Kun olitte tai jos olette nyt niin siis, miten teidän eka poikaystävä aloitti juttelemisen teijän kaa tai miten se pyys teijät treffeille.... Jne...
Siis pojatkin saa vastaa että miten aloititte vai aloittiko tyttö
Siis pojatkin saa vastaa että miten aloititte vai aloittiko tyttö
Vastaukset 13
Vanhimmat
tyttö
Ai niin vanhoja juttuja pitäisi muistella. No, sellainen limudiskomeininki, poika teki aloitteen, sellaista ihanan viatonta.
Yhden kerran mua on sanottu kauniiksi ja ihanaksi ja sellainen ihminen josta oikeesti tykkäsin.. :)
Noh eka tuota sain postikortin ihastukselta 1 luokalla. Noh se ei oikein edennyt kun en ole puhelias. Mulla flaksi olisi käynyt usein mutta juoksin karkuun. Sitten murkkuikä noh liian ahdistavat ja päälle käyvät jäi tois sijalle.
Eka poikkis ilmesty 15v kahen pojan kanssa jaoin tunteita mutta valittin sen joka ei ahdistellut toinen oli liian hätiköivä ahdisti seinää ja puristeli paikkoja. Valitsin sen rauhallisen kaverin. Oon aina tykännyt kilteistä ja hiljaisista. Ne tappeli koulun pihassa kun ei kestänyt tappioo ja silloin tajusin satuttavani. Yritin mennä väliin. Ei ei haluamuistella. Tunne kuohut oli järisyttäviä.
En en en jaksa. Mutta se jonka kanssa jäin se oli taas helposti vietävissä n1,5v yhdessä. Sellaisia ne pojat on vaihtaa. Seuraava kaukosuhde mutta jätti sanoi liian täydellistä ollakseen totta ja nykynen 18v otti väkisin ettei tässä nyt varaa jäänyt enää valintoihin. Noh tässä nyt päälle 12v yhdessä oloo 5 lasta ja kauniiksi jaksaa hokea.
En kai kulu kun monta kertaa päivässä kehuu, haluan enää saada itseni kuntoo kun liika kiloja kiertynyt lasten teossa ja miehen lihotuksella kun pelkään että karkaan.
Noh mutta onneksi mies nyt tukee hoikistumaan kun olen saanut järjen sen päähän X)
Mutta ne päivät sinkkuna ollessa tuntui ikuisilta ja ololta ettei kukaan huoli. Olen niin tylsä, normi, kilttija pelokas. Aina perhettä perustamassa jo 17v.lähtien
Aikamoista moraalin vartija. Itselläni ei 17-vuotiaana perheen perustamiset todellakaan olleet mielessä.
Noh olen hoitanut vain siskon lapsia ja minulla ei ole ollut muuta kiinne kohtaa kuin perheen saaminen. Perheen perustamista suunittelin ja naimisiin menemistä 17v ostin oman hääpukunikin valmiiksi. Naureskelin että sulhanen puuttuu.
Olin haaveilija
En kokenut hurjaksi olin vähän höpsö ja suuri haaveilija. Isänikin oli aika närhiintynyt että olisi pitänyt ulkonäöltä olla parempi. Kummatkin vanhemmat ovat ulkonäöltä olleet kriittisiä.
Siis sen miehen pitänyt olla parempi
Kyllä se äly voitti ulkonäön ja vähän miksas tuli oikein hurmuri.
Me kaikki olemme erillaisia ja elämä teettää vakavaksi. Ei elämässä ole paljoa ilon hetkiä kun tässä on liian köyhänä ollaa. Mutta kyllä me noustaa ja piristellään toisiamme vain X ) hymyillä ja ikävöimällä ja joskus haemme niitä kylmäkalleja sieltä pakkasesta kun silmät todella turpoo itkusta saa väliin nekin pakastimen miehet hellyyttä antaa.
Kunhan luotetaan kun yritetään parasta kyllä me voitetaan.
En itse haluisi nyt sipilän housuissa olla,sillä on niin suuret kantamukset harteilla mutta harmittaa kun tukee pelkästää yrityksiä(kuuluu vanhempaa kansaa) kun koulututtautumista pitäisi tukea ja lapsia varsinkin. Älykkääpää kansaa tässä kaivataan valtiksi että niitä työpaikkoja syntyy.
En ole seurustellut, eikä tästäkään mitään tule. Yksikään poika tai mies ei ole lähestynyt, minkä ymmärrän hyvin. Joten lyhyt on tunteiden tarinani.
Ekaan törmäsin kolme kertaa pitkin väliajoin sattumalta. Hän yritti tykö mutta en alkanut millekään. Kolmannella kerralla olin menossa lenkille ja hän oli niin sitkas, että lähti matkaan :D. Siitä se alkoi.
Toka oli myös aloitteellinen. Mutta kolmatta lähestyin itse.