Lahja lapsenlapsille, jotka perivät lahjan antajan

nix_nax on liekeissä! :)

A: Selkee

B: Jäi myös "muu" lapsi sekä nämä lapsenlapset. Kaikki ovat saaneet tasapuolisesti pitkin matkaa useammankin kerran noita tavanomaisia lahjoja, vaikkei niitä ilmeisesti ole mitenkään erikseen "tavanomaiseksi" leimattukaan.

B: Perittävän omaisuus tosiaan on luokkaa "huomattava" ja tuo PK 6:4 onkin hienosti huomattu pointti.

Hmmm... jos nyt vain lahjoitukset noteerattaisiin mielessämme tavanomaisiksi - mitä siis ovat olleetkin - eikä siten "huomattaisi" hiiskahtaa niistä ylipäätään mitään Perukirjaan... Jos sitten verottaja tonkii tiliotteita ja vaatii selityksiä, niin todetaan tyyliin "Niin joo - noita mamman peruslahjoja lapsille/lapsenlapsille - höh - pitääkö niitä jotenkin erikseen jossain esitelmöidä..." :--)


Kiitokset!!

Olet oikeassa, urpo. Muistin, että perillisen kuolemalla ennen perittävää (luopujan katsotaan kuolleen ennen perittävää) olisi ollut merkitystä ennakkoperintäolettaman kanssa, mutta ei, lahjan antohetki ratkaisee sen, onko lapsenlapsen saama lahja katsottava ennakkoperinnöksi vai ei.

Korjaan: Muistin sittenkin oikein! Perusteoksessa Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I kirjoitetaan otsikolla "Perillisasema ja ennakkoperintö":

"Lahjan saajan ei tarvitse olla lahjan antamishetkellä l ä h i n perillinen, jos hän lahjanantajan kuollessa on oikeutettu perinnön saamiseen."

Lapsenlapsihan perittävän kuollessa ON lähin perillinen (oikeutettu perintöön), kun luopuja-vanhemman katsotaan kuolleen ennen perittävää.

Seuraavassa mt:n kappaleessa kuitenkin kumotaan edellä sanottu rintaperillisen osalta:

"Positiivinen ennakkoperintöolettama ei ole voimassa silloin, kun saaja lahjan antamishetkellä ei ole lahjoittajan (perittävän) lähin presumptiivinen perillinen."

Vm. tulkinta lähtee siitä, että lain (PK 6:1.1) sanamuoto "Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle ..." olisi tulkittava siten, että se tarkoittaisi vain lahjan antohetken aikaista lähintä perillistä. Rintaperillisiähän ovat yhtä lailla perittävän lapsi kuin lapsenlapsikin. Aarnion-Kankaan tulkinnan mukaan ilmeisesti kuitenkin mennään.

Perittävä voi toki määrätä, että lapsenlapselle annettu lahja on oleva ennakkoperintöä siinä tapauksessa, että perittävän lapsi luopuu perinnöstä. Mutta tällaista määräystä ap:n tapauksessa ei ollut.

Mahdoitko urpo pysyä kärryillä?

old_profile_45359 kirjoitti:

Olet oikeassa, urpo. Muistin, että perillisen kuolemalla ennen perittävää (luopujan katsotaan kuolleen ennen perittävää) olisi ollut merkitystä ennakkoperintäolettaman kanssa, mutta ei, lahjan antohetki ratkaisee sen, onko lapsenlapsen saama lahja katsottava ennakkoperinnöksi vai ei.

Korjaan: Muistin sittenkin oikein! Perusteoksessa Aarnio-Kangas, Suomen jäämistöoikeus I kirjoitetaan otsikolla "Perillisasema ja ennakkoperintö":

"Lahjan saajan ei tarvitse olla lahjan antamishetkellä l ä h i n perillinen, jos hän lahjanantajan kuollessa on oikeutettu perinnön saamiseen."

Lapsenlapsihan perittävän kuollessa ON lähin perillinen (oikeutettu perintöön), kun luopuja-vanhemman katsotaan kuolleen ennen perittävää.

Seuraavassa mt:n kappaleessa kuitenkin kumotaan edellä sanottu rintaperillisen osalta:

"Positiivinen ennakkoperintöolettama ei ole voimassa silloin, kun saaja lahjan antamishetkellä ei ole lahjoittajan (perittävän) lähin presumptiivinen perillinen."

Vm. tulkinta lähtee siitä, että lain (PK 6:1.1) sanamuoto "Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle ..." olisi tulkittava siten, että se tarkoittaisi vain lahjan antohetken aikaista lähintä perillistä. Rintaperillisiähän ovat yhtä lailla perittävän lapsi kuin lapsenlapsikin. Aarnion-Kankaan tulkinnan mukaan ilmeisesti kuitenkin mennään.

Perittävä voi toki määrätä, että lapsenlapselle annettu lahja on oleva ennakkoperintöä siinä tapauksessa, että perittävän lapsi luopuu perinnöstä. Mutta tällaista määräystä ap:n tapauksessa ei ollut.

Mahdoitko urpo pysyä kärryillä?

Pysyin kärryillä mutta olen eri mieltä.

Se että äiti luopuu perinnöstä ei tarkoita sitä että lapsenlapselle annettu lahja olisi ennakkoperintöä.

""Lahjan saajan ei tarvitse olla lahjan antamishetkellä l ä h i n perillinen, jos hän lahjanantajan kuollessa on oikeutettu perinnön saamiseen.""

Kun lahjan antaja kuolee niin lapsenlapset eivät ole oikeutettu perintöön,se oikeus aktualisoituu vasta kun mamma luopuu perinnöstä.
Näin ollen mennään PK:N mukaan joka sanamuodon puitteissa tarkoittaa vain sitä hetkeä kun henkilö kuolee ja niitä ihmisiä jotka ovat oikeutettuja perintöön.
PK:n pykälää ei voi tulkita sanamuodon ulkopuolelle ja se nimenomaan koskee henkilöä joka on elossa ja oikeutettu perintöön.

Aarnio-kangas höpinä tarkoittaa eri tapausta kuin sellaista jossa joku luopuu perinnöstä.

Kankaan sanamuotokin sen jo sanoo,"lahjanantajan kuollessa on oikeutettu perinnön saamiseen" näinhän ei ole käytännössä eikä teoriassa.

Joten edelleenkin olen sitä mieltä että lahjat eivät ole ennakkoperintöä jos ajatellaan lapsenlapsia.

"Lapsenlapsihan perittävän kuollessa ON lähin perillinen (oikeutettu perintöön), kun luopuja-vanhemman katsotaan kuolleen ennen perittävää."

EI ole,
Muista marssijärjestys ja PK:n sanamuoto plus se että voiko sitä tulkita sanamuodon ulkopuolelle.

Perittävän kuollessa mammalla on oikeus perintöön,luopumisen jälkeen taas lapsenlapsilla mutta kyse on pääpiirteittäin siitä että kenellä se oikeus on ensin ja koska perinnöstä luopuminen tapahtuu jälkikäteen niin oikeus perintöön ensin on mammalla ja sitten vasta kakaroilla.Ensisijaisuus ratkaisee tässä tapauksessa. "Perittävän kuollessa" määrittelee sen että kenellä on oikeus perintöön sinä hetkenä.

Toisaalta voihan sitä luopua perinnöstä jo perittävän eläessä ja siihen tuo aarnio-kangas sopisi vallan mainiosti.

Urpolehtinen kirjoitti:

Pysyin kärryillä mutta olen eri mieltä.

Se että äiti luopuu perinnöstä ei tarkoita sitä että lapsenlapselle annettu lahja olisi ennakkoperintöä.

""Lahjan saajan ei tarvitse olla lahjan antamishetkellä l ä h i n perillinen, jos hän lahjanantajan kuollessa on oikeutettu perinnön saamiseen.""

Kun lahjan antaja kuolee niin lapsenlapset eivät ole oikeutettu perintöön,se oikeus aktualisoituu vasta kun mamma luopuu perinnöstä.
Näin ollen mennään PK:N mukaan joka sanamuodon puitteissa tarkoittaa vain sitä hetkeä kun henkilö kuolee ja niitä ihmisiä jotka ovat oikeutettuja perintöön.
PK:n pykälää ei voi tulkita sanamuodon ulkopuolelle ja se nimenomaan koskee henkilöä joka on elossa ja oikeutettu perintöön.

Aarnio-kangas höpinä tarkoittaa eri tapausta kuin sellaista jossa joku luopuu perinnöstä.

Kankaan sanamuotokin sen jo sanoo,"lahjanantajan kuollessa on oikeutettu perinnön saamiseen" näinhän ei ole käytännössä eikä teoriassa.

Joten edelleenkin olen sitä mieltä että lahjat eivät ole ennakkoperintöä jos ajatellaan lapsenlapsia.

"Lapsenlapsihan perittävän kuollessa ON lähin perillinen (oikeutettu perintöön), kun luopuja-vanhemman katsotaan kuolleen ennen perittävää."

EI ole,
Muista marssijärjestys ja PK:n sanamuoto plus se että voiko sitä tulkita sanamuodon ulkopuolelle.

Perittävän kuollessa mammalla on oikeus perintöön,luopumisen jälkeen taas lapsenlapsilla mutta kyse on pääpiirteittäin siitä että kenellä se oikeus on ensin ja koska perinnöstä luopuminen tapahtuu jälkikäteen niin oikeus perintöön ensin on mammalla ja sitten vasta kakaroilla.Ensisijaisuus ratkaisee tässä tapauksessa. "Perittävän kuollessa" määrittelee sen että kenellä on oikeus perintöön sinä hetkenä.

Toisaalta voihan sitä luopua perinnöstä jo perittävän eläessä ja siihen tuo aarnio-kangas sopisi vallan mainiosti.

Oli miten oli niin samapa tuo,itse tulkitsisin lakia täysin prikulleen.
Ja ennakkoperintöolettama tulisi kyseeseen vain kun luovutaan perinnöstä ennakkoon perinnönjättäjän eläessä.

Teoriassahan jälkikäteen luopuessa luopuja tavallaan kuolee perinnönjättäjän jälkeen eikä ennen ja sen aikajanan puitteissa luopuja on lähin rintaperillinen kuolinhetkellä.

Se miten lakia taas tulkitaan saattaa poiketa minun mielipiteestä hyvinkin suuresti.

Mutta entäpäs sellainen tapaus että luopuja luopuu vain osittain perinnöstä..asiat mutkistuu taasen kerran.

En sano että olisit väärässä tässä topicissa,kyse enemmänkin tulkintaeroista.

Urpolehtinen kirjoitti:

Oli miten oli niin samapa tuo,itse tulkitsisin lakia täysin prikulleen.
Ja ennakkoperintöolettama tulisi kyseeseen vain kun luovutaan perinnöstä ennakkoon perinnönjättäjän eläessä.

Teoriassahan jälkikäteen luopuessa luopuja tavallaan kuolee perinnönjättäjän jälkeen eikä ennen ja sen aikajanan puitteissa luopuja on lähin rintaperillinen kuolinhetkellä.

Se miten lakia taas tulkitaan saattaa poiketa minun mielipiteestä hyvinkin suuresti.

Mutta entäpäs sellainen tapaus että luopuja luopuu vain osittain perinnöstä..asiat mutkistuu taasen kerran.

En sano että olisit väärässä tässä topicissa,kyse enemmänkin tulkintaeroista.

Riita poikki ja nakki väliin

NIxNAx,lueppas tämä.

KKO:2010:57

Urpolehtinen kirjoitti:

Oli miten oli niin samapa tuo,itse tulkitsisin lakia täysin prikulleen.
Ja ennakkoperintöolettama tulisi kyseeseen vain kun luovutaan perinnöstä ennakkoon perinnönjättäjän eläessä.

Teoriassahan jälkikäteen luopuessa luopuja tavallaan kuolee perinnönjättäjän jälkeen eikä ennen ja sen aikajanan puitteissa luopuja on lähin rintaperillinen kuolinhetkellä.

Se miten lakia taas tulkitaan saattaa poiketa minun mielipiteestä hyvinkin suuresti.

Mutta entäpäs sellainen tapaus että luopuja luopuu vain osittain perinnöstä..asiat mutkistuu taasen kerran.

En sano että olisit väärässä tässä topicissa,kyse enemmänkin tulkintaeroista.

Hyvin sinä urpo kantaasi perustelet enkä sitä rupea kiistämään. Kun viittasit eläessä tapahtuvaan luopumiseen, mieleeni tuli, että juuri samasta asiasta, mutta toisessa yhteydessä olin kolmisen viikkoa sitten tänne kirjoittanut. Kas tässä:

^^Tässä vielä ilmainen bonusneuvo:

Jos lapsesi ovat alaikäisiä, he luopumisen yhteydessä eivät saisi hyväkseen muuten alaikäisille kuuluvaa 40.000 euron vähennystä, luopuminen kun pääsääntöisesti tapahtuu perittävän kuoltua.

PerVL 12 §

"Veronalaisesta perintöosuudesta saavat vähentää:

//

2) sellainen perinnönjättäjän suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen, ->jolla perinnönjättäjän kuolinhetkellä lähinnä oli oikeus periä perinnönjättäjä<- ja joka tuolloin ei ollut täyttänyt 18 vuotta, 40 000 euroa (alaikäisyysvähennys)."

Mutta jos luovutkin perinnöstä perittävän eläessä, em. 2-kohdan ehto täyttyy.

PK 17:1.2

"Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."

Näin perilliset joutuisivat verolle kukin vasta 60.000 euron perinnöstä eli he saisivat perintöverotta 3 x 59.999 euron perinnön eli yhteensä 179.997 arvoisen perinnön.^^
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13772826/lakiosa-testamentatun-lisana#comment-80527430
- - -
- - -
PerVL:ssa asia on ilmaistu yksiselitteisesti, toisin kuin PK:ssa, mikä jättää sijaa tulkinnalle.

PerVL: "sellainen perinnönjättäjän suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen, jolla perinnönjättäjän kuolinhetkellä lähinnä oli oikeus periä perinnönjättäjä"
vs.
PK: "Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle"

old_profile_45359 kirjoitti:

Hyvin sinä urpo kantaasi perustelet enkä sitä rupea kiistämään. Kun viittasit eläessä tapahtuvaan luopumiseen, mieleeni tuli, että juuri samasta asiasta, mutta toisessa yhteydessä olin kolmisen viikkoa sitten tänne kirjoittanut. Kas tässä:

^^Tässä vielä ilmainen bonusneuvo:

Jos lapsesi ovat alaikäisiä, he luopumisen yhteydessä eivät saisi hyväkseen muuten alaikäisille kuuluvaa 40.000 euron vähennystä, luopuminen kun pääsääntöisesti tapahtuu perittävän kuoltua.

PerVL 12 §

"Veronalaisesta perintöosuudesta saavat vähentää:

//

2) sellainen perinnönjättäjän suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen, ->jolla perinnönjättäjän kuolinhetkellä lähinnä oli oikeus periä perinnönjättäjä<- ja joka tuolloin ei ollut täyttänyt 18 vuotta, 40 000 euroa (alaikäisyysvähennys)."

Mutta jos luovutkin perinnöstä perittävän eläessä, em. 2-kohdan ehto täyttyy.

PK 17:1.2

"Jos perillinen hyväksymällä testamentin tai muulla tavoin kirjallisesti ilmoittaa perittävälle luopuvansa perinnöstä, on luopuminen pätevä. Perillinen saa kuitenkin lakiosansa, jollei hän ole saanut siitä kohtuullista vastiketta taikka jollei hänen puolisolleen testamentin tahi jälkeläisilleen lain tai testamentin nojalla tule lakiosaa vastaavaa omaisuutta."

Näin perilliset joutuisivat verolle kukin vasta 60.000 euron perinnöstä eli he saisivat perintöverotta 3 x 59.999 euron perinnön eli yhteensä 179.997 arvoisen perinnön.^^
http://keskustelu.suomi24.fi/t/13772826/lakiosa-testamentatun-lisana#comment-80527430
- - -
- - -
PerVL:ssa asia on ilmaistu yksiselitteisesti, toisin kuin PK:ssa, mikä jättää sijaa tulkinnalle.

PerVL: "sellainen perinnönjättäjän suoraan alenevassa polvessa oleva perillinen, jolla perinnönjättäjän kuolinhetkellä lähinnä oli oikeus periä perinnönjättäjä"
vs.
PK: "Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle"

Jeps,paljon faktaa joka selventää tätäkin topiccia.

Viitaten "KKO:2010:57"

"P:n kuoltua hänen ainoa perimisasemassa ollut rintaperillisensä R luopui perinnöstään. Kuolinpesän osakkaina olivat R:n sijaan tulleet hänen lapsensa X ja Y sekä P:n leski L, jonka hyväksi P oli tehnyt yleistestamentin."

"Eläessään P oli antanut lahjoja R:lle ja X:lle. R:n saamat lahjat katsottiin hänen ennakkoperinnökseen. Koska X ei ollut lahjan saadessaan P:n perimisasemassa oleva rintaperillinen, hänen saamaansa lahjaa ei katsottu hänen ennakkoperinnökseen rintaperillistä koskevien sääntöjen mukaan."

Urpolehtinen kirjoitti:

Jeps,paljon faktaa joka selventää tätäkin topiccia.

Viitaten "KKO:2010:57"

"P:n kuoltua hänen ainoa perimisasemassa ollut rintaperillisensä R luopui perinnöstään. Kuolinpesän osakkaina olivat R:n sijaan tulleet hänen lapsensa X ja Y sekä P:n leski L, jonka hyväksi P oli tehnyt yleistestamentin."

"Eläessään P oli antanut lahjoja R:lle ja X:lle. R:n saamat lahjat katsottiin hänen ennakkoperinnökseen. Koska X ei ollut lahjan saadessaan P:n perimisasemassa oleva rintaperillinen, hänen saamaansa lahjaa ei katsottu hänen ennakkoperinnökseen rintaperillistä koskevien sääntöjen mukaan."

Tutustuitko nixnax kyseiseen päätökseen?

Rauha maassa - vastaukset ovat jo tarpeeksi hyviä :)

Ilmeisesti siis saattaa olla niin, että jos lahjan antohetkellä kohde ei ole suorassa perillisasemassa, lahja ei oletusarvoisesti ole ennakkoperintöä, oli muut (suorat) perilliset sitten saaneet vastaavanlaisia lahjoja tai eivät.

Jos näin, tämä on paras tilanne, kun tuota alkutilannetta ajattelee...