Höh, kyllä Pohjanmaaltakin saattaa joutua Sodankylään, Rovaniemelle tai Kajaaniin. Siinä saattaa olla 500-600km (yhdensuuntainen) matka komennuspaikalta kotiin. Esimerkiksi Kannus - Sodankylä välimatka on n. 550 km. Siis tarkalleen puolet matkasta Helsingistä Ivaloon; esimerkiksi Oulu on n. 610km päässä Helsingistä. Jos siitä otetaan puoletkin, 275km, voisi Draksvikin siirtää aivan hyvin vaikkapa Jyväskylään, Tampereelle tai Mikkeliin. Itärajalle Enoonkaan ei ole, kuin 460km - siis selvästi vähemmän, kuin Kannuksesta Sodankylään. Lappeenrantakin on likietuisesti vain 225km päässä Helsingistä. Loimaa-Forssa -alue on mainiosti kaikkien ruotsinkielisten lähiseudulla, n. 120 km päässä esim. Turusta ja Helsingistä.
Miksei Ruotsinkielistä varusmieskoulutusta voida hajasijoittaa siinä, missä muutakin Puolustusministeriön toimintaa? Mikä vika olisi esimerkiksi Parolannummessa? Jos kustannussäästöt ovat etusijalla, voidaan ruotsinkielinen varusmieskoulutus siirtää toisen joukkoyksikön kanssa samaaan paikkaan - esim. Parolannummelle. Ei se palveluspaikkakunta ole tällaisissa ratkaisuissa mitenkään ratkaiseva tekijä.
---
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/vasen/id4603.html
RKP haluaa säilyttää Uudenmaan prikaatin
RKP:n puheenjohtaja, ympäristöministeri Jan-Erik Enestam sanoo, että puolue tulee ottamaan kaikilla tasoilla esille kysymyksen Uudenmaan prikaatin säilyttämisestä.
Enestam sanoo Hufvudstadsbladetissa vastustavansa prikaatin lakkauttamista. Lehti kertoi sunnuntaina, että Dragsvikin varuskunta Tammisaaren liepeillä olisi puolustusvoimien valmistelemalla lakkautuslistalla.
Enestam korostaa, että lakkauttaminen ei tule kysymykseen, koska kielilain mukaan Suomessa on oltava yksikkö, jossa annetaan varusmiespalvelua ruotsin kielellä. Hänen mukaansa kustannusten ei pitäisikään olla ratkaiseva tekijä.
Puolustusministeriö ei ole kertonut, mitä varuskuntia se mahdollisesti haluaisi lakkauttaa. Niitä koskeva selvitys valmistunee helmikuussa.
Miksei Ruotsinkielistä varusmieskoulutusta voida hajasijoittaa siinä, missä muutakin Puolustusministeriön toimintaa? Mikä vika olisi esimerkiksi Parolannummessa? Jos kustannussäästöt ovat etusijalla, voidaan ruotsinkielinen varusmieskoulutus siirtää toisen joukkoyksikön kanssa samaaan paikkaan - esim. Parolannummelle. Ei se palveluspaikkakunta ole tällaisissa ratkaisuissa mitenkään ratkaiseva tekijä.
---
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/vasen/id4603.html
RKP haluaa säilyttää Uudenmaan prikaatin
RKP:n puheenjohtaja, ympäristöministeri Jan-Erik Enestam sanoo, että puolue tulee ottamaan kaikilla tasoilla esille kysymyksen Uudenmaan prikaatin säilyttämisestä.
Enestam sanoo Hufvudstadsbladetissa vastustavansa prikaatin lakkauttamista. Lehti kertoi sunnuntaina, että Dragsvikin varuskunta Tammisaaren liepeillä olisi puolustusvoimien valmistelemalla lakkautuslistalla.
Enestam korostaa, että lakkauttaminen ei tule kysymykseen, koska kielilain mukaan Suomessa on oltava yksikkö, jossa annetaan varusmiespalvelua ruotsin kielellä. Hänen mukaansa kustannusten ei pitäisikään olla ratkaiseva tekijä.
Puolustusministeriö ei ole kertonut, mitä varuskuntia se mahdollisesti haluaisi lakkauttaa. Niitä koskeva selvitys valmistunee helmikuussa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Draka Jyväskylään? Ainoana ruotsinkielisenä sen lakkauttaminen olisi tietysti menetys. Muuten kyllä hajasijoitusten suhteen olen sitä mieltä, että haja-asutusalueella kaukana kasvukeskuksista juuri varuskunnat kannattaa säilyttää. Siinä mielessä Jyväskylä on jo vähän turhankin iso paikkakunta.) Varuskunnat(ja vankilat) pitävät yllä sitä vähää elämää, joka muuten valuisi kasvukeskuksiin. Santahaminan voisi Helsingistä lakkauttaa - lyhyt matka varusmiehille kotiin ei ole kovin hyvä argumentti sitä säilyttää. Onhan 6-12 kk palveluksen aikana aikaa matkustaa vaikka kuinka.
Mainitset viestissäsi sanan LOIMAA, älä unta nää.
Nämä sotketaan täällä suohon, tai saunan taakse.
Suomenruotsalaisten sota
TÄRKEIN ENSIN
"Kesällä 1944 KARKUREISTA 62 % oli RUOTSINKIELISELTÄ POHJANMAALTA. NÄRPIÖSTÄ katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja KORSNÄSISTÄ 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."
"Puskasta ampuvan jv-miehen valhe." Näin suomenruotsalainen upseeri Benedict Zilliacus yrittää väittää valheeksi sen, mitä virallinen sotahistoria kertoo.
TALVISOTA
Talvisodassa joulukuun 23. päivän hyökkäyksessä Kannaksen ainoan suomenruotsalaisen joukko-osaston pataljoona kääntyi annetusta suunnasta 90 ja joutui taisteluun rinnalla etenevän suomalaisen joukon kanssa. Oman selityksensä mukaan se joutui ylivoimaisen vihollisen sivustahyökkäyksen kohteeksi ja palasi takaisin vajaan tunnin kuluttua. (Sotatieteen laitos Sotahistorian toimisto: Talvisodan historia, osa 2, s. 74. WSOY 1991.)
Suomalaiset joukot jatkoivat hyökkäystä 8 tuntia ja alkoivat vetäytyä vasta ylemmän johdon käskystä. Tämän jälkeen suomenruotsalaisille ei enää hyökkäystehtävää annettu.
Summassa Lähteen lohkolla suomalainen pataljoona oli pitänyt asemansa tammikuun alusta lähtien. Vastaiskuilla se oli karkottanut asemiin murtautuneen vihollisen. Yöllä 8.--9. helmikuuta pataljoonan rippeet luovutti asemat tuoreelle suomenruotsalaiselle pataljoonalle, joka seuraavana päivänä pakeni asemista ja jätti ne viholliselle. Näin murtui pääpuolustuslinja. (Talvisodan historia, osa 2. s. 138.)
Kulunut suomalainen pataljoona naapurilohkolla joutui samanlaisen painostuksen kohteeksi, mutta piti asemansa vielä neljä vuorokautta torjuen ruotsalaisten pakenemisesta johtuneen sivustauhankin. Se jätti asemansa vasta ylemmän johdon käskystä.
Suomenruotsalaisille ei enää tämän jälkeen voitu antaa vastuullista puolustustehtävääkään, selviää talvisodan historiasta.
JATKOSOTA
Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Kannaksen ainoa suomenruotsalainen joukko JR 24 osallistui Länsi-Kannaksen taisteluihin. Kertaakaan se ei suorittanut annettua tehtävää loppuun saakka selviää jatkosodan historiasta.
Porlammin-Yläsommeen taisteluissa se jopa harhautti ylempää sodanjohtoa. Se ilmoitti katkaisseensa vihollisen perääntymistien, kuten annettu tehtävä edellytti. Todellisuudessa tie oli avoin ja vihollisen käytössä. Ylempi johto suunnitteli jatkotoimet tämän väärän tilanneilmoituksen perusteella. Kului neljä vuorokautta ennen kuin se sai tietää asian oikean laidan.
Hallbäck, Heinricks, Winell olivat tämän suomenruotsalaisen joukon suomenruotsalaiset johtajat pataljoonasta divisioonaan. (Sotatieteen laitos, Suomen sota 1941--1945, osa 3. ss. 250-- 253.)
17. D:n suomenruotsalaiset rykmentit JR 13 ja JR 61 tuotiin etulinjaan 3.9.41. Ne saivat tehtäväkseen vallata Säntämän kannaksen, mutta niiden eteneminen pysähtyi aina "vihollisen kiivaaseen tuleen". Ne olivat erilaisia kuin suomalaiset joukot. (Suomen sota 1941--45, osa 2.)
Perääntymisvaiheessa JR 61 tuotiin puolustukseen Kivisillansalmelle 22.6.44. Vihollinen yritti täällä hyökkäystä kahtena päivänä, mutta tykistö torjui sen hyökkäykset heti alkuunsa. Sen jälkeen sota jatkui täällä rauhallisena asemasotana. (Suomen sota 1941--45, osa 7, s. 319 ja 493.)
Rykmentin tappiot koko sodan aikana olivat vain 1/10 suomalaisten tappioista.
Syväriltä samaan aikaan tuotu JR 13 joutui liikuntasotaan suomalaisten joukkojen mukana. Jokaisesta puolustusasemasta nämä suomenruotsalaiset poistuivat ilman lupaa, ainoatakaan hyökkäyskäskyä ne eivät noudattaneet, selviää jo mainitusta sodan historiasta.
Muutama esimerkki JR 13:n toiminnasta:
25.6. sen komppania poistui taakse ilman taistelukosketusta, luvattomasti, varmuuden vuoksi. (Osa 7, s. 342.)
26.6 JR 13:n II pataljoona ei noudattanut käskyä lähteä hyökkäykseen suomalaisten pataljoonien kanssa, vaan pysyi asemissaan. Tästä syystä suomalaistenkin eteneminen valui hukkaan. (Osa 7, ss. 353--354.)
27.6. JR 13:n III pataljoona hajosi ilman taistelua ja häipyi taakse. Suomalaiset määrättiin hoitamaan sen tehtäviä oman hommansa ohella. (Osa 7, s. 366)
28.6. JR 13:n II pataljoona lähti metsiä myöten pakoon ja jätti raskaat aseensa vaikka ei ollut edes kosketuksessa viholliseen. Jälleen ilman lupaa. (osa 7, s. 378.)
Perääntymisvaiheessa lyötiin hajalle suomalaisiakin joukkoja, mutta aiheettomasti ja ilman lupaa ne eivät asemiaan jättäneet. Hyökkäykseen ne lähtivät aina käskyn mukaisesti.
Tällainen on kertomus niistä suomenruotsalaisista, jotka eivät lähteneet käpykaartiin. Käpykaartilaisista kertoo Matts Andersenin kirja Flykten västerut. (Sahlgren Förlag 1987.)
"Kesällä 1944 KARKUREISTA 62 % oli RUOTSINKIELISELTÄ POHJANMAALTA. NÄRPIÖSTÄ katosi Ruotsiin ja metsän kätköihin 292 asukasta ja KORSNÄSISTÄ 184, eli 4,8 % asukkaista. Joistakin kylistä lähtivät kaikki asekuntoiset miehet."
Suurten sotilasvaltioiden tutkimuksissa on selvinnyt, että kyky voittaa pelkonsa sodassa ja hoitaa tehtävänsä, on suoraan verrannollinen yksilön ja joukon yksilöiden älykkyyteen.
totuus on armoton
VALTAA JA VOIMAA, KOTIPAIKKA LOIMAA
Matti Johannes Lehtonen
Itsenäisyydenkatu 8 C 18
32200 LOIMAA
Taidat olla sitä Piltti-Pampers sukupolvea, et vissiin ollut talkoissa mukana. Kirjoituksestasi saa sen käsityksen että Suomen armeijassa sodan aikana ollut ruotsinkilelisiä, tämähän ei pidä paikkansa.
Kun luokittelet sotilaskarkurit äidinkielen mukaan, unohdat että taustalla saattaa olla jokin syvällisempi syy, esimerkiksi uskonnollinen tai polittinen.
Olen itsekin tehnyt tutkimuksia aiheesta, ja todennut sen oleellisen seikan että kaikista karkureista oli 99,9% miespuolisia, tämä todistaa selvästi että naiset kantoivat sen todellisen rintamavastuun.
Jos mainitsemasi pitää paikkansa, sotaoikeuden olisi pitänyt tuomita koko JR 13 sotilaskarkuruudesta ja/tai niskuroinnista sota-aikaisten lakien mukaan. Ainakaan kovin kunniakasta ei JR 13:n toiminta esittämäsi materiaalin mukaan ole ollut. Kun en itse ole sotahistoriaan noin pitkälle perehtynyt, en väitteitesi todenperäisyyttä tiedä.
Yllätyksekseni mainitset myös Heinricksin, joka käsittääkseni nauttii korkeaa arvostusta vieläkin (enkä nyt sekoita siihen saksalaiseen Henrichsiin).
olla että ne "ruottalaiset" oli tosi urhoollisia ja suuria sankareita lähettäessään esikunnistaan meitä suomalaisia tykinruuaksi. Näitä Andersoneja , Svenssoneja ja muita hurrisukujen vesoja on jo ammoisista ajoista koulutettu armeijassa käskynhaltijoiksi.
Rivimiehistä en tosin tiedä.
Olikos tuo vitsi? kyllä sain makeat naurut, kiitos niistä.
jos olit tosissas niin tapellaan kun tavataan...
Dragsvikin varuskunta Jyväskylään? Hehhee, mikäs siinä... Umpisuomalainen paikkakunta 25 vuoden kokemuksella, samoin tämä Häme.
Pitäis siirtoistuttaa kouluttajat rannikolta tänne metsien keskelle... Niitä taitaisi ahdistaa kun pitäisi jättää paatit rannikolle. Ei tule mitään!