Pärjään kun en näe sua

No ei me nähdä... Minä en enää jaksa murehtia miehiä... Keskityn kaikkeen muuhun ja ajan kanssa ostan oman kämpän ja elän vain itselleni...

Tuttua (n-m) paitsi ikävöin kauheasti kun emme näekään.... Niin niin paljon..

Haluan tuntea ja tulla tunnetuksi. Voisitsä olla se mulle...?

Minä uskon rakkauteen ja siihen, että se tulee vielä vastaan. Joku hyvä ja ihana, mutta tavallinen ihminen, johon vahvat tunteet osuu ja jolla samat tunteet minuun. Tykkään kuitenkin jakaa asioita ja elämää.

Ei kai ne unohtuneita tunteita ole, jos niitä täälläkin muistelet. Se nyt on vaan niin, että sinä et häntä voi unohtaa. Miksi unohtaisit? Ei kai tunteitaan kannata paeta. Eikä ihmistä, josta välittää. Päinvastoin. Ne tunteet pitää voida tuoda esille. Hänelle, joka ne ansaitsee. Muista, että jos et niin tee, teet hänellekin vääriin. Ajattele, miten hyvän elämän voisit halutessasi hänelle tarjota. Saisitte elää yhdessä onnellisen loppuelämän. Ei mee ikinä ohi. Siinä olet oikeassa.

Mikäs siinä, jos sitä pärjää pelkän pärjäämisen kanssa ja on onnellinen. Jos se on sitä mitä haluat, niin silloinhan se on ok. Onnea valitsemallesi tielle. Itse kyllä haluan muutakin kuin pärjätä...

Kun ne tunteet eivät unohdu vaikka ei edes näe. Silloin harvoin kun saan niihin silmiin katsoa tunteet räjähtävät uusiin ulottuvuuksiin..

kaveri.

Minulla samanakaltainen tilanne... Sama päivä ja seuraava on tosi jees, mutta sitten iskee kauhea ikävä. Onneksi se laantuu nykyään muutamassa päivässä. Ei kestäis jos se olis kokoaikaista.

Niin, satulista tykkään.