Miten kahden toisilleen ennestään vierasta ihmistä voivat kokea niin syvää yhteyttä toisiinsa. Miten kahden toisilleen ennen niin vierasta ihmistä voivat niin aidosti tuntea toisensa voiman ja energia. Miten tämä rakkauden energia voi murtaa toisen erillisyyden ja eristyneisyyden tunteen, josta seuraa niin uskomattoman voimakas läheisyyden tunne. Kun tämän tunteen on saanut kokea, on kohdannut elämän onnellisimman tunteen. Onko se mahdollista?
Rakkauden portti
AvataankoSeMeilleKoskaan
35<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Siinäpä sitä. En osaa tuohon vastausta antaa.
On mahdollista.Olen saanut kokea jotain ,josta kirjoitit niin hyvin.Aika käsittämätöntä voi olla se tunne.Ja kaksi toisilleen vierasta ihmistä.
Luulisin et monet avaavat porttinsa vain täällä palstoilla.
Koin erään ihmisen kanssa tuollaisia tunteita. Kun itse luottaa toisen, on ihastunut tai rakastaa ja antaa tunteille tilaa, tulos olla huikea. Kaipaan sitä. Menetin sen luottamuksen menettämisen myötä. Uskoin kokevani aitoja tunteita ja kaiketi ne sillä hetkellä olikin. Olihan se kokemus. Se että olisi kantanut pidemmälle, oli ehkä liikaa pyydetty, kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää.
Minä teille rakkauden portin näytän.
Haarat levälleen, JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Suu kii ja pysy kontallaan. Lupaan ett tekee gutaa (Lumenen ryppyvoide toimii aina).
Jos tarkoitat hullua sielullista rakkautta, se päättyy parhaimmillaan ystävyyteen. Intohimoinen seksuaalinen tunne voi jatkua seestyneenä, mutta todennäköisesti hiipuu pian, voi toki nousta aina uudestaan. Kannattaa tutustua sinä aikana kun tunnetta on. Sinulla ei taida olla toivoa, pahoittelen. Mutta tee mitä voit ja äkkiä.
Sinä et voi tietää, kuka kirjoittaa ja kenelle, niin kuinka voit sanoa kenellekään "sinulla ei ole toivoa? Ei sinun kirjoituksesi tee kenestäkään toivotonta tai edes toivollista, sitä joko on tai ei ole, mutta sinä et sitä pysty määrittämään
Mikään ei ole mustavalkoista. Ei voi määrittää noin.
Mitä tehdä kuka lie?Ite oon ehkä typerä,mutta kyllä minä haluan tavata kiinnostavat ihmiset oikeassa elämässä ja niin ,että tiedän mitä puhun ja kenelle puhun tai olla puhumatta.Ei minusta taida olla täällä heittelemään asioita mahdollisesti oikealla.Jos meistä ei ole kohtaamaan oikeasti niin ei minusta taida pitemmän päälle olla tällaiseenkaan.Ehkä olen liian vanhanaikainen ja nautin kuitenkin enemmän perinteisistä kohtaamisista.En tiedä tällä hetkellä tuntuu tältä.Tai ehkä minä en vaan osaa kulkea oikeita polkuja,että kohdattais oikeasti kyseisen henkilön kanssa.Kaipaa jotain yksinkertaisempaa en tiedä tavata haluis edelleen ja jutella,mut en tiedä kuinka miten onnistuu ja onnistuuko ikinä.
Voisitko mitenkään avata kenelle menee ja minnepäin?
Kyllä se on mahdollista. Aivan kuin kaikki henkiset palikat olisivat vihdoinkin kohdillaan. Tosin minun palikoillani on tapana levitä. Koetan pikku hiljaa keräillä niitä kasaan.
No kerro sitten.
Halua on,haastavaa toteuttaa.
Mistä muka kiikastaa kunhan härnäät.Aika,paikka ja maanosa.Alkaa tapahtua.
Kun tietäisi mitä niiden kauniiden silmien taakse kätkeytyy.En haluaisi nolata itseäni.Ikäero yhtenä syynä mietityttää.Olisi vain kiva tutustua häneen.Ystävyyskin olisi jotain.Lisäksi suurin este millekään on se,että olen varattu(nyt voitte kivittää !).En voinut aikaisemmin aavistaa,kuinka voisin joutua hänen lumoamakseen.Oman liiton vuosia kestäneet vaikeudet ehkä vaikuttivat asiaan.Päivä kerrallaan nyt
vain sitten mennään.Suuri epätietoisuus tulevasta.
Onkon nainen vapaa?
En voi tietää.Sormusta ei ole nimettömässä.
Ehkä teillä on jokin yhteys ja tarkoitus. Joskus näkin olen hämmentynyt tästä tunteen palosta, joka ei ota sammuakseen. Mä oon kuitenkin skeptinen enkä kuvittele hänen tuntevan samoin.
Mitä sen toisen pitäs tehdä,että uskosit?
Kaksi toisilleen erillään olevaa ihmistä ei koskaa voi edetä toisiaan lähemmäs ellei toinen uskalla sanoa mitää tai edetä. Jompikumpi on vahvempi ja hänen sitten on sanottava se asia sille toiselle.... se voi maksaa sen, että toinen menee puihin.... ja koko systeemi kaatuu....
aikanaan kun ei ollut somea, tekstareita tai edes sitä henkilökohtaista puhelinta, niin asiat oli sanottava suoraa..... ja sit ku se toinen oli siinä naamatusten, niin se keskustelu meni kipsiin. vastaanottajan vaikeneminen ei ollut kieltämisen merkki.... joku tekstiviesti olis ollut todella hyvä väline keskustella ja lähestyä, ja se naamatusten tilanteen halaaminen olis ollut paljon helpompaa.
Nykyää sentää on naamis, ja siellä voi laittaa viestin, jos tietää toisesta edes nimen.
Ennen vanhaan (siis "paljon vanhempaan") oli puhemiehiä. Ja sit kulettiin jo nuoresta lavatansseissa. Se oli helppo keino ottaa kontaktia.
Asioiden selvittämiseen vaaditaan tahtoa.Nimen saa selville auton perusteella jne.Ainakin tiedän nimen nyt ja mistä hän on kotoisin.Lähtölinja on nyt ylitetty.
Helposti näin, hiljaa kiiruhtaen eteenpäin.
Lienette olleet rakastavaisia edellisissä elämissänne.
Ei välttämättä. On voineet olla läheisiä perheenjäseniäkin. vanhempi-lapsi, sisaruksia, ystäviäkin.
Intohimon tunne tuskin herää entisenkään elämän isää tai veljeä tms kohtaan. Mä uskon kans rakastavaisina olemiseen.. siis et oltu joskus.
ne on sieluja siinä vaiheessa ei mitään sukulaisia
Minusta ihastuminen voi olla voimakastakin, mutta se hiipuu vähitellen viimeistään muutamassa vuodessa. Jos jatkuu pidempään ja vaikka välillä on taukoja ettei toista näe ja silti tunteita niin mielestäni kyseessä on jotain isompaa, mutta kumpikin tietysti tekee valintansa tekeekö asialle mitään vai antaako olla. Kummankin täytyy jotakin tehdä, jos jotain haluaa.
Niinhän se on.Kahdessa ei voi olla yhtäaikaa.Valinta on vain tehtävä vanhan ja mahdollisen uuden välillä.
Vaikkakaan se uusi ei aina ole valittavissa.
Ei niin. Tämän vuoksi valinta onkin hyvä tehdä itsensä vuoksi..kuka haluaisi olla varalla?
Ette ole vieraita toisillenne paitsi tässä elämässä. Edelliset elämät.
Kirjotit justiin niin kuin minä olisin kirjottanu! Itselle on siis käynyt noin! :) Lisätään siihen vielä,että minä ja hän, ollaan molemmat varattuja ja perheellisiä. Ja se tunne mikä meidän välillä oli,ei sitä pysty sanoin kuvailemaan! Ja miten voi tuntea niin täysin vierasta ihmistä kohtaan! Nyt jäljellä enää hirveä ikävä ja kaipuu! :(