Kun lääkäreiltä loppuivat rahastuskohteet,

Mielisairas ihminen tappaa toisia? Voi ei. Sen on pakko olla SSRI-lääkkeiden syytä. Vai pitäisikö syyttää aseita? Aseet ovat pahoja ja tekevät viattomista ihmisistä murhaajia.

Onhan sitä tarjolla homeallergiaa, kroonista borrelioosia, sähköallergiaa ym., mitä lääketiede ei nykyään hyväksy. Masennus ei ole mielikuvituksen tuotetta. Tosin masennuksen alle on helppo paketoida todellisia vaivoja, joille ei löydy selitystä (kuten vaikkapa homeallergia, krooninen borrelioosi ja sähköallergia).

Jopa paise leukaluussa on yritetty hoitaa masennuksena. Että siltä osin olet oikeassa. Kun tehdään masennusdiagnoosi, niin sen jälkeen muu ruumiillinen hoitaminen voidaan lopettaa. Sillä ei siis tehdä lääkäreille lisää työtä, vaan vähennetään sitä, kun muita tutkimuksia ei enää tarvitse tehdä. Rahaa tehdään lähinnä lääkeyhtiöille. Masennuksen pääasiallinen hoito on edelleen lääkitys.

Terapiaan tarvitaan muita diagnooseja kuin masennus. Vai haluaisitko nyt tehdä persoonaliisuushäiriönkin keksityksi sairaudeksi? Itselläni se on diagnosoitu, ja häiritsee aivan oikeasti elämää, eikä parane pillerillä, vaikka niitä tarjotaan. Ja omasta diagnoosistani huolimatta ja kurjasta elämäntilanteestani huolimatta olen sitä mieltä, että kyseessä on elintasosairraus. Toisessa ajassa tai paikassa sitä ei tutkittaisi ja hoidettaisi mitenkään.

Mikä omassa nupissasi viiraa, että pitää kiusata masentuneita? Ettet itsekin olisi persoonallisuushäiriötapaus, kuulostat kovasti siltä!

SSRI-lääkkeet tulivat yleiseen käyttöön Suomessa 1990-luvulla. Silloin luultiin, että depressio olisi vihdoin hallittavissa lääkkeillä.

Ne kuitenkin aiheuttavat kukuisia sivuvaikutuksia, esimerkiksi vähetävät seksuaalista halukkuutta, turruttavat tunteet ja hidastavat aineenvaihduntaa.

Eräs ystäväni aloitti pitkän Remeron-kuurin ( https://rebates.com/remeron-coupon/?utm_medium=search&utm_term=Remeron&adid=9353234442&matchtype=p&ct_Network={network}&SiteTarget={placement}&utm_campaign=uscs&utm_source=bing ), jonka tuloksena hänen painonsa nousi normaalista painoindeksistä samalla ravinnolla (energiamäärällä) 18 kiloa vuoden aikana.

Siinä ei enää mennyt vanhat vaatteet päälle, vaan oli ostettava uudet. Tämä masensi kyseistä henkilöä paljon.

Ongelmana on, että lääketieteessä lääketehtaat painostavat lääkäreitä syöttämään ihmisille melkein mitä vaan roskaa.

Käskin hänen lopettamaan suuren päivittäisen Remeron-annoksen uorokaudessa asteittain, kunnes se loppui kokonaan. Silloin hän laihtui samalla syödyllä energiamäärällä sen 18 kiloa vuoden ajassa takaisin.

No en tiedä millä motiivilla nimettömän aloituksen teksti on kirjoitettu, mutta vois ne lääkärit sitten hoitaakin ne potilailleen keksimänsä sairaudet, vaan ilmeisesti eivät halua, kun kerran terapiaa ainakaan eivät elämän suruista kärsivät potilaat saa. Lääkäreitä ja psykiatreja ja psykologeja lomautetaan, mutta sentään lääketeollisuus bisneksenä voi paksusti ja siihen sijoittaneiden lompakot paisuu, kun umpiterveillekin suorastaan tyrkytetään masennuslääkkeitä milloin mistäkin syistä. Itsekin kun kerran valitin läheisen syöpään sairastumisen aiheuttamaa surua, olis suurin piirtein melkein pakolla tyrkytetty lääkeresepti ylioppilasterveydenhuollosta, mutta ei tietenkään keskusteluterapiasta tietoakaan ja mun annettiin ymmärtää että muka korkeintaan pappi olisi henkilö jolle minun tulisi puhua ( säästösyistä ilmeisesti, noi vitun säätiöt), koska ilmeisesti yli 25- vuotiaat ovat jo menetettyjä tapauksia tässä natsiyhteiskunnassa, jos vielä kehtaavatkin sivistää itseään ja opiskeluakin ajatella.


Päälle päätteeksi, eukko terveydenhuolllossa joka mut todella heikolla hetkelläni kohtasi oli vielä epäeettinen umpihullulla tavalla käyttäytynyt: ainoa tilanne josssa olen kironnut etten ole teknologianörtti ja kaikkia mahdollisia tilanteita kännykällä kyyläävä ja taltioiva yksityisyydenraiskaajapervo- someihminen kuten valtaosa nykypäivän ihmisistä on, oli se, että en saanut talteen, miten mua psyykeltäni tervettä ihmistä puhuteltiin vapaaehtoisella käynnilläni ylioppilasterveydenhuollon psykiatrilla aikoinaan. Se akka oli suorastaan halveksuva. Sikamainen kohtelussaan ihmistä kohtaan, joka ei ollut kunnolla syönyt kolmeen päivään ja joka todella haki apua siihen tilanteeseen, että omaa rakasta oli kohdannut vakava sairaus. Onneksi sitten läheiseni, se sairastava, sanoi mulle fiksuna uranaisena ja elämää nähneenä, että sun pitää päästä pois sen tyypin kynsistä. Ikävä, että joku yks hullu, joka ei osaa ajatella empaattisesti, pystyy huonon päivänsä vuoksi pilaamaan jonkun ihmisen luottamuksen loppuelämäksi koko psyykkisen terveydenhuollojn etiikkaa kohtaan. Raha siellä puhuu, ne ei kilin vttua piittaa ihmisten vaikeuksista missään psykologeilla, ja itseasiassa aika hörhöä on nykyinen pakkomielteinen terveiden ihmisten mielenterveysdiagnosointikin...


Mielisairas on ihminen jolla ei ole todellisuudentajua. Suomalaisen psyykebisneksen mukaan joka toinen kansalainen on jollakin tavoin häiriintynyt, veikkaan että sadan - sadan viidenkymmenen vuoden kuluttua tilastotieteen outoa kieroumaa tutkitaan tieteessä erittäin suurella mielenkiinnolla; samalla tapaa kuin me nyt tutkitaan (aikalaiset) vaikka sekopäiden taipumuksia polttaa ihmisiä noitina rovioilla 1600- luvulla tai 1800- luvun ja vielä 1900-luvun alunkin suomalaisten sekopäisyyttä teljetä väärintekijät kirkon eteen jaloistaan kiinni jalkapuuhun tai mitä lie kuvilla kirkkojen seinille.

Aloittajalla ilmeisesti psykoosi kun pitää ehdottomana totuutenaan nettisivun väitöksiä.