PHiienkoski US:ssa tylyttää superlessua:
Erityisen ristiriitaisia tunteita Sipilän esiintymisessä aiheutti se, että hän halusi antaa itsestään kuvan rehellisenä miehenä ja vetosi vielä puheensa lopussa suomalaisten rehellisyyteen.
Puheessaan Sipilä esitti Suomen taloudesta paljon synkemmän kuvan kuin se todellisuudessa on. Hän antoi vääriä tietoja.
Jo puheensa alussa Sipilä esitti väitteen, jonka mukaan "Suomen talouskasvu on Euroopan alhaisinta ja talous on supistunut pitkään".
Eurostatin vahvistettujen tietojen mukaan Suomea hitaammin talous kasvoi kuitenkin Tanskassa, Romaniassa, Itävallassa, Hollannissa ja Ranskassa (ks. kuvio 1). Suomen talous ei myöskään supistu vaan kasvaa, vaikka kasvu onkin vielä euroalueen keskiarvon alapuolella.
Sipilä tehosti maalaamaansa kauhukuvaa taloudesta esittämällä dramatisoivan havainnon velkaantumisnopeudesta. Hän ei kertonut, että Suomen rahoitussaatavat ulkomailta ovat velkaa suuremmat ja kasvavat sitä nopeammin (ks. kuvio 2).
Sipilä ei kertonut, että velka on valtioille tärkeä taloudenhoidon väline, eikä sitä, että toisin kuin yksityisten ihmisten ja yritysten lainojen kohdalla, valtionvelkaa ei ole tarkoitustakaan maksaa pois. Hän ei kertonut, ettei Suomen velan määrä sinänsä ole huolestuttavan suuri.
Sipilä ei kertonut, että taantuma on taitettu ja vientikin lähtenyt kasvuun ja kauppatase on ylijäämäinen (ks. kuvio 3). Hän ei kertonut, että talousennusteiden mukaan Suomen talous kasvaa ensi vuonna huomattavasti tätä vuotta enemmän.
Puheessaan Sipilä kertoi tehneensä kaksi epäonnistunutta yritystä niin sanonut yhteiskuntasopimuksen solmimiseksi. Hän ei kertonut, että ensimmäisellä kerralla hän antoi työmarkkinajärjestöille vain 10 päivää aikaa ”sopia” 5 %:n "kilpailukykyloikasta" ja toisella kerralla 3 viikkoa aikaa sopia 5 %:n "tuottavuushypystä". Vai miten päin ne hypyt ja loikat nyt menikään.
Sipilä ei kertonut, että hänen tulkintansa siitä, mitä ”kilpailukykyloikka” ja ”tuottavuushyppy” tarkoittavat, on hyvin kapea, eikä vastannut palkansaajajärjestöjen käsitystä. Hän ei kertonut, että hän oli käsityksensä lyönyt lukkoon jo ennen neuvotteluja eikä suostunut siitä neuvottelemaan.
Työmarkkinajärjestöjen tehtävänä oli siis sopia palkkojen alennuksesta tai työajan pidennyksestä siten, että palkkakustannukset alenevat 5 %. Ja tätä Sipilä kutsui yhteiskuntasopimukseksi.
Kun Sipilä ei saanut palkansaajajärjestöiltä haluamaansa, hallitus julkisti onnettomat esityksensä pakkolakeineen. Puheessaan hän antoi palkansaajajärjestöille vielä muutaman päivän aikaa esittää vaihtoehdoksi lomakorvausten puolittamista ja työajan pidentämistä.
Sen sijaan, että hallitus olisi aidosti neuvotellut ja sopinut yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa toimista, joilla vientisektorin kilpailukykyä ja työn tuottavuutta olisi reaalisesti parannettu ilman että kotimainen kysyntä laskee, Sipilä asetti palkansaajajärjestöt pakkotilanteeseen.
Hän ei jättänyt niille kuin huonoja vaihtoehtoja, joista ainoa mahdollisuus näyttää olevan yrittää löytää ratkaisu, jolla minimoidaan taloudelliset vahingot. Kun hallitus ei suostu neuvottelemaan edes siitä, miten se omilla toimillaan tukisi palkansaajajärjestöjen esityksiä, se rajaa pois suuren määrän keinoja, joilla talouden kasvua ja vientiä voitaisiin aidosti edistää.
Tämän jälkeen on selvää, ettei toiselle työmarkkinaosapuolelle eli työnantajille ole Sipilän kinkereillä todellista tarvetta. Heille Sipilä esittikin puheessaan lähinnä hurskaita toiveita "isänmaallisuudesta" ikään kuin työnantajat sen perusteella tekisivät ratkaisunsa.
Erityisen ristiriitaisia tunteita Sipilän esiintymisessä aiheutti se, että hän halusi antaa itsestään kuvan rehellisenä miehenä ja vetosi vielä puheensa lopussa suomalaisten rehellisyyteen.
Puheessaan Sipilä esitti Suomen taloudesta paljon synkemmän kuvan kuin se todellisuudessa on. Hän antoi vääriä tietoja.
Jo puheensa alussa Sipilä esitti väitteen, jonka mukaan "Suomen talouskasvu on Euroopan alhaisinta ja talous on supistunut pitkään".
Eurostatin vahvistettujen tietojen mukaan Suomea hitaammin talous kasvoi kuitenkin Tanskassa, Romaniassa, Itävallassa, Hollannissa ja Ranskassa (ks. kuvio 1). Suomen talous ei myöskään supistu vaan kasvaa, vaikka kasvu onkin vielä euroalueen keskiarvon alapuolella.
Sipilä tehosti maalaamaansa kauhukuvaa taloudesta esittämällä dramatisoivan havainnon velkaantumisnopeudesta. Hän ei kertonut, että Suomen rahoitussaatavat ulkomailta ovat velkaa suuremmat ja kasvavat sitä nopeammin (ks. kuvio 2).
Sipilä ei kertonut, että velka on valtioille tärkeä taloudenhoidon väline, eikä sitä, että toisin kuin yksityisten ihmisten ja yritysten lainojen kohdalla, valtionvelkaa ei ole tarkoitustakaan maksaa pois. Hän ei kertonut, ettei Suomen velan määrä sinänsä ole huolestuttavan suuri.
Sipilä ei kertonut, että taantuma on taitettu ja vientikin lähtenyt kasvuun ja kauppatase on ylijäämäinen (ks. kuvio 3). Hän ei kertonut, että talousennusteiden mukaan Suomen talous kasvaa ensi vuonna huomattavasti tätä vuotta enemmän.
Puheessaan Sipilä kertoi tehneensä kaksi epäonnistunutta yritystä niin sanonut yhteiskuntasopimuksen solmimiseksi. Hän ei kertonut, että ensimmäisellä kerralla hän antoi työmarkkinajärjestöille vain 10 päivää aikaa ”sopia” 5 %:n "kilpailukykyloikasta" ja toisella kerralla 3 viikkoa aikaa sopia 5 %:n "tuottavuushypystä". Vai miten päin ne hypyt ja loikat nyt menikään.
Sipilä ei kertonut, että hänen tulkintansa siitä, mitä ”kilpailukykyloikka” ja ”tuottavuushyppy” tarkoittavat, on hyvin kapea, eikä vastannut palkansaajajärjestöjen käsitystä. Hän ei kertonut, että hän oli käsityksensä lyönyt lukkoon jo ennen neuvotteluja eikä suostunut siitä neuvottelemaan.
Työmarkkinajärjestöjen tehtävänä oli siis sopia palkkojen alennuksesta tai työajan pidennyksestä siten, että palkkakustannukset alenevat 5 %. Ja tätä Sipilä kutsui yhteiskuntasopimukseksi.
Kun Sipilä ei saanut palkansaajajärjestöiltä haluamaansa, hallitus julkisti onnettomat esityksensä pakkolakeineen. Puheessaan hän antoi palkansaajajärjestöille vielä muutaman päivän aikaa esittää vaihtoehdoksi lomakorvausten puolittamista ja työajan pidentämistä.
Sen sijaan, että hallitus olisi aidosti neuvotellut ja sopinut yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa toimista, joilla vientisektorin kilpailukykyä ja työn tuottavuutta olisi reaalisesti parannettu ilman että kotimainen kysyntä laskee, Sipilä asetti palkansaajajärjestöt pakkotilanteeseen.
Hän ei jättänyt niille kuin huonoja vaihtoehtoja, joista ainoa mahdollisuus näyttää olevan yrittää löytää ratkaisu, jolla minimoidaan taloudelliset vahingot. Kun hallitus ei suostu neuvottelemaan edes siitä, miten se omilla toimillaan tukisi palkansaajajärjestöjen esityksiä, se rajaa pois suuren määrän keinoja, joilla talouden kasvua ja vientiä voitaisiin aidosti edistää.
Tämän jälkeen on selvää, ettei toiselle työmarkkinaosapuolelle eli työnantajille ole Sipilän kinkereillä todellista tarvetta. Heille Sipilä esittikin puheessaan lähinnä hurskaita toiveita "isänmaallisuudesta" ikään kuin työnantajat sen perusteella tekisivät ratkaisunsa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Juuri näin. Meillä on totuutta kiertelevä pääministeri ja epäpätevät ministerit, joiden kokemuksenpuute ja heikot eväät eivät riitä kyseenalaistamaan pahimpiakaan virheitä.
Mitä eroa on Juha Sipilällä ja Juha Aarniolla?
http://demokraatti.fi/elakeasiantuntijan-raju-vaite-sipilan-tv-puheessa-miljardien-virhe/
Matti Vanhanen ja Tuhoaho ovat Sippilän taustapiruina. Joten kaikki muuttuu paskaksi.
Kehittyvien Maakuntien Suomi palaa jälleen?
Se on jo täällä, on aina ollut.
>>Työmarkkinajärjestöjen tehtävänä oli siis sopia palkkojen alennuksesta tai työajan pidennyksestä siten, että palkkakustannukset alenevat 5 %. Ja tätä Sipilä kutsui yhteiskuntasopimukseksi.<<
On siihen toinenkin vaihtoehto - pakkolait, jolla päästään samaan lopputulokseen. Kun ei porkkana maistu, annettakoon ruoskaa perseelle, paljaalle perseelle.
Et arvatenkaan ole työntekijä, joihin kaikki nuo Sipilän ja SSS-porvarihallituksen leikkaukset yksipuolisesti kohdistuvat?
Ahkera, vallanhimoinen ja vähälahjainen on vaarallinen yhdistelmä. Kenessä tahansa.
Sellainenhan Antti Rinne on. Onneksi ei jatka enää VVministerinä.
Antti Rinne puhui täyttä asiaa A-Studiossa. SSSipilällä kauhea kiire laittaa EK:n tilastovalheilla oikeutetut leikkaukset voimaan, koska OECD:n tilastoista löytyvät faktat tulevat pian julki. Suomen työvoimakustannukset alle Saksan ja Ruotsin ja Ranskan tasolla. Elinkeinoelämän lisävoitot on saatava nyt ja työntekijöiden sovitut työehtoheikennykset voimaan, jotta ensi vuonna omistajien voitot ovat vielä tämän vuoden kaikkien aikojen ennätystä suuremmat. Sipilälle pedattu varmaan huippuvirka pääministerikauden jälkeen, kuten Jyri Kataiselle, Matti Vanhaselle ja Esko Ahollekin. Palkka EK:n renkinä toimimisesta.
"Hän ei kertonut, että ensimmäisellä kerralla hän antoi työmarkkinajärjestöille vain 10 päivää aikaa ”sopia” 5 %:n "kilpailukykyloikasta" ja toisella kerralla 3 viikkoa aikaa sopia 5 %:n "tuottavuushypystä". Vai miten päin ne hypyt ja loikat nyt menikään."
Yhteensä 6 kuukautta. Ei sitä väliäkään olisi tarvinnut loisia vaan valmistella sitä sopimusta. Mutta kun ei halua ole niin halua ei ole.
Lylyllä on jo viisi eri versiota syistä joiden vuoksi ei lähtenyt neuvotteluihin.-)
Vai 6 kuukautta kun hallituskaan ei ole istunut kolmea enempää. Suomessahan on jo 10% pienemmät työvoimakustannukset kuin keskeisissä kilpailijamaissamme. Miksi siis tarvitaan repiä 5% lisää kilpailukykyä juuri työntekijöiltä, tai miksi suomalainen yrittäjä tarvitsee 15% alemmat työvoimakulut kuin ruotsalainen kolleegansa pärjätäkseen tälle kilpailussa?
Tosiasiallisesti Suomen vienti on kasvu-uralla, saksaan, Ruotsiin ja Usaan vienti kasvaa, ellei Venäjän vienti olisi pakotteiden takia romahtanut, olisimme reilusti jo plussalla talouskasvussa. Venäjä-pakotteet eivät johdu suomalaisen duunarin palkkatasosta.
Syy on se että muualla yrittäminen on elinkeino Suomessa rikastumiskeino. Täällä omistajien voitot ovat paljon suuremmat kuin keskimäärin EU:ssa. Ei tarvitse kuin K-ryhmää ja S-ryhmää verrata Lidliin.
Talousnobelistin neuvo Sipilälle: Mieti kasvua, älä valtion velkaa
http://yle.fi/uutiset/talousnobelistin_neuvo_sipilalle_mieti_kasvua_ala_valtion_velkaa/8317748
"Mikä on talouskasvun tarkoitus?
Joseph Stiglitz intoutuu esitelmöimään, miten Yhdysvalloissa on sama ongelma kuin Euroopassakin: samalla kun työn tuottavuus on kasvanut, on työläinen jäänyt polkemaan paikalleen.
– Työn tuottavuus on 35 vuodessa tuplaantunut, mutta työläisten saama korvaus on stagnaatiossa, pysähtynyt. Kaikki tuottavuuden lisäys menee voittojen kasvattamiseen ja se on väärin.
Stiglitz haluaa vielä muistuttaa talouskasvun ja bruttokansantuotteen kasvattamisen perimmäisestä tarkoituksesta.
– Eihän BKT ole mikään arvo sinänsä. On vain yksi syy, miksi BKT:tä pitää kasvattaa, ja se on ihmisten elinolojen parantaminen.
Stiglitz pitää suorastaan käsittämättömänä sitä, että ihmisten elinoloja tai työehtosopimuksia pitäisi heikentää – jotta BKT saataisiin nousemaan".
- Täyttä asiaa, riistäjät voisivat ottaa asian joskus mietintään.
Loistavasti kerrottu totuus kepuhuijauksesta.
SSS-porvarihallitus puhuu suoraan sanoen paljon paskaa tuottavuusvajeesta, jonka se kopioi suoraan EK:lta. Esimerkiksi Saksan ja Ruotsin työvoimakustannukset ovat menneet jo Suomen ohi, ja Ranska on samalla tasolla. Olemme siis tuottavuudessa palkkojen ja työvoimakustannusten suhteen normaalia Pohjois- ja Keski-Euroopan tasoa. Tähän viitekehykseenhän Suomen oikeisto meidät kaikessa muussakin haluaa kiinnittää, ei Itä-Eurooppaan tai Etelä-Eurooppaan.
OECD:n tilastoista löydetään tämä tieto, jos sitä ei EK-väritetä. Myös Suomen pankki ja muiden pankkien ekonomistit käyttävät oikeistoväritettyä dataa, koska se palvelee elinkeinoelämän, pääomapiirien, varakkaiden ja rikkaiden ideologiaa paremmin. Se on syy laskea työntekijöiden palkkoja ja palkanlisiä, tai lisätä työaikaa, joka tuo edellisille ryhmille lisää voittoja mm. osinkojen muodossa.
Totuus on kuitenkin:
Suomen julkinen sektori on Pohjoismaiden pienin
Valtion tuottavuusohjelmasta, oikeammin henkilöstön vähennysohjelmasta, tai kuntien liikelaitoksista keskusteltaessa jää aina mainitsematta kolme asiaa:
1) Suomen julkinen sektori on pieni; ylivoimaisesti pienin Pohjoismaista
Tanska 34 % palkansaajista
Ruotsi 34 %
Norja 32 %
Suomi 23,3 %
2) Suomessa on eniten yrittäjiä Pohjoismaiden joukosta, 12% työvoimasta. Esimerkiksi Tanskassa prosentti on 4. Itse asiassa Suomessa on suhteessa enemmän yrityksiä kuin USA:ssa.
3) Lisäksi Suomen veroaste on Pohjoismaiden alhaisin.
Kahta ensimmäistä en ole havainnut esitetyn julkisuudessa lainkaan. Nämäkin olisi hyvä ottaa yhtenä näkökulmana huomioon, kun vaaditaan vauhtia tuottavuusohjelmaan.
Suomen yritysten yhteisövero on EU-tasollakin yksi alhaisimmista, USA:ssa yritysvero on 35%.
4) Suomessa on EU-tasolla huomattavan alhainen yritys- ja pääomaverotus sekä omaisuuteen/varallisuuteen kohdistuva verotus
Tilastot osoittavat: Suomessa jo nyt alhainen yritys- ja pääomavero
Suomi verottaa yrityksiä ja pääomaa vähemmän kuin EU-maat keskimäärin.
http://yle.fi/uutiset/tilastot_osoittavat_suomessa_jo_nyt_alhainen_yritys-_ja_paaomavero/6561684
"Suomen yritys- ja pääomaverot ovat itse asiassa jo nyt Euroopan unionin keskiarvon alapuolella. Näin todistaa Tilastokeskuksen yliaktuaari Olli Savela blogikirjoituksessaan. Tilastokeskuksen Tieto&Trendit-lehden blogissa Savela esittelee keräämiään tutkimustietoja yritys- ja pääomaverotuksesta.
Savela kertoo blogissaan Eurostatin tilastoista, joiden mukaan vuonna 2010 työhön ja kulutukseen kohdistuvien verojen osuus kaikista verotuloista oli Suomessa muutaman prosentin EU-maiden keskiarvon yläpuolella.
Sen sijaan pääomaan kohdistuvien verojen osuus kaikista veroista oli Suomessa selvästi unionin keskiarvoa alempi. Kun pääomiin kohdistuvien verojen osuus oli EU-maissa keskimäärin 20,4 prosenttia, Suomessa se oli vain 15,4 prosenttia. Euroissa ero tarkoittaa Savelan mukaan neljää miljardia euroa.
Pääomaverotusta voi tutkia myös suhteuttamalla se bruttokansantuotteeseen. Näinkin laskettuna pääomaverotus on Suomessa alhainen. Suomessa suhde oli 6,5 prosenttia, kun EU-maissa keskimäärin suhde oli 7,8 prosenttia.
Hallitus on päättänyt laskea Suomen yhteisöveroa 24,5 prosentista 20 prosenttiin. Jo ennen suurta pudotusta, ovat yritysverot Suomessa EU-maiden keskiarvoa alhaisemmat monilla eri laskutavoilla.
Yksi Savelan esittämistä laskentatavoista on laskea kaikki yrityksiä koskevat verot ja vähennykset yhteen ja vertailla maita näiden perusteella. Näin tehtyjen laskelmien mukaan yritysten veroaste oli viime vuonna EU-maissa keskimäärin 25,4 prosenttia, kun se Suomessa oli 23,3 prosenttia".
- Sipilä ja SSS-hallitus puhuvat siis täyttä jaskaa Suomen tuottavuusvajeesta. Kaikki Sipilän sipilöinnit pitää nyt tehdä nopeasti, sillä SSS-porvarihallituksella on kerrankin poliittinen tilaisuus lisätä elinkeinoelämän ja pääomapiirien valtaa ja voittoja, sekä vastaavasti heikentää ammattiyhdistysliikkeen ja työntekijöiden valtaa, työehtosopimuksia ja sovittuja työehtoja sekä palkanlisiä, kun porvarien vastavoimia ei ole hallituksessa. Koska AY-liikkeen jo useita vuosia sopimat hyvin maltilliset palkankorotukset ovat parantaneet kilpailukykyämme, nyt on viimeinen hetki tehdä tämä kädenojennus EK:lle, ennen kuin Suomen nousu alkaa näkymään.
Kyseessähän on väliaikainen taantuma, jonka syinä on Nokian puhelinliiketoiminnan myynti, eräiden keskeisten teollisuudenalojen alamäki, Venäjäpakotteet, eurokriisi ja EU:n yleinen taantuma, joka on jo ohitettu.
Oikeisto on katsonut ajan tulleen ottaa selkälenkki ammattiyhdistysliikkeestä ja vasemmistosta. Tässä tarvitaan tarkasti muokattua tilastodataa Suomen taloustilanteesta ja suoranaista disinformaatiota ja suurta trollausta valtamediassa.
Lassi Lyly ei neuvottele enää yhtään mistään, kun hänellä oli puolivuotta aikaa eikä evääsä heilauttanut. Lyly kannetaan miehissä nyt sellaiseen paskahuussiin missä on hajulukko rikki, mutta oven lukko erittäin vahva.
Sillä sellaiseen tuo hallitusta uhkaileva pölväsi kuuluu, jopa pysyvästi.
On totta että Sipilän ulostulo tv-lähetyksessä oli hieman erikoinen. Miksi tulla valittamaan kansalle sitä että mitkään järjestöt ei lähte hänen kansaan sopimaan mistään. Näinkin suurissa asioisa pitäisi ensin keskustella eri osapuolien kesken ja sen jälkeen alustaa esitys eriosapuolien näkemyksien pohjalta. Sipilä on varmaan hyvä myymään ja ostamaan. Mutta laajempien kokonaisuuksien hallinnassa on vielä kehittymisen varaa.