Haluaako lääkäri vain pelastaa oman perseensä?

Minulla jäi säärimurtuman jäljiltä jalkaterä ainakin saman verran kääntyneeksi säsäänpäin. Olen kävellyt tuolla jalalla lähemmäs 40 vuotta eikä siitä ole ollut varsinaista haittaa. Jalanjäljet on vaan hassut.

Olen nähnyt vanhoja syntymässään lonkkaluksaation saaneita ihmisiä, joilla on todella massiivinen korokepohja kengässä. Lonkkavialla ei saa eläkettä. Ehkä siinä tapauksessa, että olet tolppakengillä sähköpylväisiin kiipeilevä sähkömies voit saada kuntoutustukea. Todennäköisesti et saa sitäkään, vaan työnantajasi osalle jää tehtäväksi etsiä sinulle sopivat uudet työtehtävät.

Jos paranemaan alkanut jalka nyt murretaan uudestaan, voi seurauksena olla huonompi lopputulos kuin tässä vaiheessa on. Saat ehkä hermovian ja ehkä jalkoihin tulee massiivinen pituusero. Olisiko se parempi vaihtoehto? Toimenpiteessä on aina myös riskinsä, kuten kuntoutumisajassa (kuten keuhkoembolia, mikä ei ole leikin asia).

Kun olet toipunut riittävästi, niin mene jonnekin lenkkipolun laitaan katsomaan siellä lyllertäviä naisia. Aika monilla on joko täysin järjetön juoksutyyli tai jotain vikaa askelluksessa (eivät taatusti juokse enää 10 vuoden päästä). Keski-iän ylittäneillä (naisilla etenkin) hyvin usein myös lonkat ovat eri korkeudella. Yllättävän monella nykyaikana on niin kireä akillesjänne, että he tuntuvat kävelevän varvastaen, kantapää tuskin edes käy maassa (jostain syystä tässä ryhmässä olen nähnyt paljon nuoria poikia ja miehiä). Symmetriaa ei saada aina edes syntymälahjaksi.