Olin kouluaikoina tosi sosiaalinen, minulla oli paljon kavereita, mutta heti kun koulu loppui, aloin viihtymään enemmän kotona ja suurin osa kavereista katosi elämästäni. Oikeastaan minä lopetin meidän "suhteet". Kahden vuoden kotona löhöilyn jälkeen otin yhteyttä yhteen ainoaan yläaste kaveriin koska yksinoleminen alkoi jo kyllästyttää. Olemme soitelleet puhelimella paljonkin ja nähneet toisiamme. Mutta nyt alkaa tuntua jo puuduttavalta. Ujous on ehkä osasyy siihen miksi en jaksa. Kaveri on puhelias enkä yksinkertaisesti jaksa vastata kaikkeen. Hiljainen persoonani on oikeastaan vahvistunut. En oikein jaksa enää vastata sukulaisillenikaan. En jaksa enää olla ihmisten kanssa. En jaksa puhua. Saatan odottaa innolla että pääsen näkemään kaverini, mutta sitten kun tapaamme niin minua alkaa väsyttää ja haluaisin jo heti kotiin. Tämä on harmillista, koska kaveri ei välttämättä jaksa kauaa katsella minua, jos olen aina niin vaisu ja laiskanomainen. En jaksa olla kaverin seurassa pirteä. Vanhemmat ovat ainoa, joiden kanssa olen pirteä, iloinen ja jopa puhelias.
Sitten iskin silmäni yhteen mieheen. Olen rakkaudesta ihan sekaisin. Mies on vieläkin ihana ja olemme jo seurusteluasteella. Kotona kaipaan miehen seuraa ja katselen päivät pitkät hänen kuviaan ja näen unia hänestä. Sitten kun pitäisi nähdä miehen kanssa niin tuntuu että mieluumin olisin menemättä. Kuitenkin rakastan häntä, mutta miksi en jaksa tavata edes häntä? Olen huolissani itsestäni, miksi minusta on tullut tällainen. Mikä minua vaivaa :(
Sitten iskin silmäni yhteen mieheen. Olen rakkaudesta ihan sekaisin. Mies on vieläkin ihana ja olemme jo seurusteluasteella. Kotona kaipaan miehen seuraa ja katselen päivät pitkät hänen kuviaan ja näen unia hänestä. Sitten kun pitäisi nähdä miehen kanssa niin tuntuu että mieluumin olisin menemättä. Kuitenkin rakastan häntä, mutta miksi en jaksa tavata edes häntä? Olen huolissani itsestäni, miksi minusta on tullut tällainen. Mikä minua vaivaa :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulla vain on tuollainen luonne, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Älä aseta itsellesi vaatimuksia tyyliin miksi olen tällainen. Mutta tapaile ihmeessä ystävääsi, kyllä ihminen tarvitsee sosiaalisia suhteita voidakseen hyvin. Jossain määrin voi myös opettaa itseään olemaan aktiivisempi kun juttelee toisen kanssa, kyllä se onnistuu kun vähän vaatii itseltään enemmän.
Ilman muuta menet tapaamaan miesystävääsi koska rakastat häntä! Älä heitä hukkaan mahdollisuutta kokea onnea.
Miltä sinusta tuntuu kun olet vaan yksiksesi? Onko se ahdistavaa vai oletko ihan tyytyväinen? Jos ei ahdista, kaikki on ok, sinulla on vain tuollainen luonne.
Outoa, mutta en oikeastaan itsekään tiedä mitä haluan ja mitä en. Ainakin silloin kun pääsen kotiin kaverin luota niin se tuntuu mukavalta. Mutta kyllästyn äkkiä yksinoloon ja jään miettimään että haluaisikohan joku ehkä nähdä minut. Soitan sitten kaverille, mutta en jaksa edes kauan puhua puhelimessa kaverille kun tulee tarve lopettaa. No oikeastaan mikään tilanne ei ole hyvä. Kun olen yksin kaipaan seuraa, sitten kun sitä on tarjolla niin en haluakaan.
Mittaa kilpirauhasarvot TSH, T4V ja vasta-aineet TPOab. Näin on päästy yksi askel eteenpäin. Jos ei tärppää niin anemia, raudanpuute, keliakia, verensokeri, tämä pitää mitata.
No, mä olen samanlainen. Isot ihmisjoukot, kaupat, työkaverit, kaikki tuntuvat hivuttavan voimavarojani. Luonteesta se todellakin on kiinni, tuntuu että jokainen haluaa minusta palasen, ja on todellakin olemassa "energiavampyyreitä" .. Herkkä ihminen tuntee ihmisten energian helpommin, ja se on väsyttävää. Kotona omaan rauhaan vetäydyttyä voimavarat palautuvat kuitenkin nopeasti ja taas alkaa tehdä mieli seuraan, ihminen on sosiaalinen olento.
Ainoastaan miesystäväni kanssa en tunne että energiani uupuu. Mutta olemme olleet yhdessä jo kauan ja voin olla täysin oma itseni hänen kanssaan. Ihmisellä on miltei aina rooli päällä - tytär, ystävä, puoliso - ja tästä roolista kiinni pitäminen on väsyttävää, vaikka tekisikin sitä aivan alitajuisesti.
Eli luonteenpiirre, jonka kanssa täytyy oppia elämään. Miehelle ja ystävälle voi aivan hyvin sanoa että olet sellainen henkilö joka tarvitsee välillä omaakin tilaa. Suhteita on monenlaisia, ja vain suhteen osapuolet voivat määritellä miten se toimii.