Mittasin aurinkokennon tuottamaa jännitettä ja kahdessa erillisessä akussa olevaa jännitettä ja sain seuraavat lukemat. Toisessa akussa oli 12.0V ja kenno antoi 12.34V. Toisessa akussa noin 12.6V ja kenno tuuppasi 12.8V. Miksei kenno antanut sitä 12.8V heikkojännitteisemmälle akulle?
Aurinkopaneelin latausjännite
sähköoppihukassa
15221
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Miten mittasit? Ilmeisesti aurinkopaneeli oli kytketty ilman säädintä suoraan akkuun ohuehkolla kaapelilla. Paneelin kuormitus riippuu sen ja akun koosta, akun varaustilasta ja ominaisuuksista sekä kytkentäjohdon pituudesta ja paksuudesta.
Ensimmäinen akkusi oli melko tyhjä ja kuormitti paneelin lähes polvilleen, toinen akku oli täydempi eikä enää ottanut yhtä paljon virtaa.
Ensimmäisessä latauksessa johdon jännitehäviö oli 0,34 V ja toisessa 0,2 V. Siis ensimmäiseen akkuun meni lähes tuplavirta, mihin akkujen jännitearvotkin viittasivat.
Suomen syyskuu, tyhjäksi käytetty akku ja vankka usko aurinkopaneeleihin. Akkukauppiaat kiittävät kun uuden akun voi myydä 1-2 vuoden välein sen sijaan että akut ladattaisiin kunnolla ja me kestäisivät kymmenen vuotta.
Jos akun lepojännite (=jännite ilman päällä olevia sähkölaiteita) on pudonnut 12.0 volttiin, varausta on jäljellä enää n.40%!
Olen aivan samaa mieltä kuin nimim. "akkutarviilalatausta". Akkujen ikä kasvaa, jos niiden varaustilaa ei toistuvasti pureta niin alhaiseksi kuin aloittajalle on käynyt.
Latausjännite kyllä nousee, kun akun varaustila nousee. On kai aika turha syytellä aurinkopaneelien johtojen mahdollisia jännitehäviöitä, jos syy on akun varaustilan alhaisuus.
Ehdotan, että aloittaja lataa akkunsa maasähkölaturilla ja tekee sen jälkeen uudet jännitemittaukset!
Juu, ihan rauhallisesti vain. Minulle uuden veneen kaikki ominaispiirteet eivät ole vielä selvinneet. Edellisen reissun jälkeen oli jääkaapin säädin jäänyt aavistuksen auki ja näemmä se ei ollutkaan päävirtakytkimen takana, tyhjentäen akkua, jota aurinkokenno ei kyennyt kompensoimaan. Ei kannata heti pillastua, jos täällä kysellään tyhmiä :)
Yksi tyhmyys luultavasti on yleinen. Kun ajetaan satamaan tai ankkuripaikalle ja sieltä pois, niin moottorilla ajoaika jää latauksen kannalta liian lyhyeksi. Akussa on voltteja mutta täysi lataus vaatisi 5- 6 tuntia ajoa. Vajaa lataus johtaa akkujen sulfatoitumiseen eli pilaantumiseen. Oma AGM-akustoni meni vaihtoon 2v käytön jälkeen ja mekanismi oli ilmeisesti tämä, kun lisäksi aurinkopaneelin liittimet olivat hapettuneet pilalle 7v kuluessa uudesta.
Ison veneen eläkeläiskippari samalta laiturilta opetti kätevän toimintamallin. Päivää ennen viikonloppureissua tms. käy kytkemässä maasähköt päälle ja laittaa jääkaapin päälle. Samalla voi ladata juuri ostetut kylmät eväät sinne kaappiin. Lähdön hetkellä on sitten maasähkölaturit ladanneet akut täyteen ja oluet sekä ruoat valmiiksi kylminä kaapissa. Varsinkin lasten kanssa helpottaa mukavasti sitä lähtöhässäkkää.
Olisi tarvittu hieman tavallista pitempi piuha. Akustoni meni pilalle retkillä Altantin yli edestakaisin, ja ankkuripaikoilla ilman sähköä. Latasin usein koneella 1/2-1h aamuin ja illloin, mikä oli toiminut aurinkopaneelin ollessa kunnossa.
Eipä vaan tahdo noissa kaupunkien venepaikka satamissa olla maasähkötolppia mihin paatti iskeä kiinni...
Kolmessa kaupungin ylläpitämässä satamassa itsellä on vene ollut pääkaupunkiseudulla ja kaikista on löytynyt sähkö ja vesi laiturilta. Mutta muiden kaupunkien tilannetta en toki tiedä.
1,5h/vrk konekäyttöä antaa noin 50Ah akkuihin.
Kylmäboxin 40W = 3A × 8 käyntituntia / vrk. = 24 Ah/vrk.
Ankkurivalo, kabiinivalot, invertteri, makeavesipumppu ym. vievät loput.
Kun vielä purjehditaan pilotilla ja konetta käytetään 10 minuuttia lähdössä ja uudelleen ankkuroituessa, menevät sähkösaldot miinuksille. Oma hydraulipilottinen 10 tonninen pursi haukkaa kaikkineen noin 10A akuista koko ajan vähänkin allokkoisessa slöörissä seilatessa.
Tuohon mukaan, plussalle, toimivat paneelit Karibian auringossa niin balanssissa olet ollut. Se tietenkin on silloinkin edellyttänyt akuston parikin vuorokautta kestävää täyteenlatausta maasähköllä kun valtameren ylitys on tehty.
Minulla ei ole paneeleita, ei tuuligenua, ei laahusgenua. Slöörissä aallokossa kuluva 240 Ah / vrk vaatii noin 5 tuntia konekäyttöä/vrk. Se maksaa noin 5 -7 euroa/vrk. Laahusgenu voisi olla ok, mutta nekään eivät taida tuottaa kuin 5-7 A?
Hydrogeneraattorin tuottoarvio meni pahasti pieleen. Pienimmät tuottaa 400W. Minulla on liki 30000 mailia hydrogenulla ja se joutuu tehdashuoltoon tämän kauden lopussa. Tuottaa 20A/6 solmulla ja 40A/ 8 solmulla. Pienemmillä nopeuksilla voi vaihtaa tuttavamman potkurin mutta se vetää käsijarrua tiukemmalle. En ole viitsinyt vaihdella. 5 tuntia koneen käyttöä päivittäin vaihde vapaalla 3 viikon ajan ylittää ainakin minun sietokyvyn. Sähkö on tuotettava muilla keinoin.
Koneen tuotto 50Ah/1,5h ei taida myöskään olla kohdallaan. 115A laturini kuvittelevan lataavan akkuja enemmän kuin 50Ah/1,5h- silloin kun akut avat puolityhjiä. Jos akut pitäisi saada 100% lataukseen, etteivät sulfatoituisi, niin mahtaako 50Ah mennä 1.5 tunnissakaan. Tätä ongelmaa yritin yllä pohdiskella. Maasähkön käyttömahdollisuus ratkaisee pulman.
Koneella lataus on tehokasta, jos akusto on riittävän kokoinen ja varaustila jossain 40-75 % tienoilla, mutta toisilla lähtöarvoilla voi olla esittämääsi tehotontakin. Esimerkiksi noin 100 A 3-vaiheohjattu laturilla puolityhjä 500 Ah AGM-akusto ottaa 1,5 h latauksessa noin 100 Ah varausta. Jos taas koneella pyritään saamaan sama akusto 90 % varaustilasta täyteen niin 1,5 h latauksella saadaan akkuihin ehkä vain 15 Ah.
Tuon esitetyn johdosta moottorilataus kannattaa tehdä (ainakin valtamerillä) aikaisin aamulla ja antaa aurinkopaneelien (200 W => 60-100 Ah/vrk), tuuligenun tms. hoitaa loppulatuas päivän aikana. Eikä ehkä ihan joka aamu edes ladata moottorilla, riittää kyllä kunhan saa akun kerran viikossa täyteen.
Noin 36-50 jalan pitkän matkan pursien varustelu on usein samankaltainen; tutka, jääkaappi, autopilot, mittarit, radiot ja valot. Kulutus on matkapurjehduksissa yleensä 100-250 Ah/vrk. Silloin noin 500 Ah akusto ja 100 A moottorilaturi on toimiva yhdistelmä, kun sitä täydentää 200 W aurinkopaneelit tai vastaava tuuli- tai laahusgenu.
Vielä autopilotista. Meillä 13 t vene Raymarinen 6002 hydraulipilotilla vie yleensä vain noin 2-4 A keskivirran, mutta tämä edellyttää hyvää purjetasapainoa ja pilotin 'Response* ja Rudder Gain' asetusten säätöä olosuhteiden mukaan. Muuten kulutus voi olla moninkertainen.
http://www.wattandsea.com/en/cruising-hydrogenerator
Tuossa kerrotaan ko. hydrogenun antavan 150W, 11A, 5 solmun nopeudessa ja kilpailevat vaativat samaan tuottoon kovemman vauhdin. Se riittäisi minulle.
Ampair vedessä 6 solmun vauhdissa antaa 144Ah/vrk, eli 6A:
http://www.cruisingworld.com/gear/green-power-passage
Se ei riitä.
Samassa jutussa on 18 tuumaisella(!) potkurilla varustetussa 55 jalan veneessä kerrotaan akseligeneraattorin tuotoksi 60A. Se ei käy pikkuveneessä, vastus on hirmuinen.
Moottorilatauksen tehoa ei rajoita laturi, vaan akkujen vastaanottokyky. Omassa veneessä on Yanmar 4-JH3, 56 hp ja 80 A laturi. Startin jälkeen laturi ajaa puolisen minuuttia täyttä 80 Ampeerin syöttöä, kunnes starttiakku (180 Ah) on täysi. Sen jälkeen 3×180Ah:n hupiakusto ottaa 60% varauksesta lähtiessä jonkin aikaa vastaan +50A ja puolen tunnin jälkeen +30A. En raaski purkaa alle 60%, joten en tiedä että ottaisivatko akut tyhjempinä paljon enemmän vastaan. Epäilen kyllä, koska 80% lähdössä tilanne on samanlainen kuin 60% varauksesta lähdettäessä.
Akut ovat nyt seitsemättä kautta iskussa. Ehkä 95% - 100% väli kestää ladata maasähköllä kauemmin kuin uutena. Viimeiset 1,5 vuotta olen asunut veneessä koko ajan.
Mikä laahuri sinulla on, voisi olla nappiostos?
Hyvää juttua, kuten Seppomartiltakin, kiitos kummallekin!
AGM taitaa maksaa edelleen julmetusti, joten tavallisilla joutunen jatkamaan. Ainakin nykyiset ensin loppuun.
Mulla on vakiota suurempi riki, mutta vakioperäsin. Se ehkä selittää autopilotin kovan kulutuksen. Pilotin vaste on syytä pitää äkäisellä, muuten peräaallokossa vene karkaa pilotilta. Mieluummin kuitenkin seilaa kulloisenkin kelin maksimipurjeilla, kunhan pilotti vaan pärjää. Ajatusta on muutettava jos tulee viikkojen legejä.
Käsiajo on harvinaista, 1,5 vuoden reissulla hyvä jos kymmenenkään tuntia ruoriajoa merellä on tullut. Suurin syy laiskuuteen on ruorin hidas välitys, 2 kierrosta laidasta laitaan ja hydraulivälityksen tunnottomuus. Peräsinkulmanäyttö pilotin ohjauspaneelissa on oikeastaan ainoa indikaattori trimmille kun ruorivaste käytännössä puuttuu.
Laitteeni on Watt & Sea cruising alkuperäinen 500W/ 48V pitkä malli. Ei siis perässä raahattava. Nykyään on korvattu 300W ja 600W malleilla. Cristec teki kilpailevan mallin, missä on itsestään säätyvät lapakulmat ja potkuri oĺi fiksummin käännetty menosuuntaan eli vähemmän turbulentissa vedessä. Jos se on selvinnyt lastentaudeistaan niin teoriassa olisi fiksumpi kenties.
Kerrataan sitten mahdollisia haittoja. Siis hinnan lisäksi. Leveisiin peräpeileihin on nyt tapana rakennella kipattavia uimatasoja. Tuuliperäsintä ei saa asennetuksi ja hydroja pitäisi asentaa yksi molempiin reunoihin. Asennusteline aluksi puuttui kokonaan. Nyt on jonkummoinen, mutta kun peräpeili ei ole pysty niin edelleen joutuu teettämään jotain. Muovinen kiinnitysteline oli aika lyhytikäinen, toinen jo menossa. 9 solmun yläpuolella alumiinipotkuri vonkuu. Muovipotkuri piti olla hiljaisempi, mutta siitä irtosi kovassa vauhdissa siivet. Maailmalla vene kiinnitetään perä edellä laituriin niin joutuu varomaan olipa hydro vedessä tai ylhäällä. Ei kestä kontakteja. Jossain vaiheessa stefat pettää ja laturi on veden alla- amen. Tämän vuoksi huollatan, kustannusarvio yli 500€. Ehkä akselit aiheuttaisivat kitkaa, jos laturi olisi veden pinnan yläpuolella?.
Hankinta ei ole kaduttanut. Nyt valitsisin 600W pitkän cruisingmallin.