Ja sen jälkeinen aika jakoi suomalaiset kahteen osaan. Länsimaiset läntiset suomalaiset ja itäiset russiafennot.
Pähkinäsaaren rauha
NäinPääsKäymään
12<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Taas svekohörhömme yrittää jakaa suomalaista kansaa, mutta taaskaan se ei onnistu.
Hän tietää aivan hyvin, että se todellinen selvä jakolinja menee kielisyyden mukaan.
Isoidoisoisoisosetäni jäi vahingossa rauhan rajan itäpuolelle ja nyt hänen jälkeläisillä on suuri vaikeus pitää talojensa pihat siisteinä.
SINÄ olet jäänyt vahingossa väärälle puolelle rajaa!
Musta tuntuu, että jotkut persuhenkiset palstalaiset oavt jääneet keskelle rajaa. He eivät oikein tiedä, pitäisikö olla kallellaan itään vai länteen. Jotkut jopa toivovat että Putin tulisi ja "ratkaisisi kaiken".
- pähkinäsaaren rajan koillis - pohjos- ja läsiosa oli kvenlandia - lounais osa oli paavin voutien verohallinnollisessa alaisuudessa.
Savoa alettiin asuttaa 1500-luvulla. Osa ns. metsäsaamelaisista jäi, osa siirtyi syrjemmälle. Hämeestä ja Etelä-Karjalasta siirtyi väkeä koilliseen kuninkaan lupaamien verohelpotusten takia. Karjalaiset olivat expansiivisimpia.
Ruotsin kuninkaat halusivat asuttaa Pähkinäsaaren rauhan jälkeen laajentuneet Suomen alueet. Uusille alueille perustettiin KUNINKAANKARTANOITA, jotka olivat hallinnollisia keskuksia ja antoivat tietoa mm. maanviljelystä. Peruna vakiintui Pohjois-Savossa verrattain myöhään, vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Voudit keräsivät veroja. Jotkut tulivat Ruotsin puolelta, esim. Per Smålandh Tavinsalmen kuninkaankartanoon, nykyiseen Kuopioon. Osa jälkeläisistä käyttää nimeä Smolander, osa Voutilainen.
Myös linnoja rakennettiin, jopa Kajaanin korkeudelle.
Sotaväenotot piti hoitaa. Armeijan päällystöä tuli ympäri Suomea ja myös Ruotsin puolelta. Perustettiin RUOTULAITOS. Asutus vakiintui. Pähkinäsaaren rajojen yli oli kyllä käyty metsällä ja kalassa vuosisatoja. Toiselle puolelle oli jäänyt suomensukuisia ja saamelaisia. Varmaan avioliittojakin solmittiin. Saamelaisia, ns. metsäsaamelaisia oli pitkään kyllä sisämaassakin, mm. Lohjan takamailla, karuilla harjuilla ja järvillä, lammilla.
Rannikot ja satamat ovat aina olleet vierasportteja. Ruotsin puolelta siirtyikin väestöä parempien elinehtojen toivossa Suomen rannikoille etelään ja länteen 1000-luvun ensimmäisinä vuosisatoina, ja nykytietojen mukaan ainakin vielä Peltoniemi-suku 1400-luvulla Etelä-Pohjanmaalle.
Myös Eestistä tuli väkeä Rauman tienoille ja paikannimistön perusteella ilmeisesti myös etelään. Maanviljelijöiksi, kalastajiksi, käsityöläisiksikin. Hansakauppiaita, merimiehiä ym. ja jopa Espanjan suolalaivoilla Nauvoon ja muualle Turun saaristoon.
Pappeja ja virkamiehiä tuli Ruotsin puolelta, jotkut vastoin tahtoaan, kuten Rothovius.
Seppä-valloneja saapui nykyisestä Belgiasta pääosin Ruotsin kautta 1600-1700-luvulle saakka. Viimeistään Iso-Vihan aikana useimmat Suomeen jääneet menettivät päänsä ja monet Ruotsin itärannoillakin. Iso Vihan rauhan jälkeen 1721 valloneja alkoi tulla uudestaan 1730-luvulla, mm. Etelä-Pohjanmaalle. Ruukkeja on säilytetty museoina nykypäiviin saakka muuallakin Suomessa.
Romanit tulivat Ruotsista karkotettuina verrattain myöhään, 1600-luvulla. Tataareja ja juutalaisia jäi Suomeen jo 1800-luvulla Venäjän vallan aikoina, samoin venäläisiä upseereita ja virkamiehiä 1900-luvun alussa.
Oman jälkensä Suomen väestöön ovat jättäneet myös venäläiset ja kasakat, varsinkin 1700-luvun alkupuolella.
Tämä on hyvin mielenkiintoinen asia ja selittää paljon käytöstämme ja alueellisia eroja.
Tarkoittaako tämä sitä, että Kuusamosta kotoisin oleva sukuni on pääosin Udmurtiasta?
Hyvin oivallettu! Sieltä juuri tai Komin tasavallasta, tai sitten olet sekava mari!
Ei tarkoita välttämättä.
Pian 1600-luvulla savolaisia oli ainakin Kaavilla ja Sotkamossa, hämärä mielikuva Kuusamostakin. Verot sieltäkin kerättiin.
Kainuusta kuten kauempaa Savostakin on kuljettu Ouluun ja muualle Perämerelle. Katovuodet 1860-luvun jälkipuoliskolla, erityisesti 1867, koettelivat Kainuutakin.
Kainuussa on ollut vielä 1800-luvulla ruukkeja, ainakin järvimalmia, Ämmän ruukki ehkä tunnetuin. Kainuun seudut kiinnostivat kyllä jopa brittejä. Ei siellä eristyksissä oltu, joskin ehkä enemmän kuin monissa muissa osissa Suomea. Papit ja muut viranhalijat kehittivät maakuntaa ja loivat yhteyksiä ulkopuolelle.
-Valloneja, mm. Kolari-sukua siirtyi itään ja koilliseen ruukeille. Kolari tulee sanasta kolare, sysimies, miilunpolttaja (hiili, sysi).
On harmi, että kirkonkirjoja, maakirjoja ym. on edelleen paljon kateissa sotien jäljiltä. Usein sukututkimus pysähtyy 1700-luvun alkuun viimeistään (Iso Viha).
Jos suvusta löytyy pappi, linjat löytyvät helpommin.
***Googlaamalla löytyy "kainuulainen", kainuulaiset suvut. Nykyisin geenitestit kykenevät kertomaan sukulinjat pitkälle taaksepäin.
Että siitä vaan tutkimaan.
-----
Fiktion puolelle:
Unohtui mainita sota-ajan saksalaiset, kun vähän vasemmalla kädellä kirjoittelin päälinjoja. Langobarditarujakin on yhä elossa....mutta varmuudella Kalevala-niminen paikkakunta sijaitsee rajan toisella hieman etelämpänä.
Kuusamon seuduilla oli pitkään saamelaisia, mutta nämä joutuivat vetäytymään, kun Kainuusta ja Norjankin suunnalta työntyi uutta väestöä.
Yhteydet myös koilliseen, Vienan suuntaan. Eräänlainen risteyskohta.
Jos siis pähkinäsaaren rauhan raja olisi se raja idän ja lännen välillä, tähän läntiseen puoliskoon kuuluisivat savolaiset ja Suomen karjalaisista 99%.
Savolaisten syntypaikkana pidetään Mikkelin seutua ja Suomen karjalaiset jäivät siis Ruotsin puolelle 1323. Myöhemmin ortodoksit ajettiin pois 1600 l. Tilalle tuli siis länsikarjalaisia.
Mitään "saamelaisia" ei uudella ajalla Savossa enää asunut ( eikä aikaisempikaan kansa ollut samaa kuin nykyiset saamenkieliset). Eteläisin saamelaisten asuttama alue oli Kuusamo.
Suomessa siis itäiseksi väestöksi jää ainoastaan - Pohjoispohjanmaan kansalaiset:))