Niih?
Siin se kysymys.
Siin se kysymys.
ketä/mitä syytät jos todellisuus ei vastaa unelmia
enmilläänkeksi
16650
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 166
Vanhimmat
No ihtiä tietenkin koska ihte kukainen on oman onnensa seppä.
Pitää unelmoida semmosia asioita, että koko ajan on semmonen tunne, että joo jep täähän on just niin kun oon unelmoinutkin.:)
Niih!
Siin se vastaus.
Nii, minäkin uelmoin tänään että jospa illalla meillä olisi puhdas jääkaappi ja uskon että voin sanoa sillon et joo jep :).
No minäkin toivon, että illansuus jaksaisin tyhjentää kaikki saaresta tuodut tavarat kasseista ja koreista. Laitoin eilen talvikuntoon huvilan ja toin tosi paljon tavaraa sieltä kaupunkiin. Illalla pitää pistää pesukone jylläämään. Saaresta tuodut lakanat ja pyyheliinat, kylpytakki ja muut varavaatteet pitää pestä.
En ihan kyllä tarkoittanut unelmilla noin arkisia asioita, mutta menköön arkijututkin siinä sivus.
Arkisista unelmista ne korkeampilentoisetkin sitten lähtevät :).
Olen aina ajatellut, että elo rakentuu pienen pikkuruisista asioista. Kuin mosaiikki. Jos ne pienet asiat on kunnossa ja niihin osaa asennoitua oikein, niin siitä kehkeytyy ehyt kokonaisuus.
En ole koskaan haaveillut mistään suuren suurista asioista tai sellaisista, joista tiedän, ettei ne kuitenkaan ole realistisia. Kuten nyt vaikka esimerkkinä se, että olis mahtavan makeeta jos minulla olisi meren rannalla hirsitalo. Olis makeeta, vaan tiedän, että en semmosta hanki, joten tuo haavetalo on vaan semmonen "kuhan-nyt-haaveilen-aikani-kuluksi".
Noin minäkin ajattelen. On ne pikkuriikkiset jokapäiväiset asiat jotka tuovat tyytyväisyyttä kun ne ovat kunnossa ja jos eivät ole, ne laitetaan kuntoon. Sitten on semmonen isompi unelma, jota kohti näillä pienemillä pyritään, siis esim tietty tavoite tulevaisuudessa, siis vähän sillain että sitten kun :). Se pitää olla vaikka sitä ei koskaan saavuttaisikaan, mutta kun se on olemassa, se tuo tyytyväisyytä ja mielekkyytäkin elämään.
Justiinsa noin. Sulla on mun ajatuksia päässäs:)
Minä lähden nyt tallustelemaan autolle. Tekis kovasti mieleni kertoa, että mihin tämä muori menee, vaan en rohkene, kun jos sanon, niin kaikki Vaasan ympäristössä olevat palstalaiset tulis tietenkin samaan paikkaan kattomaan, että mimmonen muori se Heikunkeikku oikein onkaan. Ja mut on helppo tunnistaa, kun oon sanonut, että hiukseni ovat punaiset.
HAH HAAA, ettäkö luulenko muiden olevan yhtään ollenkaan laisinkaan kiinnostunut mimmonen oon? No en ihan oikeesti, mutta parasta olla Varmuuden vuoksi kaukaa viisas:)
Mukavaa syksyisen aurinkoista päivää ja nokka rohkeasti kohti pieniä ja isoja unelmia :).
Minä vasta unelmoin saarimökki kamojen ja mökin talvikuntoon laitosta, pelkään käyttää venettä tuulella..ja syksyllä tuulee..:(
Arkisten asioiden unelmat, kun tekee ajatuksissaan monta kertaa, niin kas, nehän sujuu, kun itsestään.
Suuremmista unelmista sanoisin, ettei ihmeet tule itsestään, niitä pitää kutsua. (siis toimia)
Sun pitää laulaa "tuulelta vaan vastauksen saan tuulelta vastauksen saan"
Sun pitää laulaa "tuulelta vaan vastauksen saan tuulelta vastauksen saan".
Jos kovaa tuulee, niin ei kannatakaan lähteä veneellä taiteilemaan vetten päälle. Toivottavasti tuuli menee hetkeksi huilaamaan, että saat kiiruusti mennä saarimökille laittamaan paikat kuntoon.
Tarkoitatko, että hyvin ajateltu on jo puoliksi tehty vai mitenkä se sanonta menikään.
"Arkisten asioiden unelmat" Aamulla kaapasin sänkyvaatteet ja kiikutin pesukoneeseen, siinä kiikutellessa ajattelin, että pitäisi olla palvelija tekemään tuommoset tylsät jutut. Imurointikin on niin puisevan tylsää, että en voi sanoa sitä hommaa millään muotoa kivaksi. Tiskaaminen on kivaa, kun siinä tiskatessa voi ajatella kaikenmaailman asioita. Parhaimmassa tapauksessa saada suuren suuren AHAA-elämyksen.
Juu tarkoitan juuri tuota. Kun ajattelulla jäsentelee asiat mielessään ne sujuu käytännössä sutjakkaammin.
Monet kotihommathan sujuu ihan rutiinilla.
Kaupungissa tiskaa kone, mutta täällä maalla tiskataan käsin.
Grillillä toisinaan käytetään kertakäyttöastioita.
Omituinen kysymys.
Todellisuus vastaa aina todellisuutta.
Unelmat ovat unelmia, realisti erottaa nämä toisistaan.
Ei minusta ollenkaan omituinen.
Kaikista unelmistamme voi tulla totta,
jos meillä vain on rohkeutta tavoitella niitä.”
–Walt Disney-
Tämä on linkki nuorten aiikuisten sinulle mutta minsta koskee kaikenikäisiä noin niin kuin pääpiirteittäin.
http://www3.jkl.fi/blogit/nuortenpalvelukeskus/?p=2279
tämän päivän unelma voi olla huomisen todellisuus
unelmat voi hyvinkin toteutua, utopiat harvemmin
Ai joo, tää on kuten arvasin sun aloituksesi, milloin muuten teet sitä mainostamaasi ansiotyötä kun olet alvariinsa palstalla ja useimmat aloituksetkin ovat sinun tekemiä?
Minä lähen nyt keikalle.
Puhukkonää mulle?
ja jos niin eipäs ollu mun aloitus. Ja mitä mun palstallaolo sulle kuuluu?
Olisiko se vaikka naapuri, vai..joku kaupan kassajonossa ..hmmm..
:)
Vakavasti ottaen, pitää vaan yrittää unelmoida realistisesti, eli jäitä hattuun jos meinaa todellisuus karata käsistä ja ketäs muuta sitä syyttäisi kuin omaa hupsua päätään :/
En syytä ketään enkä mitään mistään. Todellisuus on sitä mihin on tyydyttävä. Onneksi elän sellaista elämää josta olen uneksinutkin ruuhkavuosina.
Viikonloppuna tuli gluteeniton vierailulle ja hädissäni yritin unelmatorttua kahvipöytään. Siitä tuli niin littana ja täytekin oli hieman sitä sun tätä.
Onneksi meillä asuu eräs vanha nainen, joka ottaa syytökset vastaan, sen syytössäkki on tosin kovin laiha, sillä huumorilla hän kuittaa melkein kaiken. Joskus se kyllä kantaa unelmapussia repussaan, onneksi se on kevyt, sillä unelmat ovat kevyitä, ihania, suloisia.
"Kukaan ei kiellä suuria uneksimasta". Olen ajatellut että oma tyytyväisyyteni selittyy sillä että, en vaadi liikaa, pysyn kohtuudessa.
Unelmat saa jäädäkin unelmiksi, pitää niitä olla.
Ei minun tarvitse kaikkeen pystyä, esim. taiteet, ihailen avoimesti niitä
jotka ovat onnistuneet. Minulla voi olla erilaisia vahvuuksia, ja kokemuksia kuin heillä. Kukaan ei ole täydellinen.
Yksi tuttava joka oli suuren osan elämästään opiskellut, sanoi että
silläaikaa kun hän pänttäsi tieteitä päähänsä, toiset opiskelivat elämää,
hän jäi siitä osattomaksi. Hän ei ollut arjentaitaja.
Kiitos vastauksista! Omassa päässäni rupesin suhtautumistani miettimään ja päätin yrittää vähän reivata. Kysyin täältä, jotta saan tietää, mitä ajatuksia teillä päissänne on :) Kovin kypsän aikuisen suhtautuminen tuntuu olevan kaikilla. Poikkeus vahvistaa säännön. Korppi-lintu pyrähti passkomaan esimerkin pahan-ilman-linnusta, joka ei kerrrrtakaikkkkiaan voi niellä omia epäonnistumisiaan.
Paskon vastapaskan: korppis on palstan pissis :D.
Olen tuhatvarma, että, korppis valehtelee sen minkä ehtii, kuten korppi-harakoilla on tapana. Olen varma, että korppiksella ei ole mitään sellaista mitä hän kehuu. Vaan ne ovat mielikuvitusta (sitä unelmaa) hänen päässään. Ei mökkiä, ei kylpyammetta, ei Petzettä, ei Hollantia tai muutakaan. Tällainen vahva ajatus minulle on muodostunut.
Mennään vielä pitemmälle ja epäillään, onko korppista olemassakaan vai onko hän vain meidän unelmaamme.
ettekö tiedä että hän on sexitiinan alias, entinen k-kauppias?
Ent siivoojaparka saattaa olla Korppiksen sivupersoona.
Ja vielä koo kauppiaskin härre byy sentään. Korppisko niitä ex-palstan plussapisteitä miinusteli? Koo plussa kauppiaana? Joskus pisti minunkin silmiin tua noin tiina-korppis tuttavallisuus. No, onhan sitä tuttava omalle alter-egolleen. Hyvin vetää tiinan roolia ja päinvastoin.
He he. No, he saattavat olla kuntoutus-töissä siivoamassa samaa päihdehoitolaa juurikin "korvessa".
Mietit "mitä ajatuksia teillä päissänne on :)"
No, olen aika iloinen päissäni. Rähinä viiniä en juo vaan rentoutusviiniä ja iloviiniä. En nyt heti muista mitä ajatuksia minulla päissäni on, mutta tuskin unelmoin jonninjoutavia silloinkaan kerroinhan olevani aika realisti ; )
Niinhän sinä kerroit :) Se on subjektiivinen arvio.
Syytän kulloinkin voimassa olevaa hallitusta unohtamatta EeUu:lla uunottajia.
Sitä todellisuutta mitä olette eläneet kukin tahollaan ja tavallaan
- eikö totta että että elinmahdollisuuksia ja niihin vaikuttavia asioita säätelee monet asiat - supistaen tai laajentaen vaikka ymmärryksen lisääntymisellä ja lisäämisellä. Joskus joittenkin kohdalla valinnat syystä tai toisesta on miniminoitu - aina ei usko mit ihmisissä on oikeasti lisää
ymmärrystä jos vaikkapa on yksi vaihtoehto vain annettu kuin katsokaa taivaan lintuja ja kedon kukkia... toi joko tai-vaihtoehto tai mahdollisuus - aistienvaraista tietoa, ylvästä juhlasaarnaa - muttei se todellisuudessa
kuulijoitten arkea ja todellisuutta silleen siunaa jos sadat ja tuhannet muut valintamahdollisuudet on etukäteen kitketty pois kuin rikkaruohot
pellosta ainoastaan ja vain - suomenkielen kielioppikin on hyvää kertausta jos muidenkin maiden -
mieleen nousi runo pikkusiskon runokirjasta
- turhaa on elää ja turhaa on kuolla
- turhaa myös poikien turpia nuolla
- rakastaisko yhtä vai toista
- vai peräti yhtätoista
- tosin yhtä kerrallaan
- pienen murrosikäisen mietteitä, niitähän riittää maailmassa monemoisi. Tai joku 60-luvun nuori jolla karut kokemukset elon arjesta
ilmaistu myös runon sanoin
- katson pihan puuta alastonta
- pakkasen ja myrskyn riipomaa
- älä välitä vanha kamu
- samalta siltä minustakin tuntuu..
Kun sanotaan että elämässä on aina kaikella hintansa, eikö se taistelu mitä ihmiset käyvät sisimmässään luovuus-tuhoisuus-akselilla
- joko vie kohti unelmia tai poispäin?
On syksy - luonnon värikäs ja kaunis kuolema - lepo maan kasveille ja kukille tulevan talven myötä. Moniaita mietteitä sen myötä
- toiset tienaa markkinoilla - toisten hupuloidessa kaikki varansa, niin omat kuin varastetutkin - eläämäähän sekin vain on.
Eikä kaikkia todellisuuteenkaan liittyviä asioita lyhyesti selittää - jaksamisongelmiakin ihmisillä aina olemassa.
Yhteiskuntaa ja sen idioottimaisia muutoksia! Toiset menevät edellä ja toiset laahaavat perässä, kuten lakkoilustakin huomaa. Jos kaikkea muutosta funtsattaisiin yhtaikaa ja mikä vaikuttaa mihinkin, niin todennäköisesti muutokset tukisivat toinen toistaan ja olisi helpompi toteuttaa ja hallita. Ihmiset menisivät siinä muutosten mukana ja sopeutuisivat niihin.
Nyt kangistutaan vanhoihin kaavoihin, mitkä eivät enää toimi. Eivät ole toimineet aikoihin!
Mikä tässä todellisuudessa ei vastaa sun unelmia?
Jos todellisuus vastaisi unelmia, niin sehän olisi silloin todellisuutta eikä pelkkiä unelmia.
Minulla ainakin on paljon ennakkotoiveita, -haaveita, joitten en edes kuvittele toteutuvan koskaan. Hämmästyisin todellakin, jos ne yhtäkkiä alkaisivat toteutumaan, mutta silloinhan ne eivät enää olisi pelkkiä unelmia.
Joutavaa läpätystä sellainen, että "jokainen on oman onnensa seppä" ja että jos niitten unelmien toteuttamiseksi jotain tekee, niin nips naps ne toteutuisivat.
Unelmat on vain unelmia ja todellisuus on todellisuutta. Jokainen terve ihminen osaa ne erottaa toisistaan eikä syytä ketään (edes itseään) siitä, että todellisuus ei vastaa hänen asettamiaan toiveita ja haavekuvia.
Eli sun mielestä todeksi elettyä unelmaa ei ole vai?
Mun mielestä ei ole läpätystä siin mieles et aina voi unelmia kurkotella ja kuka se muu tekee kuin sinä ite. Ei sitä sun puolesta kukkaan tee.
Ookoo mie olen varmaan sitten "sairas" sun diagnoosin mukkaan koska olen täysin eri mieltä tässä asiassa. Minä edelleenkin pitkälti olen oman onneni seppä.
.ja lisään vielä että omasta mielestäni olen aika hyvin siinä onnistunutkin tähän mennessä ;).
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Tarkoitin unelmalla suunnitelmaa kuten jonkun koulutuksen aloittaminen. Jos ei älynlahjat ja taidot riitä sepänkoulutuksen loppuunsuorittamiseen, niin jää oma onni omin käsin takomatta, kun tuleekin ammatiksi vain viilari ja ruåtsinkielisellä hautausmaalla muistokiveen kaiverretaan "Här vilar".
Unelma-sanan tuntuvat eri ihmiset ymmärtävän muullakin tavalla, utopistisena haaveena esim.
Huono takoja?
En ole väittänytkään, etteikö unelmat voisi toteutua. Kirjoitinhan jo tuossa: """Hämmästyisin todellakin, jos ne yhtäkkiä alkaisivat toteutumaan, mutta silloinhan ne eivät enää olisi pelkkiä unelmia."""
Esmerkiks. Joka toinen viikko laitan loton vetämään ja unelmissani olen taas kaksi viikkoa eteenpäin miljonääri vaikka hyvin tiedän kuinka pieni mahdollisuus sen toteutumiseen on. Hämmästyisin, jos se yhtäkkiä olisikin todellisuutta.
Eikä silloin voisi sanoa unelmani vastaavan todellisuutta, koska se olisi todellisuutta eikä unelmaa enää. Silloin se olisi jo entistä unelmaani.
Mutta joidenkin kohdalla tuo lottounelma on toteutunutkin.
Ihmisen elämässä on paljonkin unelmia, jotka toteutuu ja taas niitä jotka eivät.
Usein on niin, että jos yksi unelma toteutuu, toinen tulee tilalle.
En minä unelmaa siten käsitä, että olen vain ja odotan josko toteutuisi.
Unelmien eteen täytyy tehdä joskus paljonkin, että muuttuvat todellisuudeksi.
Siinä olen siilimuorin kanssa samaa mieltä, että kyllä sitä paljon on oman onnensa seppä.
Kaikilla ihmisillä on varmasti toteutuneita ja eo toteutuneita unelmia.
Jos Sinä sen lottovoiton saisit, silloinhan olet ollut oman onnesi seppä, koska vaivauduit sen loton tekemään.
Aivan, unelma voi olla mitä vaan sellaista, mitä tavoittelee tai haaveilee saavuttavansa.Minun unelmani oli tälle päivälle puhdas jääkaappi ja tottavie se on toetutunut :) Ja unelmana oli nähdä pia maahanvarisseista pihlajanlehdistä vapaaksi ja avot sekin unelma toetutui. Toisaalta sitten kauemmas tulevaisuuteen on unelma eläkkeelle pääsystä ja mit kaikkea sitten teen, kun on aikaa enempi ymym.
Minun unelmani ovat sellaisia alun pitäenkin sellaisia että kaiken järjen mukaan jopa meikäläisen olisi mahdollista ne saavuttaa, utopistiset on erikseen.
ent.siivoojaparka, sie ymmärrät unelma-sanalla "pelkkiä unelmia", joilla vain " pieni mahdollisuus sen toteutumiseen on." Unelma se on sekin, jolla on suuri mahdollisuus toteutua mutta voi jäädä toteutumattakin.
Pikku prinssi-kirja "Väärinkäsitykset johtuvat aina sanoista." Niin myös nyt.
Asiasta toiseen.
Mikä ammatti se viilari on ollut? Mitä ne on viilanneet (ei kai ketään linssiin?)
Nimittäin eteeni tälläättiin paksu nippu suomalaisia papereita tulkattavaksi, kun yksi ruotsalaistunut suomalaista sukujuurta oleva tekee sukututkimusta. Niissä joku hänen esi-isänsä oli tullut Ruotsiin viime vuosisadan alkupuolella ja hänen ensimmäinen ammattinsa oli ollut filare.
Se unelmien toteutuminen vain on harvoin pelkästään itsestään kiinni. Takokoon toiset, minä olen selvinnyt tähän asti takomatta.
Yrittäkää parastanne, minä teen vain sitä, mitä minusta tuntuu mukavalle tehdä. Oman onnensa takominen kuulostaa liian työläältä minun korviini.
Nyt syön omenaa. Jos se teidän mielestänne on sitä onnen takomista, että teen sillä makunystyräni nauttimaan ja mahani tyytyväiseksi, niin sovitaan sitten vaikka minun takovan tässä onnea.
Förklaring på svenska. Var så god!
http://aforum.genealogi.se/discus/messages/205/31137.html?1189364816
Silläpä ne unelmat pitäisikin pystyä erottamaan todellisuudesta ja selvittää itselleen, onko niillä mitään realistista mahdollisuutta toteutua, ettei pety turhaan unelmoituaan ja ala syyttelemään itseään tai toisia.
Unelmoiminen on ihan mukavaa, kunhan pitää varansa, että osaa pitää ne unelmoimisina, eikä (kenties saavuttamattoman) liiallisina odotuksina.
Miten sen voi muutoin selvittää, ", onko niillä mitään realistista mahdollisuutta toteutua" ellei yrittämällä toteuttaa? Sanotaan, että yrittänyttä ei laiteta mutta oma kokemukseni on, että laitetaan se :(
Tietysti on aivan mahdottomia toteuttaa mutta tarkoitan nyt sellaista unelmaa, joka järjellä ajateltuna voisi toteutua. Pettymyksiltä jos suojautuu elämässä ylisuurella varovaisuudella, niin voi pettyä arkuuteensa ja tulla kateeksi toisten rohkeudesta ja menestyksestä.
Jotain tuollaista metalliteollisuuteen liittyvää minullekin ensimmäisenä tuli mieleen, mutta en oikein tarkalleen osannut kuvitella, mitä siellä olisi pitänyt viilata niin, että se oikein oman ammattinimikkeen alla kulki.
Nykyisin kai sanotaan vain metallityöläinen, jos ammattia kysytään, ellei ole työpaikkahaastattelussa, missä tarvitaan yksityiskohtaisempia tietoja kyvyistä.
Siis eppu2, painovirhepaholainen iski taas!
Mutta eikö joskus ole mukavampi säilyttää epärealistiset unelmat unelmina ja jatkaa onnellisena unelmoimistaan kuin yrittää toteuttaa ne, epäonnistua ja romuttaa unelmansa (ja alkaa etsimään syyllistä).
Jaha, luulin jo, että uuden kissasi nimi on eppä.
Sen nimi on Niilo.
Et sentään nikkiäsi vaihtanut niiloksi. Pidit entisen edesmenneen muistolle?
Joo näin aattelin, kun minut on mielletty täällä Eppuna, on helpompi keskustella,kun on sama nikki.
Tai siis mieltää kenen kanssa keskustelee.
Minä en välitä rekisteröinnistä (olen sitäkin) vaan, että jos sama ihminen kirjoittaisi samalla nikillä voi mieltää paremmin ajatuksen juoksun ja mielipiteen tarkoituksen.
Ajattelin, ettei tuntuisi niin hajanaiselta asiasta keskustelu.
En tiedä. joku voi olla ihan toista mieltä.
Etkö aio uskaltaa avioitua, vaan jatkat onnellisena unelmoimista? Mie ajattelen, ettei tässä iässä ole enää aikaa säilöä unelmia eikä laittaa naftaliiniin, kun se tuo maaliviiva ei oo kaukana. Mie tsekkaan kyllä jokaisen mahdollisuuden. Meni syteen tai saveen. Jos romuttuu unelmani avio-onnesta, niin tulen sitten ihan romuna palstalle. Ihmissuhdeyritelmät vaativat aivan omanlaisiaan lihaksia ja älynystyröitä jo alkumetreillä, että osaa tunnistaa omat ja toisen tunteet ja kuunnella herkällä korvalla, miten ne soivat yhteen.
Työelämän todellisuus ei vastaa suunnitelmaa työelämän unelmasta!
Tuo on totta. Aina kaikille unelman esteille et itse voi mitään, ne on vaan hyväksyttävä ja koitettava kuitenkin tehdä työelämästä itsellesi se paras mahdollinen, siis se minkä voi saavuttaa. Joskus se tarkoittaa jopa alan vaihtamista.
Ei unelman takia tarvitse lakkoilla, vaan tasa-arvoisemman työelämän puolesta. Eikä sen tarvitse olla mikään unelma! Poliittinen päätös riittää työmarkkinoiden tuella!
Aha. No minulle työ on aina ollut erittäin suuro osa elämääni ja tottavie minulal on unelma siitä, millä tavoin haluaisin työtäni hoitaa niin että olisin tyytyväinen. Mutt kuten kymmenet työkokemusvuodet ovat opettaneet, tyhjän saa lakkoilemattakin :D. Joten ptää vaan lähteä liikkeelle siitä omasta muutoksesta kohti omaa unelmaa. Näin se vaan menee.
Avioliitto ei ole ollut koskaan unelmani. Nähnyt vierestä niin monien unelmiensa toteutumisen siinä muodossa. Kaksi hyvinkin lyhyttä laatua olevaa. Toinen kesti viikon, toinen pari kuukautta. Häitten valmistelut kestivät huomattavasti kauemmin kummallakin parilla. Eikö olisi heidänkin ollut paras jättää valmisteluvaiheeseen.
Suunnitelmissa unelma puhtaasta jääkaapista! Pidetään siitä kiinni!
Minä tavoitin sen jo, onkos sulla vielä unelmissa :).
Ei työ merkitse mitään itsellään! Se tehdään alta pois, kun sen aika on.
Yhdenlaisen unelman tuon vielä mukaan. Sellaisen, kun menestyy mukavasti ja on tunne, että elää reilujen, lämpimien ja empaattisten ihmisten keskellä. Sitten tulee konkurssi, avioero, sairautta ja tunne lämpimistä, reiluista ja empaattisista ihmisistä paljastuu utopistiseksi unelmaksi. Kun rikas köyhtyy, niin suuri osa ystäviksi luulemistaan kaikkoaa. Tuskin kenelläkään on täysin oikeanlaista realistista käsitystä läheisimmistäkään ihmisistä ja siitä, millaisia heistä voi tulla tilanteiden muuttuessa. Toisinkinpäin, myönteisestikin voi yllättyä. Sinisilmäisten liian kauniissa maailmankuvassa elävien vastapainoksi tapaa silloin tällöin - onneksi ei usein - sellaisia, jotka halveksivat ja kohtelevat varsinkin outoa ihmistä kuin rikollista.
En tiedä, kumpi katkeroittaa ihmistä enemmän pettyminen ystäviin vai muunlaiset vastoinkäymiset. Katkeroituneita ihmisiä on. Muistan lapsuudessani naapurinamme oli nainen, jota pelkäsin, vaikkei hän minulle mitään sanonut. Oli pahansuopa, kovasanainen ja juoruava ja se pelottavan kireä olemus ja vihainen katse. Ei varmaan koskaan nauranut. Hänen mies oli ollut uskoton, tehnyt lapsen hänen nuoremmalle sisarelleen yms. Lapsena en tiennyt noita tapahtumia ja silti varoin häntä.
Koskaan voi tietää mitä elämä eteen nakkaa, pahojakin asioita ja vastoinkäymisiä. Kuitenkin silloin läheisitäkn jyvät seulotaan akanoista ja vain tosiystävät jäävät.
Kun tapahtuneeseen saa etäisyyttä, on aika ottaa itseään nisasta kiinni ja tietroisesti alkaa"unelmoida" ja ktsella elämää etennpäin. Hankkiutua itseä ilhaduttavien asioiden ja ihmistenkin piiriin.Tuleen ai kannata jäädä makaamaan.
Jotenkin sekoitat koko ketjun ajan unelmoimisen ja suunnittelun keskenään.
Ai onkos ne sinusta tosensa poissulkevia asioita? Sitähän juuri tarkoitan että unelmat ja niiden toteuttaminen vaativat esim suunnittelua. Eivät ne sieltä itsestään tule.
Sanoisin tähän sen vanhan totuuden, että aina voi valita miten asioihin suhtautuuu.
On ne asiat sitten hyviä tai pahoja, joita eteen tulee.
Kyllä me kaikki olemme ne ansainneet.
Se oman onnensa seppä.
Näin on. Kun ensijärkytyksestäpääsee, ei kun valitsemaan :). Näin se vaan menee.
Et sitten usko, että unelmat voisivat millään toteutua ilman, että itse toteutat ne?
Lunkiketjun neuvo ei sovi mielestäni kaikkein pahimpiin vastoinkäymisiin. Ei niille voi koskaan nauraa.
"Parempi tapa käsitellä elämän epäonnistumisia on hyväksyä asiat, heittää niistä huumoria tai ajatella positiivisesti."
Niin menee. Tämä on asia, jossa tajuamme saman elämänidean.
Sitä on vaikea selittää, se täytyy vaan oivaltaa.
No enpä usko sillain et unelma toteutuu sillain et ite vaan köllöttelen :).
Lunkiketjun?
Pahimmissa vatoinkäymisissäkin löytyy komiikkaa, todellakin todellakin. On niissä joksu siin koomisia piirteitäkin että ). Aina ei voi erottaa itkiskö vai nauraisko.
Lunkiketju tässä http://keskustelu.suomi24.fi/t/13814152/ethan-stressaa-olet-lungi
Tarkoitan pahimmilla vastoinkäymisillä näin vakavia. Oman lapsen kuolema, vakava liikenneonnettomuus, jossa vammautuu läheinen, läheisen lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Ei voi heittää huumoria koskaan mun mielestä.
Totta, mutta noidenkin jälkeen elämä kuitenkin jatkuu ja kukaisenkin on itse valittava, millä tavoin siitä jatkaa sillä tapahtunutta ei saa pyyhittyä pois. Vakavissakin paikoissa löytyy sitä hrtehishuumoria joskus ja se ei tarkoita sitä että narattaisi sille itse tapahtmalle vaan siihen liittyville koomisillekin uskomatto mille piirteille joskus. Toisaalta ymmärrän jos et ymmärrä, lienee kovin henkilökohtine asia miten suhtautuu tai mikä kenellekin on ominaista.
Niin, oman lapsen kuolemankin jälkeen oma elämä jatkuu. Noissa liikenneonnettomuudessa ja lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä pitäisi koota itsensä ja käyttäytyä uhrin läsnäollessa ja häntä kohtaan rauhallisesti, vaikka kuinka pahalta tuntuisi, ja hakea uusia yhteisiä kokemuksia. Uhriksi joutuneet ovat kertoneet, että heidän tuskaansa lisää, kun ihmiset ovat kauhuissaan ja aina tavatessa puhuvat tuosta ikävästä tapahtumasta. Vielä vuosienkin jälkeen joillekin ihmisille tulee tavatessa ensimmäisenä mieleen ja huulille se kauheus.
Siilimuori ei näköjään ole kovin pahoja vastoinkäymisiä joutunut kokemaan?
On niitä sellaisia joillakin ihmisillä, että ei varmasti naurata jälkeenpäinkään, eikä niistä sitä koomista ja positiivista löydä hakemallakaan.
Sinä, siilimuori, olet ihan liian hätäinen yrittäessäsi saada aina unelmasi toteutetuiksi.
Ihan vaan kööllötellen tiedän montakin unelmaa toteutuneeksi ennenkuin ehtii kunnolla unelmoidakaan.
Katsotaas nyt vaikka tuo unelmasi puhtaasta jääkaapista.
Tästä on nyt vuosia aikaa (alkaa olla jo uudestaan likainen). En minä siitä nyt oikeastaan unelmoinut, mutta kauan olin jo silmäillyt, että pitäisiköhän tuokin joskus... Mutta periaatteenihan on se, että älä tee mitään, ennenkuin katsot, jos joku toinen sen tekisi. Yleensä kaikki hoituu ilman minun suurempia panostuksianikin.
Aivan oikein. Kerran, kun tulin töistä, niin minulla oli ihan uusi ja puhdas jääkaappi. Entinen oli mennyt villiin lakkoon ja likka oli soittanut vuokraisännälle, joka oli kärrännyt tilalle uuden ja vienyt sen likaisen kaatopaikalle.
"Det ordnar sig...", oli yhden vävykokelaanikin motto. Mukava tyyppi. Se kyllä sai likkani näkemään punaista ja hänen meuhkaamisensa menemään samoja ajatusratoja kuin siilimuorilla, että mikään ei järjesty, jos en minä sitä järjestä.
Ai liian hätänen vai :D ja että AINA saada. Noh, toisaalta elämä on lyhyt, ei jouva jäädä tuleen makaamaan, pitää saada aikaiseksi, ryhtyy toimiin jne :DD.
Saakeli mie olen jo parikytä vuotta oottanu et saisin oman piene hauvelin ja sitku se olis nyt jo pari vuotta ollu mahollista en vieläkää ole saattanut unelmaani päätökseen. Et siinä sulle hätäsyyttä. Mää vaan kerteken ja kaartelen er kennelien ja kasvattajien sivja ja en löyvä mileuista en.
Jos sulle sopii köllöttely se on ookoo, mun luonnolla ei köllötellä. Eikö sua yhtää hävettäny kun talonmies näki ssun kakkasen jääkaapin?
Mut on kasvatettu tai oon kasvanu siihen jotta mikkää ei tule kuin manulle illallinen, itse pitää toimia vaikka sitten päästä seinään iskisi. Minä eb jaksa jäähä oottelemmaan :D
Eikö se ole aika stressaavaa rynniä onnensa perään ja unelmiensa toteuttamiseen jatkuvasti? Takoa, takoa, takoa, että tulisi onnelliseksi, pysyisi onnellisena.
Kumpi on positiivisempi ajattelutapa?: "Kyllä se siitä aikaa myöten järjestyy" vaiko "mikään ei järjesty, jos en minä sitä järjestä".
Mukavuutta rakastavan ja optimistisen ihmisen hengen veisi tuo jälkimmäinen vaihtoehto ennenkuin hän ehtisi tekemään kaiken ennen kuolemaansa, jos aina tulisi uusia ja uusia unelmia toteutettavaksi, kun entiset on jo toteutettu. Hengen se vie keneltä hyvänsä.
Ps. Jääkaappisi on kohta likainen kuitenkin ja siinä se sinun unelmiesi täyttymyt sit oli.
Miksi sinä et tykkää unelmoimisesta, koska haluat toteuttaa ne? Sitten sitä unelmaa ei enää ole, kun se on toteutunut ja saatat katsella taaksepäin, että minne se unelma oikein hävisi ja ihmettelet miksi et olekaan niin onnellinen kuin miksi kuvittelit tulevasi.
Niinkuin tuon koiran kanssa vaikka. Minä entisenä monenkin koiran omistajana neuvoisin sinua säilyttämään sen oman koiran omistamisen vain unelmana, jos osaat arvostaa vapaata elämää. Lainaksi niitä löytyy kyllä aina, jos haluat koiraa ulkoiluttaa, sillä niin monelle on tullut sen koiranomistamisunelman toteutumisessa arki vastaan ja he haluavat mielellään olla välillä vapaalla.
Minsuta sitä onnensa perään rynnismistä ja unelmien toteutamista kutustaan elämäksi eikä se silloin ole ollenkaan rasite kun sillä haetaan onnea ja tyytyväisyyttä ylleesä elämään. Paremminkin tavoittelemisen arvoinen asia. Ei siis ollenkaan takomaista, miltä sinä saat sen näyttämään ja kuulostamaan. Aikaa myöten se järjestyy vaikka sen järjesty(ä)misessä itse on aktiivisesti mukana. Se paremminkin parraassa tapauksessa tuo sen "hengen" ei suinkaa vie.
Puhdas jääkaappi oli unelma, ja nyt saa odottaa uutta unelmaa, tai järjestää. Mitä virkaa on sellaisela unelmalla jonka toteutumista ei toivo?Ei kai toetunut unelma ole paksosta se elämänikuinen unelma vaan unelmat vaihtuu. Joksus unelmat ovat illuusioita, jtoka sitten totetuessaan huomaakin olevan ei niin unelmia. Mutta sekin kuuluu eämään. Elämään kuuluu myös pettymykset jos et ole huomannut.
Otan koiran ehkä en. En akit nytkään elä "vapaata elämää" ja vaika tuollaisen pikk atskukoiran ottaisinkin, sen voipi kuljettaa mukana tai lähipiirissä on liiankin innokkaista hoitajia.
Todellisuus on Aina vastannut unelmia Aina---siis aiheessa ja aiheen kestävyys on Aina ollut melko lyhyt.......
Nyt kuitenkin lähes 4 vuotta aihe on rakkaus.
Hetken minäkin mietin
muistoissani aikaa vietin
Oliko haaveeni liian suuret
unohrinko missä on juuret
Olenko saavutuksiin pettynyt
sieluni likaojissa vettynyt
Näin uskon ja luulen
ainoastaan hiljaista hyväksyntää kuulen
Menneet ei tunnu kipuna kiivaana
en ole pettymysten riivaama
vaikka on poissa rakas lapseni
elon tuulissa harmaantui hapseni
tänään on todellisuus suurempaa
kuin haaveet.
pieniksi on kutistuneet nuoruuden pelot ja aaveet
Että Sinulla osaa tuo runosuoni kukkia.
Olet siinä tosi hyvä.
Ketään muuta ei voi syyttää kuin itseään siitäkin huolimatta, että osasyyllisiä olisi olemassa. Aikuisuus tarkoittaa sitä, että vaikka tietäisi ja ymmärtäisi syyt ja seuraukset ja monien osapuolten ja tilanteitten summat, niin syytellä ei voi kuin omaa saamattomuutta, osaamattomuutta, tietämättömyyttä ja luovuuden puutetta. Ilman niitä lahjakkuudesta eikä mistään ole mitään hyötyä.
Makustelinkuitenkin "Ketään muuta ei voi syyttää kuin itseään"
Niinhän se on. Ja itseään voi muuttaa helpommin kuin muita. Voisi hyväksyä sen, mille ei mitään voinut, löytää omat virheensä ja hakea uusia toimintatapoja sensijaan, että jää mököttämään loppuiäkseen ja katkerana kaikille pahuuttaan jakamaan, jos ei onnistunut.
Tuo kuulosta ihan realistiselta :).
Miksi syyttää itseään, jos se ei ole omaa syytään, että unelmat romuttuvat. Ei siinä aina ole kysymys omasta saamattomuudestaan, tietämättömyydestää, luovuuden puutteesta.
Kohtalon sormi vain työntyy rattaisiin ja murskaa tulevaisuuden unelmat sekunnin murto-osassa.
Syyttely ei ketään autakaan, ei muiden eikä itsensä. Mutta jos "kohtalon sormi murskaa" niin se kohtalo oli toista mieltä suunnitelmista. Ts. sille ihmiselle on varattu aivan joku toinen tehtävä ja tarkoitus tällä telluksella.
Miksi jotkut lakkaavat elämästä ja yrittämästä kun yksi unelma kariutuu? Elämä ja maailma on niitä täynnään, sen kuin valitsee.
Ei unelmaansa voi valita tai sitten se ei ole oikeasti oma unelma vaan jotain, mihin joku toinen on yllyttänyt.
Ei ollutkaan kysymys siitä, etteikö silti jatkaisi yrittämästä toisaalla, jos se oma unelma kariutuu. Ei kai kukaan ihminen niin lannistu. Jokaisella on jotain unelmia jostain, ihan varmmasti.
Mitä hemmettiä sinä höpiset? Ei minun unelmiani ainakaan kukaan muu mulle valitse kuin minä, joka myös valitsemisen lisäksi päätän mistä unelmoin ja miten - itse.
Elämästä lannistuneita on yllättävän paljon. Voisin melkein arvella, että he ovat ihmisiä, joitten kaikki voimavarat menevät oman ristinsä eli taakkansa kantamiseen ja silloin unelmointivoimavarat ovat niin vähissä, että eivät 'jaksa' enää toivoa, uskoa eivätkä odottaa. Sitä sanotaan toivottomuudeksi ja se on melkein pahin ihmisen sairastamista taudeista.
No sitähän minä sanoin.
Miksi te ette ymmärrä mitä kirjoitan?
Joku kirjoitti: "Elämä ja maailma on niitä (unelmia) täynnään, sen kuin valitsee".
Ei unelmia valita ulkopuolelta niinkuin piimäpurkkia kaupan hyllyltä. Ne unelmat pitää tulla spontaanisti ihmisestä itsestään, että niitä voi sanoa omiksi unelmikseen. Minä en päätä, mistä unelmoin. Ne unelmat vaan tulevat, enkä minä niitä voi noin vaan poiskaan pyyhkäistä.
Joku viisas täällä oli sitä mieltä, että ne pitää toteuttaa itse, ei ne muuten toteudu. Miten hiivatissa minä itse esim. toteutan unelmani omasta pikkuisesta lapsenlapsesta, jota ei ala näkymään ei kuulumaan? Sanokaapa se! Silti vain jatkan unelmoimistani.
Joku toinen viisas täällä taas oli sitä mieltä, että ihmisellä saa olla vain yksi unelma kerrallaan. Mitä ihmettä? Pitäisikö minun siis rajoittua unelmoimaan vain ja pelkästään siitä lapsenlapsesta ja sitten vasta, jos se joskus toteutuu (tai ei), niin alkaa "valikoimaan", että mistäs minä nyt alkaisin unelmoimaan, minkä unelman minä elämästä nyt valikoisin?
Ei se niin mene, ei minulla.
Itse unelmoin vain sellaisia, joita voin itse toteuttaakin niin tahtoessani. En millään voisi unelmoida jotain sellaista, jonka toteuttamiseen tarvitaan muiden tekosia tai lisääntymisiä. Ne ovat toisten unelmia ja on järjetöntä haaveksia muitten puolesta.
Maailma on täynnä pieniä ja isompiakin lapsia, jotka tarvitsisivat ja kaipaisivat mummoa, aikuista turvallista ihmistä vierelleen edes silloin tällöin. Käypä haaveksimaan ja ottamaan selvää, miten pääsisit toteuttamaan kaipuutasi toisella tavalla, realistisemmin, itse, niin voit antaa jälkeläistesi päättää itse haluavatko he lisääntyä vaiko eivät. Mielestäni se asia ei kuulu sinulle, joten siihen tulee suhtautua järjellisesti.
Asiasta viidenteen: kun tähän ketjuun koettaa vastata niin ruudun alareunaan tulee palkki jossa lukee "pitkään suoritettava komentosarja estää verkkosivua suomi24 vastaamasta > pysäytä komentosarja". Jos haluaa kommentoida, täytyy odottaa minuutteja (?) että vastausruutu aukeaa. Mistähän mahtaa olla kyse? Odottelu on raivostuttavaa kun sen aikana ei kykene edes selaamaan muita kommentteja.
Et siis sinäkään ymmärtänyt mitä kirjoitin?
Kirjoitinhan mielestäni ihan selvästi, että minun unelmani tulevat spontaanisti minusta itsestäni, eikä toisten yllyttämänä.
Unelmani ei todellakaan ole eikä tule olemaan vieraat lapset. Niitä olen syötellyt, paaponut ja hoidellut oman aikansa ja ihan kyllästymiseen asti. Unelmani on nimenomaan oma lapsenlapsi, enkä lopeta unelmoimistani ennenkuin nuorinkin lapseni täyttää viisikymmentä, sano mitä sanot.
Mitä muuten kuvittelet? Minun lapseni ovat jo aikaa sitten saaneet tehdä itse omat päätöksensä, aikuiset ihmiset...
Syy löytyy aina kaikkeen. Jos todellisuus ei vastaa unelmia, syynä siihen on jäykkyys ja säätämätön rima. Jos unelmoija laittaa kiinteän riman unelle, niin pää kolahtaa jossain vaiheessa. Unelmille pitää laittaa säädettävä rima, sellainen jota voi hilata alas tai ylös tarpeen mukaan kun elämä rullaa ja näyttää kyntensä. Kun ei ikinä voi tietää mitä tulee tapahtumaan.
Unelma onkin minusta sellainen vähän epämääräinen, tietää suunnilleen mitä haluaa mutta ei miten sinne pääsee. Jos unelma on realistinen, alkaa hahmottua polku tai suunnitelma, jonka jälkeen Unelmasta tulee Tavoite.
Tahdon vielä tänne rohkaistavasti sanoa, että aina löytyy monta tietä unelmaan. Jos ei yksi tie käy, saattaa löytyä vielä pari muuta polkua. Jos ei tee mieli kokeilla muita teitä, unelma ei ollut tarpeeksi rakas tai oikea, ja sietää lähteäkin romukoppaan.
Tuo on niin totta. Ei unelmat ole naulittu mihinkään kiinni vaan ne muuttavat muotoaan elämäntilanteen mukaan. Eli joutuu joustavasti mukautumaan ja sopeutumaan ja tekemään tavoitteet ja unelmat uusiksi. Mutta sellaistahan elämä on.
Positiivareilla oli tänä aamuna sopeva miete tähänkin asiaan:
IKÄ ON MIELENTILA
Jos olet lakannut unelmoimasta,
Jos olet menettänyt toivosi,
Jos et enää katso eteenpäin,
Jos et enää tavoittele mitään -
Silloin sinä olet vanha.
Mutta jos maailmasta etsit hyvää,
Ja siihen ilolla ja innolla suhtaudut,
Jos rakkautesi säilytät;
Niin ei sen väliä, että aika lentää -
Sinä et koskaan tule mieleltäsi vanhaksi.
sekä tämä:
AAMUN AJATUS
Hyvä moninkertaistuu kun keskitymme siihen.
Negatiivisuus moninkertaistuu kun keskitymme siihen. Kumpaa me haluamme lisää?
-Julia Cameron
hmp.f, hienosti ajateltu. Tuon voi kyllä allekirjoittaa.
"eppu2"
Mutta eihän tuo ollut kk:n :)
Taidatkin kehua kaikkia muita kuin....
Ihan tosi-tarkoituksella :)
Anna palaa vaan.
Varo kuitenkin etteivät toiset huomaa.
Loukkaantuvat vielä.
H.
Minä olen aina tosissani, silloinkin, kun yritän puhua mukavia.
Olen minä Sinuakin joskus kehunut. Etkö ole huomannut. Vai onko siitä liian kauan.
"eppu2"
Höpö, höpö.
H.
Eikös ollutkin hyvä höpö?
Ainakin yhtä hyvä, kun Sinulla.
Minusta sun höpö oli paljon paljon parempi kuin Hunkszin :D
Toivottavast Huksz ei nyt henkisesti koloonnu.
Saa sitä höpöökin välillä olla, ettei mene turhan vakavaksi
Koloonnu.
Tarkoitit kai lovennu. Kyllä se vielä, kun jatkat sitkeää yrittämistä.
hmp.f
"""Tahdon vielä tänne rohkaistavasti sanoa, että aina löytyy monta tietä unelmaan. Jos ei yksi tie käy, saattaa löytyä vielä pari muuta polkua. Jos ei tee mieli kokeilla muita teitä, unelma ei ollut tarpeeksi rakas tai oikea, ja sietää lähteäkin romukoppaan."""
Tuossakin jäkätän vastaan. On tilanteita, joissa ei vaan ole olemassa enää yhtään pientäkään polun uraa juuri siihen, mistä on unelmoinut.
Sitten on enää jäljellä yrittää unelmoida jostakin ihan muusta, ehkä olemattomasta.
Joo, totta.
Voisin sanoa esimerkin, että jos vaikkapa onnettomuudessa menettää yhtäkkiä puolisonsa, niin siinä on pikkuusen tyhjän päällä. Tuntuu, ettei ole enää Olemassa mitään, ei ainuttakaan polkua yhtään minnekään.
Täytyy yhtäkkiä ruveta rakentamaan (unelmoimaan) uutta elämää, vaikka ei edes tahtoisi ajatella elämää ilman puolisoa.
Onneksi on annettu Aika ja ajalla on tapana mennä eteenpäin ja pikkuhiljaa alkaa löytymään pieniä polkuja, johon jalkansa tällää.
Mutta siinähän tavallaan jatkuu se sama unelma (miehestä), mutta niitä eri polkuja pitkin. Miehiä kai tuokin hmp.f:n kommentti tarkoitti ja monen muunkin unelmat tuntuvat rajoittuvan miehiin, huomaan. Mutta voi naisihmisillä olla kai muitakin unelmia.
Minä tälleen epäromanttisena ajattelin vähän muuta (sorry vaan palstankin miehet). Vaikka näin, että joku on juuri alkamassa opiskelemaan ammattiin, mistä hän on aina unelmoinut ja yhden sekunnin murto-osan; "bang!!!". Kaikki unelmat siitä romuttuu hetkessä, täysin ilman omaa syytään, eikä ole olemassa mitään pientäkään polunuraa mistään kautta sen unelman toteuttamiseksi. Voiko silloin vain todeta, että se unelma ei ollut hänelle tarpeeksi rakas, jos hän ei kerta löydä polkua sen toteuttamiseksi, tyyliin hmp.f?
No , jos noin on, eikö sitä jo alkaessaan unelmoida tiedä, ettei yhtään polkua ole sen unelman luo.
Kannattaako sellaisia unelmia unelmoida.
Et ymmärtänyt mitä hän kirjoitti.
No ei mulla kylläkään miehiä ollut mielessä. Kerrankin.
Ettet vaan siivooja sekoita nyt Tavoitetta Unelmiin? Jos on jo hyvällä matkalla kohti jotain, onko se jo Tavoite? Varsinkin jos on niin lukkiutunut kuva ettei sitä voi millään enää säätää, niin silloin se on minusta sitä. Tavoite takaisin käteen ja muovaamaan siitä uusi unelma. Tekstinä näyttää helpolta, veikkaan ettei ole käytännössä. Mutta myrskyisimmissä paikoissa ne kauneimmat ja sitkeimmät männyt syntyy.
Tietty, se sana "aina" jonka käytin voi olla parempi vaihtaa sanaan "yleensä". Joskus tie loppuu eikä ole vaihtoehtoisia teitä jäljellä. Se ei saisi tarkoittaa että unelmat loppuu.
Tämä kommentti oli siivojalle, mutta menikin Heikulle.
Siis siihen missä hän sanoi jäkättävänsä...
Ei sitä vaan aina voi ihminen etukäteen tietää mikä on turhaa unelmoimista, kun se unelma syntyy. Mielestäni on väärin sanoa sekin, että alkaa unelmoimaan. Ne unelmat tulevat itsestään. En minä ainakaan itse päätä, että jahhas nyt alan tässä unelmoimaan siitä ja siitä...
Tuossa nyt yhtenä esimerkkinä tuo, mistä jo aikaisemmin kirjoitinkin; tyttäreni auto-onnettomuus, mikä romutti hänen unelmansa hänen toiveammattiinsa.
Tottakai ihmisellä on taipumus alkaa uneksia sellaissa tapauksessa muusta ammatista, mutta ei se ole enää se sama unelma, minkä toteuttamiseksi pitäisi yrittää löytää joku muu polku tai "muuten se unelma ei ole ollut tarpeeksi rakas tai oikea, ja sietää lähteäkin romukoppaan" (niinkuin hmp.f oli mieltä).
Niin, siivooja, katotaan onko mulla tarpeeksi rautalankaa ;)
Ensiksikin, olen pahoillani tyttäresi puolesta. Sanon sen nyt alkuun ettei se unohdu.
Ja asiaan. Tyttärelläsi oli unelma-ammatti, mutta loukkaantui eikä voinut toteuttaa unelmaansa. Selvästikin unelma ei silloin enää ollut hänelle oikea ja pitää tarttua seuraavaan unelmaan ja romuttaa se vanha. Eikö?
No nythän alkaa kuulostaa niinkuin olisit yhtä fatalisti kuin minäkin. Mikä sen päätti, että se ammatti ei olisi ollut hänelle oikea, mistä hä oli ikänsä unelmoinut? Ai niin joo, teidän mielestännehän se oli tietysti sinne tähtiin kirjoitettu ja olisi ehkä pitänyt käydä ennustajaeukolla, eikä unelmoida sellaisesta, mikä ei ollut hänelle oikea...
Mutta missäs tulee silloin kuvaan mukaan se oman elämänsä hallitseminen ja oman onnensa seppänä oleminen, jos kaikki on jo kirjoitettu tähtiin?
Muuten, miten niin romuttaa se vanha? Sehän romuttui itsestään.
Kuulostaa muutenkin, niinkuin sinulla olisi vain yksi unelma kerrallaan; "pitää tarttua seuraavaan unelmaan ja romuttaa se vanha".
Minulla ainakin on monet unelmat päälekkäin ja osan niistä aionkin pitää vain rakkaina unelmina.
Täh?? Sä vastaat mulle ikään kuin tietäisit jo mitä sulle kirjoittaisin, ja sitten vastaat vielä mun oletettuun viestiini? Mikä itu on keskustella sun kanssa jos jo valmiiksi tiedät mitä aion vastata? "Teidän mielestä." Joka muuten meni täysin metsään.
Mikään ei ole kirjoitettu tähtiin, mutta se mikä eteen tuodaan, siitä pitää tehdä parhaansa. Jos taistelee vastaan eikä hyväksy, se painaa sut kumoon. Vähän kuin surffaus.
Romutuksesta, olen tavannut monta ihmistä joiden unelma on romuttunut, mutta he jäävät kiinni sen tavoittamiseen eikä unohda sitä koskaan. Katkeroittuvat ja turhautuvat, mutta irti ei voi päästää. On yksi asia että unelma romuttui, toinen tajuta ettei siitä voi enää pitää kiinni.
Kuten jo kerroin, mun mielestä unelmoiminen on lähinnä nuorten juttu. En tietenkään estä silti ketä tahansa unelmoimasta. Mutta nuorena on joku kuva tulevasta elämästä, esim. juuri ammatista. Vaikka voi olla hyvä pitää ovet auki moneen ratkaisuun, unelmoida kandee minusta vain yhdestä. Energiaa on vain määränsä, ja jos sen jakaa moneen kohteeseen, sitä jää vähempi määrä siihen päämäärään. Siis jos niitä haluaa toteuttaa.
Tuossa kommenttisi loppussa saat kuulostamaan sellaiselta, niinkuin unelmoiminen olisi jotain kamalan raskasta ja energiaa kuluttavaa:
"""...unelmoida kandee minusta vain yhdestä. Energiaa on vain määränsä, ja jos sen jakaa moneen kohteeseen, sitä jää vähempi määrä siihen päämäärään."""
Niinhän se varmaan onkin sellaisille, jotka vihaavat unelmia eivätkä suostu unelmoimaan ilman, että haluavat sen unelmansa toteuttaa mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä (hallita omaa elämäänsä, vai miten se kulunut fraasi meni), ettei se enää vaivaisi.
Minä en ole koskaan tarpeeksi vanha tai väsynyt unelmoimaan, olkoon sitten minkä ikäisten juttu tahansa.
Ja koska en ite unelmoi, sehän ilman muuta tarkoittaa että vihaan unelmia? Tuleeko sulle nyt yhtään mieleen minkä takia me siilimuorin kanssa ollaan sitä mieltä että annat itsestäsi musta-valkoisen kuvan? Unelmoiminen on ihanaa, tehkää vaan sitä kuka ikinä kykenee.
Tuosta yksi unelma kerralla, niin jos mun muksulla on haaveena päästä sekä eläinlääkäriksi että sähköinsinööriksi, niin kyllä mä hälle suosittelen että pudota toinen? Mutta älä nyt tee minusta mitään unelmien valvojaa, en minä määrää missä pilvessä leijailette milloinkin. Rakentakaa oikeat pilvilinnat, mun puolesta. Mä elän mun unelmaa tässä ja nyt, aatteles kuinka siistiä ;)
Etkö osaa lukea vai etkö ymmärrä?
Selvemmin (ties kuinka monennen kerran sama): Jos ne unelmat haluaa toteuttaa mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä, niin silloinhan niitä ei halua pitää ja selvästi vihaa unelmoimista.
Enkä minä yksittäisesti sinusta, vaan kirjoitin; "...sellaisille, jotka vihaavat unelmia..." Huom!!!! "sellaisille..."
Minun yksi unelmani on, ettei minua jatkuvasti ymmärrettäisi väärin tällä palstalla.
Minä allekirjoitan ton siilimuorin kirjoittaman positiivareiden jutun unelmista.
Ilman unelmia olet pystyyn kuollut kelohonka.
Elämä on pelkkä prosessi; kun se pysähtyy niin vaikka kuolema antaa usein odottaakin itseään, niin ei se taas oikeesti mitään elämää ole myöskään. Elämään kuukuu unelmat, tavoitteet, toiveet ja haaveet. Ja dynamiikka.
Vr. Pablo Nerudan runoon "Kuolee hitaasti hän"
"Kuolee hitaasti hän,
joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa,
joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan,
jotta voisi kulkea unelmiensa perässä,
joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran elämässään paeta viisailta neuvoilta...."
Hitaasti kuoleminen sopii minulle. Sitä voi kutsua myös luopumiseksi. Unelmistakin voi luopua. Olen joskus epäillyt, että unelmien kauppaaminen on vain markkinatalouden manipulointia. Useimmat unelmat nyt kuitenkin vaativat toteutuakseen rahaa.
Ei unelmista luopumisen tarvitse merkitä "pystyyn kuolemista". Se voi myös olla avautumista omalle sisäisyydelle, sille rikkaudelle, mikä löytyy luonnosta, hiljaisuudesta, "pienestä elämästä".
Aika ristiriitaisia nämä meille annetut elämänohjeet: "tartu hetkeen" ja "unelmoi". Eivätkö ne lyö toistaan korville.
Pystyyn kuollut tai vanha. En allekirjoita kumpaakaan.
En koe että ihminen tarvitsee unelmia muuta kuin nuoruudessa. Ihminen tarvitsee enemmän nykyhetkeä ja taito nauttia niistä. Minä en unelmoi. Tekeekö se minusta sitten vanhan? Hömm.
"Aika ristiriitaisia nämä meille annetut elämänohjeet: "tartu hetkeen" ja "unelmoi". Eivätkö ne lyö toistaan korville."
Ei minun mielestäni. Unelmointi ja haaveilu johtaa elämän prosessia kuin tähti joka johdattaa meitä kohti ikuisuutta ja tartu-hetkeen on se kohta prosessissa jolloin toteutat sen haaveesi ja samalla osallistut itse aktiivisesti oman onnesi takomiseen. Käytät oikein aikasi, etsikkoaikasi. En näe niissä mitään ristiriitaa. Ne täydentävät toisensa, ettei prosessista tulisi pelkkää haaveilua tai pelkkää huitomista.
En minä koe sinua mitenkään "vanhaksi"; olet varmaan muutenkin jengimme nuorimmasta päästä. Et vain ehkä tarkoita unelmoinnilla samaa kuin minä.
No just, samalla linjalla ollaan :)
Unelmatta eläminen voi johtua siitä, että näpeille on tullut eikä yhtäkään uutta näpäytystä kestä enää (siivooja, en puhu vieläkään miehistä). Vai olisiko se luonnekysymys? Toiset ovat enemmän realisteja.
Omalla kohdallani on niin, että kun ikää tulee, unelmat muuttuvat realistisimmiksi.
Katselee enemmän tähän ja lähellä oleviin hetkiin.
Ikäänkuin elää lähempänä itseään.
Se voi olla, että tulkinta on tässä esteenä :)
Tärkein unelmani on nykyisen terveydentilan säilyminen mahdollisimman pitkään.
Kelpaako unelmaksi, kun on jo saavutettu? Yritän tavoitella tätä unelmaani toimimalla niin, ettei tarvitse itseä syyttää sitten joskus.
Noinkin voi olla, tai sitten pettymysten sietokyky on aina ollut huono, siksi tekee valinnat varman päälle...
Taidetaan taas puhua samasta asiasta, hiukan eri painotuksin .
Minä vain pidän unelmointia merkkinä siitä, että tämä mitä minulla on, ei riitä. Tahdon enemmän ja yleensä sellaista, mitä haen itseni ulkopuolelta.
Elämän hallinnasta kai aika paljon mennein vuosina kirjoiteltiin ja puhuttiin - voiko sitä edes mitenkään hallita?
Siinäkin on erottelua- hallitseeko joku toinen vai itse?
Vaikkapa ajankäyttöä, hintaa, matkaa, harrastuksia, tyyliä, työtä, terveyttä, sairautta, tms
- hallitseeko edes itseään, kehoaan, suorituksiaan, menojaan vai pitääkö joka pvä keräillä nurkkaan heittämns lusikat kiltisti tiskiin
- mun mielestä paikallislehdessä oli hyvä kolumni laivasta myrskyäväll merellä, kapteenin tokaisu, että kaikki vielä hyvin kun kuuluu miehistön kiroilua...
Olosuhteita, missä, miten ja milloinkin elää, ei ne aina ole itse valittavissa ja unelmat ovat kuin ohikiitäviä pilviä tai pilvilinnoja -
vaikkei niitä tavoittelisikaan - joku toivo paremmasta
- aina "kotiolot" voittavasta itseä suuremmasta näytöst' - että elämäänsä todeksi elää.
Tuo oli tämän ketjun järkevin kommentti.
Niinhän se on, että ne "oman elämänsä hallitsijat" uskovat ylpeänä itse hallitsevansa omaa elämäänsä niin kauan kun pyyhkii hyvin... Mutta vain niin kauan.
Olisko vihroinkin näin että löytyi asia missä olemme samaa mieltä.
Minua on aina ärsyttänyt ne ns voittajat jotka hallitsee omaa elämäänsä ,kun kaikki on kumminkin syntymästä saaduista eväistä.
Ne pitkät tunnit jotka muuttui päiviksi ja vuosiksi likan sairaalavuoteen äärellä todisti oikeaksi mun ja sun teorian.
Elämän hallinnasta. Ite koen että mulla on elämäni hanskassa ja hallinnassa. Totta kai mun on pakko tehdä asioita niiden puitteessa mikä mulle on annettu. Mutta mitä niiden kanssa teen, se on täysin mun omaa valintaa. Ja vaikka jotain eväitä multa vietäisiin pois, sekin on mun valinta mitä silloin teen.
Pari kertaa elämässä hallinta on luisunut, mun määrämä polku on mennyt poikki enkä ole voinut jatkaa. Ne ovat olleet elämäni synkimmät ajat.
Että väittäisin että elämänsä hallitseminen on erittäin tärkeää. Mulle ainakin.
Tuosta elämän hallinnasta on ollut puhetta ennenkin. Silloinkin oltiin kahdella linjalla..))
Itse kuulun niihin, jotka eivät ole edes yrittäneet hallita elämäänsä, Kaikki on vain hoitunut tai sitten ei. Tietysti voi jälkeenpäin viisastella, olisiko ne ohjat pitänyt jossakin vaiheessa ottaa tiukemmin käsiinsä, mutta kenen arvoja olisin silloin palvellut ja miksi ?
Tuohon omaan valintaankaan en oikein usko. Se voi päteä pienissä arjen asioissa, mutta ei silloin, kun kolahtaa oikein kovasti. Silloin koen ainakin itse olevani täysin armon varassa, isomman ohjauksen alla.
Liekö tämäkin tulkintakyssäri. Olen ite tehnyt monta tiukkaa päätöstä elämässäni, ja miellän ne elämäni hallinnoimiseksi. Lapset, sekä niiden saanti että kasvatus, avioero, työ, asuminen. Mitä syön ja mitä juon.
Silloin kun mut on ravistettu niin etten hetkeen tiedä mitä tehdä, silloin olen ollut turvaton ja iloton.
Syytän Huntun Paavoa tai Juortaneen Jussia ; )
Palomalle haluan sanoa -- että olit oikeassa ,jos ei ole unelmia "on kun pystyyn kuollut puu" Minä olen Sunnuntaina syntynyt ja siksiköös elän unelmissa loppuun asti .
Niistä vaan en viitsi yleisesti kestoa -- ne ei toteudu sillain , Onnea vaan kaikille uneksioille
Tervetuloa unelmoijien kerhoon!
Unelmat on mukavia ja niillä pystyy unohtamaan karun arjen. En ymmärrä, miksi ne pitäisi toteuttaa pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman nopeasti.
Hyvä pointti. siivooja. Toteutumattomina unelmat voivat olla voimavara, toteutuneina ne voivat tuottaa pettymyksen ja siksi on kiire siirtyä toteuttamaan seuraavaa unelmaa..)) "Sitku"-elämää ?
Toisaalta ja toisaalta. Säilyttämällä ja ihailemalla pullossa unelmaansa voi ihminen olla tyytymätön koko ikänsä omaan elämäänsä :( Toteuttamalla unelmansa pääsee näkemään, mitä se antoi. Siinä toteuttamisessa vaan on se paha, että aina ei ole paluuta entiseen, jos unelma tuottaa pettymyksen ja sen entisen arvon ymmärtää vasta sitten. Uskoisin, että ihminen, joka rohkeasti pyrkii toteuttamaan unelmansa, oppii ja viisastuu pettymyksen jälkeen kriittisemmäksi oman unelmointinsa suhteen. Jotkut unelmat eivät tosin vaadi täydellistä irtiottoa entisestä. Joitain unelmia voi alkaa toteuttaa polttamatta siltoja takaansa, sillain kokeillen kepillä jäätä. Vaikka se voi kovastikin tehdä kipeää, kun pettyy, niin parempi sekin kuin elää kuvitellen höpöjä. Luulo ei ole tiedon väärti.
Eri mieltä nyt ja tässä.
Mulle unelma on sellainen jonka tiedän olevan saavutettavissa, mutta ei tässä heti mulle nyt vaan tulevaisuudessa. Ei ole mikään kiire sitä toteuttamaan, mutta pienillä teoilla ja valinnoilla voin pyrkiä sitä kohti. Joskus se ei koskaan toteudu, no problem, joskus taas toteutuu ja ah sitä on niin hyvä mieli sitten. Unelmat eivät ole mitään pakkoja vaan iloa tuottavia asioita elämässä. Unelmia ja haaveita pitää olla, mutoin käy aika näköalattomaksi elämä, näin ajattelisin.
Paha väittää vastaan, enmilläänkeksi, siilimuori.
Eppu2 taisi tuolla todeta, että vanhemmiten unelmat muuttuvat realistisemmiksi. Jos niitä kohti pyrkii, sen tekee luultavasti vähän hillitymmin, kuin huomaamatta.
Ja sanoihin itse Gibrankin: "Uskokaa unelmia, niihin on kätketty ikuisuuden portti".
Ellei tässä, niin sitten seuraavassa elämässä..))
Näinpä. Ehkä minä sitten en koskaan ole ollut mikään unelmilla(kaan) haihattelija vaan unelmani ovat aina olleet realistisia ja hillittyjäkin. Ehkä minulle unelma on aina ollut sellainen kokonaisnäkemys elämästä sillain kuin se haluaisin kussakin ajanjaksossa olevan niillä resursseilla mitä minulla kulloinkin on ollut mahdollisesti käytettävissä. Eli jalat maassa on aina menty ja väliin maan alapuolellakin :). Maasta se pienikin ponnistaa.
Unelmasi ei ole ollut toinen ihminen, ihmissuhde, rakkaus. Vai? Kun yrittää toteuttaa ihmissuhdeunelmaa, niin venettä heiluttaa tunteet ja se toinen ihminen. Minulla on ollut monenmoisia unelmia. Häistä ja hunnusta en unelmoinut nuorenakaan, eikä minulla sellaisia ollut, vihkiminen kahden todistajan läsnäollessa ja se oli siin se. Mutta rakastunut olen tuhat kertaa. Nuoruuden ujouden jälkeen olen tomerasti käynyt tulta päin. Siis ei silleen kuin tietenkin kuvitteletta vaan säädyllisesti käsiväliä pitäen juttelemaan ryhtynyt ja selvittänyt, mikä mies. Sama peli jatkuu edelleen.
Kai sinun unelmasi pitäisi toteutua aina ja prikulleen kaiken järjen mukaan, sillä olethan itse oman elämäsi laivan ruorissa, oman elämäsi hallitsija ja oman onnesi seppä. Mikä etteikö toteutuisi? Silloinhan sinun olisi vain syyttäminen omaa kyvyttömyyttäsi hallita elämääsi ja aikaisemmin kehuit hallinneesi hyvin (huolimatta ties kuinka monesta rikkoutuneesta suhteesta).
No ei ole kun minulla on aina ollut se ihmissuhde :D. Vakavasti ottaen en näe ihmissuhdetta unelmana.
Nii, aatella, sitähän olen sanonut :D.
"(huolimatta ties kuinka monesta rikkoutuneesta suhteesta)"
Tuokin vielä :DDDDDD
Ei mun tiälläni oo muutko vanahat ämmät kasseineen!
Kyllä on nyt palstalla kauniita tyttöjä.
Kukaan ei hallitse omaa elämäänsä se on vain luulo.
Unelmia minulla on aina ehkä onni on monta kertaa ollut matkassa kun ajattelee mennyttä. (hölmön tuurilla)
Nyt kuitenkin unelmissa taitaa ikä tulla vastaan.
Täytyy verotuksessa ottaa vanhat poistot tuloksi 40t euroa on vero 2017, tietenkin tiedän aikaisin joka vuosi. Suomi on niitä harvoja veroparatiiseja maailmassa jossa tulot ovat verovapaita (ei työ..) myös muut edut, kansat maailmalla ovat viisaita maa kuin maa.
Kyllä todellisuus vastaa unelmia 100% ne unelmat olivat ehkä 1953-54.
Yhtenä pnä päivän mietelauseena oli edesmenneen kirjailijan lausahduksia
teoksestaan mm. näin
-paratiisiaikaan miehen loi Jumala ja kaveriksi miehelle naisen loi käärmeet
- oma lisäys tekstiin: varmaankin sitä varten ettei miehet aina kipsissä ollen
kolisisi kuin raiteilla tyhjät raitiovaunut
- tai muistais päätäkin liikuttaa
- pahana pidin sitä että aina kun suurempi joukko naisia on koolla, aina on niitä, jotka ovea osoittavat, et kuulu meikäläisiin, teikäläisiin, heikäläisiin
- kuin tappelua suosiosta vaikka rva hunksin kohdalla ja monessa muussa
asiassa - tai mustasukkaisuutta osoittava vaimo vahtis kaiken aikaa vieressä että ethän vaan vie mun kallista lelua - todellisuutta kuitenkin on inhimillisenä ihmisenä olo vaikka tunteet vähän aikaa seilaisivatkin naisten peilatessa. Kalliit on laulujen lunnaat, kallista myös todellisuus, miksei unelmatkin - ihan vaan kuppia kallistamattakin ja myrskyllä vesillä ollessa ei
paattia pahemmin kannata heilutella - kylmä vesi kangistaa nopeasti.
Turvapaikanhakijat pitää saada tähänkin ketjuun! Turvapaikanhakijat eivät jääneet toimettomina laakereilleen lepäämään vastaanottokeskukseen ja odottamaan unelmansa toteutumista. Vaan sadetta uhmaten reippaasti lähtivät toteuttamaan.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/turvapaikanhakijat-kavelevat-suolahdesta-kohti-jyvaskylaa/2130254?pwbi=0bcb0394f36627216212e1d007729b32
Ensimmäinen etappi saavutettu kävellen ja taksilla. Jyväskylä ei kelpaa. Matka jatkuu kohti unelmaa.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/turvapaikanhakijat-ymmallaan-jyvaskylassa-no-train-no-bus/2130465?pwbi=73151ed6c81b59811d710a2ea80de933
elo ilman unelmia on kokolailla "tyhjää" se, olisiko ihminen onnellisempi, jos kaikki unelmat toteutuisivat
Miten niin tyhjää? Entäs jos elämä on niin rikasta ettei tarvitse unelmoida? :)
Ihanhan tulee mieleen papan jutut 40-luvulta
- ei voi mitään sillekään että suru teki pesänsä myös ihmissydämiin niin
senaikuisille kuin nykyisillekin aikuuisille
- semmostakin elo välillä on
- ettei immeiset matkansa määrää maailmassa vaeltaessaan tiedä
-alakulokin on tunne tarttuva
ennenkuin viiimeisellä rajalla ollaan.
Mistähän kivikauden ihmiset unelmoivat ?
- saniaiset ovat maapallon alkuperäisimpiä kasveja dinosaurusten ajoilta.
Myrkkykasveiksi mainittuja mutta kai niitä söivät - matolääkkeiksi mainittuja
jossain kasvilääkekirjassa.
Luolaihmisten elämää täytti varmaan ravinnon keruu ja saalistus
- elämää ehken helpotti vähän saalistusaseitten keksiminen ja kun tulenkin Luoja taivaalta heitti lämmittämään auringonpaisteen ohella.
Kai hekin ajattelivat, tunsivat tunteita - mikä ohjasi toimintaa.
Monien mielestä itsesuojeluvaisto on sama asia kuin kateus - mitä se varmasti ei olle - monet ihmisten toiminnot eikö juuri pyri eri aineitten avulla just riistämäään "vaistoa" ihmisiltä jonkun vallankäytön merkeissä?
Hyvän tai huononnetun - ojasta allikkoon.
Onkohan kaikki syyttäjät jotenkin moraaliltaan parempia ihmisiä -
mikäs oikeusistuin palstalla pyörii tai tuomarointi
- ilmaista hupia unelmointi ihmisillä - pitäiskös sekin kuulua jonkun arvonlisäveron alaisiin? Kuin myös jos ihmiset kirjoittavat mietteitään
- myös silloin ku elämä on päreiksi pistetty eikä onnellisuusteemat jaksa kukkia näreikössä -- jotenkin kuitenkin ihmisten hyvät teot on jotenkin tekemisissä myös ilon ja onnenkin kanssa ynnä oman rauhan.
Jonnekinhan se tuulikin aina roskat riepottaa - tän inehmon ny päiväkahville.