miten ahdistavan tuntuista joidenkin elämä voi olla. En voi ymmärtää. Olen törmännyt jotain, minkä en tiennyt olevan olemassa. Ehkä kyse on vain mt-ongelmista? Miksei apua löydy?
En tiennyt lainkaan
Mikseikukaanautaniitä
4<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ahdistunut ihminen yleensä häpeää ja tuntee syylisyyttä helposti. Eli on sellaisessa noidankehässä ansassa. Muiden on vaikea auttaa koska ahdistunut on torjuva ja välttelevä.
Samaa ihmetellyt.Toisille annetaan,toisilta otetaan enempi.Elämä kun on epäreilu.Ehkä niillä vastoinkäymisillä on jokin korkeampi tehtävä,tiedä häntä.Jotkut luovuttaa,toiset taistelee jopa koko elämänsäVaikeaa on auttaa,tuskallista katsoa sivusta.Mene ja tiedä,mikä tarkoitus koko hommalla on.Ei voi kuin välistä,ihmetellä joidenkin toisten tarinoita.
Et osaa varmaankaan samaistua toisten ihmisten tunteisiin ja siihen faktaan, että jokaisella on omat uniikit tarpeensa. Näet asiat vain omalta kantilta, etkä ymmärrä toista. Kyse ei ole välttämättä myöskään mt-ongelmissa, vaan sinussa ja asenteissasi.
Voi ymmärtää vaikkei tietäisikään kaikkea tarkasti. Ei ehkä silti toivo kohdalleen. Elämä voi olla ahdistavaa, toivotonta, vaikeaa ja sekavaa ilman että kenenkään ulkopuolisen tarvitsisi sitä gaussin käyrän suhteen luokitella. Väärät fyysiset ja psyykkiset diagnoosit kokee myös epäreiluiksi vaikkei niitä pitäisikään muiden kohdalla mitenkään huonona tai häpeällisenä. Ihmiset voi nähdä ihmisinä piirteineen tarvitsematta lokeroida muita tai itseään ylipäätään mitenkään. Välillä tuntuu kuin mt-ongelmaiset lokeroisivat itsensä muiden silmissä jo valmiiksi ja sitten ennakkoasenteena olisi tämä muita kohtaan. Hyväksyn itseni mikä olen kunhan saan määritellä itse mikä olen.