Aamu vieraassa kaupungissa, yössä takana ajatusten hohtavat jäljet, reitti takaisin. On kuin olisin valinnut labyrintin porteista yhden, kuljen sen loppuun ja palaan lopulta alkuun. Umpikuja. Ei ole siipiä, jotka nostaisivat muurin yli, pyyhkisivät sekä menneen että nykyhetken, palaan aina takaisin - me kaksi suljettuna länteen, vapaus mennä, en päästä vielä irti, haluan sinut, tähän sokkeloon kanssani.
Hyvää huomenta
Xelius
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja niin minä vaellan sokkelossasi kädestäsi pitäen
eilisen valheet korvissa humisten
seinissä varjokuvia sydämen sykkeen
puristan kättäsi kovempaa
enhän näe seinän toisen puolen jos en katso
enkä minä katso
suljen silmäni
johdata minua
en katso, en,
vaikka veri seinissä ei valehtele
en katso
No jopas tuli kauhutunnelmaa? Ja minä olen vain nainen, joka kerran rakastui.
EI ollut kauhuksi tarkoitettu. Ainakaan sen enempää kuin mitä petetyksi tulleen tunne on, valheita sydämeen joka rakastaa.