on helpompaa.
-Muun Suomen hallinto ei olisi Helsingissä
-Muu Suomi voisi periä tulleja ja muita maksuja pääkaupunkiseutulaisilta.
-pääkaupunkiseutu joutuisi maksamaan haittaveroja muualle Suomeen.
-Pääkaupunkiseudun satamat hiljenisivät, kun tuonti ja vienti siirrettäisiin Muun Suomen satamiin.
-Valtion tuet investointeihin loppuisivat
-Pääkaupunkiseutu menettäisi valtionhallinnon työntekijöiden verotulot.
-Pääkaupunkiseutu tyrehtyisi, kun se ei voisi kupata muuta Suomea. Turusta tulisi Suomen pääkaupunki.....
...no, listaa voisi jatkaa loputtomiin....
t:jarmo
Onneksi Paavo Lipponen Ja Riitta Uosukainen on LOISKIS JA MOLSKIS !!
TS. ne ei pääse aiheuttamaan kovin suurta vahinkoa.
Monokkeli, koppalakki, pussihousut, rähinäremmi ja ruoska. -Ja eiku hallitsemaan.
En pyri diktaattoriksi. Päinvastoin olen ilahtanut siitä, että pääsimme pois myllykirjediktatuurista. Olen ainostaan valistaja. Suomessa pitäisi ihmisille kertoa, miten asiat todellisuudessa ovat. Mitä mikin asia tarkoittaa ja mitä se maksaa. Tällaisen faktatiedon kertomista meillä kartetaan, koska se voi aiheuttaa ikäviä kysymyksiä ja mahdollisesti jopa poliittisia seurauksia.
Raimo Sailas yrittää puhua näistä asioista, mutta aina saa joltain taholta nokilleen. Ongelma on sinä, että erilaiset asiat eivät ole yksiselitteisiä ja yksinkertaisia, minkä vuoksi niitä on vaikea esittää kansantajuisessa muodossa. Luulen, että esim. valtionosuusjärjestelmästä ja sen sisällöstä 95 % kansalaisista ei tiedä juuri mitään. Näitä asioita pitäisi kansalaisille kertoa ja antaa heidän sitten kertoa mielipiteensä siitä, kannattavtko vai vastustavatko he joitain asioita.
"Olen ainostaan valistaja. Suomessa pitäisi ihmisille kertoa, miten asiat todellisuudessa ovat. Mitä mikin asia tarkoittaa ja mitä se maksaa."
hehe.
t:jarmo
Kansantalouden kiertokulun pätkiminen mielipiteisiinsä sopiviksi kaariksi ei ole todellisuuden kuvaamista. "Ceteris baribus" olettamuksiin perusteltavat mielipiteet pitää rajata eikä päinvastoin yleistää paskan väärteiksi päätelmiksi.
Jos Suomea vertaa mihin tahansa Euroopan maahan, Suomi on hyvin asutuskeskittynyt maa - suurelta osin tyhjä. Keskittäminen on tapahtunut kautta aikojen erittäin brutaalein keinoin. Vain Irlannin viime vuosisadalla perunaruton seurauksena tapahtunut joukkopako Amerikkaan, sekä Stalinin väestön pakkosiirrot vetävät vertoja Suomessa toteutetuille "aluepoliittisille" toimille.
Pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuva Suomen kansan enemmistö ei tule enää hyväksymään koklipiläisen sydämetöntä aluepolitiikkaa.
Olet oikeassa siinä, että Suomi on suurelta osin tyhjä. Minä hieman kuitenkin täsmentäisin tätä ilmaisua. Se ei ole aivan tyhjä, vaan jokseenkin tyhjä. Mutta niin tyhjä se ei ole, etteikö rahaa koko ajan kylvettäisi pitkin Suomenmaata. Tässä se hulluus onkin: Niiden muutamien tähden kärsii koko kansa.
Suomen aluekeskittyminen tapahtui pääosin 50-, 60- ja 70-luvuilla. Se oli seurausta Maalaisliiton tehomaataloutta suosivasta politiikasta. Tämä tyhjensi väen maaseudulta, etupäässä Ruotsiin.
Suomen kansan enemmistö saa hyväksyä ihan mitä vaan. Itsepähän se viulut maksaa. Toivoisi vaan, että joskus vähän järkikin voittaisi ja alettaisiin kysyä sen tyhjän ylläpitämisen hintaa.
Suomi on Euroopan vähiten urbanisoitunut maa ts. kaupungeissa asuvan väestön osuus koko vaestöstä on Euroopan pienin. Ehkä vähän yllättäen Itävalta on tässä tilastossa toisena. Suomen naapurit, Ruotsi ja Norja ovat selkeästi Suomea kaupungistuneempia. Belgia ja Hollanti ovatkin sitten omassa sarjassaan - noissa maissa kaupunkiväestön osuus on yli 90 %.
Yhteistä kaikille Euroopan maille on maaseudun tyhjeneminen, se ei ole millään lailla vain suomalainen ilmiö. Kansakunnan vaurastumisen ja kapungistumisen välillä on selvä tilastollinen yhteys. Suomessa on - hölmöä kyllä - yritetty väkisin estää kaupungistumisen nopeutuminen, kustannuksista välittämättä. Toki pää tulee meilläkin tässä asiassa vetävän käteen, juuri niinkuin Mielipidepankki on osoittanut. Aina vaan kiristyvälle kuntaverotukselle ei loputtomiin löydy maksajia.
- Aina vaan kiristyvälle kuntaverotukselle ei loputtomiin löydy maksajia.-
Raimo Sailas sanoo tämän päivän Hesarissa, että "Jos kunnissa ei nopeasti aloiteta vaadittavia uudistustoimia, kunnallisveroja uhkaa korotus, jolla ei ole kattoa". Hän jatkaa, että "kunnissa etenee erittäin hitaasti ja huonosti kaikki se uudistustyö, johon on ilmiselvä tarve". Tällä hän tarkoittaa mm. sitä, että ikärakenteen muutoksen ja muuttoliikkeen takia Suomessa on liikaa peruskouluja, lukioita ja ammattioppilaitoksia. "Se on kumma, kun ei uskota, että jos muksuja ei ole, niin niitä ei ole".
Jatkaisin Kalevi-pojan teemaa toteamalla, että vaikka Itävalta on Euroopan toiseksi vähiten urbanisoitunut maa, siellä maaseutuasutus on kuitenkin keskittynyt lähes kaupunkimaisiin kyliin, joiden viljelykset ja metsät ovat niiden ympärillä. Näinhän on lähes kaikkialla muualla Euroopassa, paitsi meillä. Sellainen on paljon järkevämpi ja edullisempi asutusrakenne mm. kunnallistekniikan ja palvelujen vuoksi ja myös paljon sosialisempi ja turvallisempi kuin meidän omien maittensa keskellä sijaitseviin yksittäistölleihin perustuva rakenne.
Suomen maatalous saadaan helposti kannattavaksi kun lasketaan kustannuksia. Kustannuksia jota jokainen palkankorotus aina nostaa.
Ja ei niillä tukisummilla yksistään pidetä viljelijöitä olemassa vaan paremminkin sen ympärillä pyörivää yritysmaailmaa ja Espoon Bluessin jääkiekkokoukkuetta.
Se mitä A. Salon puheita on tullut seurattua hänen sloganiaa ei ole käsitetty väärin vaan se tarkoittaa sitä mitä siinä lukee.
Mutta se minua eniten tässä sinun jutuissasi eniten ihmetyttää ettei tuotantotavat ja muu toiminta sen ympärillä ei ole minkään arvoista.
Suomi taitaa olla liian lintukoto eräiden eläintautien suhteen (salmonella, Tanskassa esiintyy paljon antibootille resessiivisiä tyyppejä, lintuinfluenssa jne.) ettei ymmäretä mikä merkitys sillä että taudit torjutaan jo tuotannossa eikä keittiössä.
"Kyltymätön rahanhimo, jolle mikään ei riitä, on paljon suuremmaksi turmioksi kuin äärimmäinen köyhyys, sillä mitä suurempi on himo, sitä suurempi on puute."
"Ruotsissa on päätynyt myyntiin osa runsaan kymmenen tonnin erästä salmonellan saastuttamaa puolalaista naudanlihaa.
Ympäristöviranomaiset ovat onnistuneet jäljittämään suurimman osan epäkelvosta lihasta. Puoli tonnia siitä ehdittiin käyttää ravintoloissa Tukholman seudulla ja jonkun verran salmonellalihaa on myyty myös elintarvikekaupoissa, kertoo Metro-lehti.
Viranomaisten tietoon ei ole tullut lihan aiheuttamia salmonellatapauksia. Ympäristöhallinnon osastopäällikkö Karin Granath arvelee kuitenkin, että tautitapauksia voi olla, koska naudanlihaa ei aina kypsennetä läpikotaisin ravintola-annoksia varten. Ravintolat puolestaan eivät aina kerro salmonellatapauksista."
(STT)
Mutta onneksi oli halpaa lihaa..
vastata,mutta kirjoitan kuitenkin muutaman rivin.Ensiksikin sinä et pysy ajassa mukana,sinä kuvittelet että maatalouspolitiikka on ollut kaikenaikaa samanlaista.Et osaa erottaa eri aikakausia.60-luku ja tämä 2000 luku ovat täysin erilaisia.60 luvulla saattoi ja oli melkein joka talossa lapsia vielä paljon,peltoa oli 6 ha ja lapsia saattoi olla 7 kpl.Kirjoitat että olisi pitänyt suosia pienviljelystä,eikä harjoittaa tehomaataloutta.Ei silloin kyllä mitään tehomaataloutta harjoitettukaan.Sitä maataloutta ajettiin nimen omaan luonnollista tietä pienemmäksi,eihän pelto yksinkertaisesti kaikille riittänyt.Tavallaan silloin tukijärjästelmä suosi pieniä tiloja,pintaala-lisää saivat vain alle 15 ha tilat.Kyllä yhtälö oli niin vaikea että sitä oli vaikea aivan hallitusti hoitaa,jos sitten maanviljelijöitä ei kuinkaan olisi tuettu niin hehän olisivat kuolleet nälkään.Millä he olisivat lapset kouluttaneet sinne etelän kaupunkeihin ja Ruotsiin.Mitään Arvo Salon puntaria ei tarvittu maatalousväestö kyllä väheni ilman sitäkin.
Ne lainat mitä valtio myönsi olivat pääasiassa sisarosuuslainoja,ne rahat menivät Helsinkiin,haukut vain jäi tänne maalle.
Tämä lause"tapa talonpoika päivässä"oli muistaakseni Kaarlo Pitsingin hengentuotteita,salo on vain sitä lainannut.
Nykyisin ehkä on tilanne sellainen että pitäisi saada nykyist rakennukset täyteen käyttöön eikä investoida kovin voimakkaasti uusiin navetoihin.
1950-luvulla tapeltiin nimenomaan linjavalinnasta, joko tehomaatalous tai pienviljelyvaltaisuus. Veikko Vennamo oli jälkimäisen kannalla, K-linja edellisen. Tämä riita johti Vennamon eroamiseen, minkä jälkeen hän perusti Pientalonpoikien puolueen, joka nimikin kuvaa hyvin mistä oli kyse.
Teho- ja suurmaatalouden tukeminen alkoi ja johti pienviljelijöiden joukkopakoon maalta. Tämä on historiallinen tosiasia. Tehomaatalouden tukeminen johti lopulta valtavaan ylituotantoon, joka purettiin veronmaksajien rahoilla. Tämäkin on historiallinen fakta.
2000-luvun maatalous on toki eria asia kuin ennen EU-aikaa oli. Kehityskaari on kuitenkin selvä. Maatalouden vaikeudet johtuvat siitä, että meillä on suosittu raskaasti investoituja tehomaataloutta. Jos Suomen maatalous olisi ollut pienviljelyvaltaista, siitä olisi ollut kivutonta luopua vähän kerrassaan ja sopeutua ajoissa EU-aikaan.
pienviljelyvaltaista olisi ollut heppo sopeutua EU aikaan,sinä kirjoitat.Sitähän se juuri oli,liittymisen jälkeen on tilakoko kasvanut nopeasti.Sinun ajatuskuvio ei oikein pysy kasassa.Toisaalta sanotaan ,olisi pitänyt jo aikaisemmin kasvattaa tilakokoa eikä suosia pieniä tiloja.
Millä toimenpiteillä mielestäsi on valittu tehomaatalouden linja 60 luvulla.Kaiken toiminnan tarkoitus aina kaikessa toiminnassa on tietysti saada parempia tuloksia,mutta mitään tälläistä tehomaatalouteen tähtäävää suuntausta ei silloin ollut.Suomen maataloutta on siitä juuri moitittu että tilat olivat niin pieniä että on ollut sopeutumisvaikeuksia.Nyt sinä väität aivan toisinpäin.
Joukkopako johtui siitä että suurille ikäluokille ei millään enää maatilkkua olisi riittänyt.
Ehkä sinun kannattaisi nyt vähän levätä ja miettiä näitä maatalousasioita,etsiä jokin logiikka kirjoituksiisi,ettei ne mene vain sellaiseksi,että kaikki mikä on tehty on tehty väärinpäin.