Olen valitellut asiaa, kun vanhempani haluaa yksipuolisesti empatiaa itselleen, jota minulle ei ole koskaan annettu. Monet muut ihmiset ovat vaikuttaneet olevan sitä mieltä, että yksipuolinen roolini empatian antajana olisi sellaisenaan ok. Olen kokenut sen niin, että aika rankka osa minulle annetaan. No empaattisena luonteena aloin sitten kuitenkin jälleen osoittaa välittämistä vanhempani fyysisestä sairaudesta. Vastaus vanhemmaltani oli äkäinen ilmaus, ettei asiasta voi välittää kuin lääkäri ja luuri kiinni. En kelpaa välittäjäksi, koska olen maallikko. Pitäisikö minun vielä yrittää puoliväkisin ?
Empatiasta
mahdotontehtävä
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Narsisti ei oikeastaan halua empatiaa, eihän hän edes tiedä mitä se tarkoittaa. Narsisti haluaa ensisijaisesti huomiota, ja jos yrittää saada sitä valittamalla omaa surkeuttaan, huomio tulee helposti empatian kautta. Empatiaan liittyy narsistin näkökulmasta todella ikäviä asioita, kuten yritys auttaa, joka usein esiintyy hyvää tarkoittavina neuvoina. Neuvominen taas on narsistin näkökulmasta hirvittävä loukkaus.
Itselläni meni hetki ennen kuin tajusin tämän asian. Itse olen luonteeltani ihminen joka ongelman sattuessa haluaa lähteä ratkomaan sitä nopeasti, enkä jää voivottelemaan. Kun narsistin elämässä oli taas jokin ongelma, josta hän luonnollisesti valitti kuin koko elämä olisi seisahtunut ja tulevaisuus katkolla ongelman takia, aloin heti miettiä kuinka asiaa voisi auttaa. Etsin tietoa aiheesta ja saatoin esim. ostaa hänelle tavaroita joista on apua ko. tilanteessa. Narsistin reaktio haluuni auttaa oli kuitenkin hyytävä. Hän järjestään loukkaantui verisesti ja kosti apuni monella tapaa.
Ajan kanssa sitten kuvio alkoi aueta. Narsisti ei oikeasti ollut niin avuton kuin hän antoi ymmärtää tekemällä asioista isompia draamoja kuin ne olivatkaan. Luonnollisesti häntä loukkasi kun annoin neuvoja jotka hän osin kyllä jo tiesikin, ei vain välittänyt käyttää koska nautti "ongelmassa" rypemisestä. Kun annoin neuvoja joita hän ei ollut ajatellut, tai usein vain ei viitsinyt ottaa selvää, se loukkasi koska narsistihan lähtökohtaisesti on fiksumpi kuin minä. Oivalsin että valittaminen itsessään oli tärkeintä, ei se että ongelmatratkeaisivat.
Narsistille kyse on vain näytelmästä. Suuresta draamasta jossa hän on päähenkilö ja kaiken huomion keskipiste ja nimenomaan huomion, ei avun. Narsistia ei saa missään tapauksessa neuvoa pois ahdingosta vaikka hän kuinka ruikuttaisi. Ja todellisuudessa ongelma on murto-osa siitä mitä narsisti antaa ymmärtää, jos mitään ongelmaa onkaan. Saat toki tehdä tekoja joilla uhraat itsesi ja elämäsi, mutta mitään parempaa osaamista tai tietoa et saa osoittaa koska se olisi narsistin halventamista. Narsistille on hyvin tärkeää että tunnet suurta syyllisyyttä narsistin ongelmista vaikka sinulla ei olisi niiden kanssa mitään tekemistä. Narsisti on syyllistämisessä aivan omaa luokkaansa.
Opin siis olemaan lähinnä noteeraamatta narsistin valituksia ja kriisejä. Toki hänen elämänsä menee monin osin oikeasti päin p..ttä koska narsisti ei kykene vastuuseen ja elämänhallinta on mitä on kun elää vain hetkellisestä vaikutelmasta toiseen. Joskus kyllä neuvon narsistia isoon ääneen, ihan kiusallani.
Niin, ja narsistille omia vaikeuksiaan kertoassa asia ilmenee juuri päinvastoin.
Hän luulee, että asiaa kerrotaan vain hänen tiedokseen, eikä hänelle tule mieleenkään yrittää järjestää tai muuttaa asioita vaikeuksien poistamiseksi.
Hän tietää kuinka asioita voisi korjata, muttei tee mitään siihen suuntaan missään tapauksessa.
Ehkä vielä niin että narsisti ajatelee sinun hakevan vain huomiota, kuten hänkin valituksellaan hakee. Koska ainoa jolla on oikeus huomioon on narsisti, sinun valituksesi ovat pelkkää kiusantekoa ja ilkeyttä.