jos olisit itse tullut toistuvasti petetyksi?
Oikeuttaisitko itsellesi pettämisen
Mitämieltä
23<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Toisella ei olis vara sanoo ainakaan mitään.
Petetyksi millä tavalla?Millainen tilanne?
Ehkä se olis sen myöntämistä itselle, ettei asioista mitään tule - siis sen pettäjän puolelta. En kyllä lähtis koston takia tai tilaisuuden, motiivit muualla ja toisaalla.
Pettäjä haluaisi jatkaa ja luopuu suhteestaan...
Kosto ei ole ratkaisu. Kynnys olisi toki matalampi.
Pettäjän panisin kävelemään p..... perään takaisin ei olis tulemista ja etsisin itselleni sen miehen joka arvostaisi minua eikä olis naapurissa syömässä. En pettäs en alentuisi moiseen touhuun. Miksi kostaisin kenkää pettäjälle ei arvostaisi silloin minua eikä se silloin olisi rakkauttakaan ainakaan sitä oikeaa.
En lähtisi hakemaan kostoa. Miksi alentua näiden huoripukkien tasolle.
En oikeuttasi pettämistä, mutta en myöskään tuomitse heitä. Koskaan ei voi tietää miten tunteet ilmenee.
Pettäminenkö mitään korjaisi? Etsisin uuden vakaamman ihmisen rakkaakseni ja käskisin pettäjää lähtemään kodistani. En sormenpäälläkään häneen koskisi.
en mmä sellasessa saastasessa suhteessa des eläis
En lähtisi. Sitä pettäjää haluaisi varmasti satuttaa ja hänen vuokseen voisin pettää, mutta oman moraalini vuoksi en, ts. en haluaisi satuttaa itseäni.
Ehkä aloittaja ei tarkoittanut kostomielessä.
En siltikään oikeuttaisi.
Ei se että joku tekee väärin, ole mikään oikeutus toimia itsekin väärin. Mitä tästä maailmasta tulis jos niin elettäisiin...
Parempi ja oikeudenmukaisempi paikka asua. Ei vaiskaan, mutta itse asiassa ymmärrän jopa pettämisen tietyssä määrin. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista.
Kyllä minäkin ymmärrän jopa pettämisen, tietyssä määrin. Se että ymmärtää, ei tarkoita sitä, että hyväksyy sen. Siinä on vissi ero, mutta moni tuntuu niputtavan ymmärryksen ja hyväksymisen samaan nippuun.
Sanotaanko näin, että elämänkokemus (heh heh) on tuonut itselleni sen ymmärrtksen, jota minulla ei ollut sanotaanpa vaikka ennen kuin hänet tapasin ;).
Tuohan oli hieno tunnustus jollekin SeOnVäärin. Itselläni elämänkokemusta on kertynyt pitkin elämää ja pitkissä suhteissa ennenkaikkea. Mielenkiintoista olisi myös pohtia mitä on pettäminen. Joissain tilanteissahan kumppanit saattavat asua yhdessä syystä tai toisesta ja hyväksyä toisilleen esimerkiksi seksikumppanit. On vammautuneita ym. Eli ei siis todellakaan mustavalkoista.
Ei se ollut tunnustus kenellekään, koska kirjoitan anonyyminä. Se oli vain esimerkki siitä, että joskus ymmärrys kasvaa vain melkein-kantapään kautta. (Vaikkakaan en siis ole pettänyt.)
No pitkät ihmissuhteethan on itsellänikin parasta elämänkokemusta olleet.
Tuo mainitsemasi esimerkki, eihän se ole pettämistä, jos on sovittu että saa olla kumppaneita.
Ja joskus sitä voi maailmankatsomus avartua ja huomata, että ehkä niitä himojakin voi jonkun kanssa lievitellä, mutta jonkun ihan tuntemattoman kanssa, kun joku muu on viritellyt sopivaan tilaan.
Ei seurustella, mutta satulista tykkään.
En mä ehkä siitäkään huolimatta tahtois pettää..
Ei ole niin suurta persoonaa elämääni tullut, että tekisin omalla valinnalla itsestäni pettäjän ja alkaisin elää kenenkään toisen tahdonmukaisena marionettina. Luottamuksen voi menettää vain kerran, muu on tosiasioiden kieltämistä. Valehtelu ja pettäminen on heikon ihmisen merkki.
En todellakaan tiedä miten suhtautuisin kun ei ole tuollaista tilannetta tullut eteen. Tiedän ettei pitäisi oikeuttaa mutta mistä tiedän pysyykö järki päässä vai viekö tunteet esim pettymys tai viha.
Siinä saattaa pahimmoilleen joutua kierteeseen, josta seuraa monelle ihmiselle huonoa. Jos pokaat jonkun jolla onkin tunteita sinua kohtaan, mutta itselläsi ei, ja teet sen vain kostaaksesi jollekin toiselle, haavoitat samalla sitä koston välikappalettasi.