Yksi kultainen neuvo on antaa. Häipykää narsistin luota. Itse työstin eroa vuosia. Rukoilin ihmettä miten saisin kaiken loppumaan. Se ihme tapahtuu omassa päässä. Katkera olin siitä miten olin antanut riistää itseni itseltäni. En ollut enää se sama iloinen ja onnellinen ihminen. Tuskainen, ahdistunut, epätoivoinen, surullinen, vihainen. Väsynyt. Aina uudestaan ja uudestaan. Enkä osaa sanoa mikä minua pidätteli. Tajusin asioiden järjettömyyden.
Kiusaaminen, mustamaalaaminen ja manipulointi jatkuu edelleen. Nyt osaan asennoitua siihen ja vetää rajat. Ne rajat on se ettei päästä matskua lähelleen. Ei puhelimella, eikä millään tekosyyllä.
Jopa ystävä pistettiin soittamaan minulle ja valehtelemaan että hän on joutunut pahaan onnettomuuteen.
Toivon todella että voisin joskus auttaa jotakin toista narsistin uhria kertomalla että narsistista ja narsismista selviää.
Kiusaaminen, mustamaalaaminen ja manipulointi jatkuu edelleen. Nyt osaan asennoitua siihen ja vetää rajat. Ne rajat on se ettei päästä matskua lähelleen. Ei puhelimella, eikä millään tekosyyllä.
Jopa ystävä pistettiin soittamaan minulle ja valehtelemaan että hän on joutunut pahaan onnettomuuteen.
Toivon todella että voisin joskus auttaa jotakin toista narsistin uhria kertomalla että narsistista ja narsismista selviää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oikeassa olet, älkää jääkö kuuntelemaan ja antako manipuloida itseänne. Takana rankka kokemus siitä, miten ei jätetä rauhaan ja keksitään mitä juttuja vaan, että saa uhrinsa luokseen. Pelottavinta oli kaikessa se ihmeellinen taito syyllistää se tavis möhömaha, vaikka todellisuudessa oli itse niin pahasti läheisriippuvainen, että meni tosi vaikeaksi ja hankalaksi elämä. Tekstiviesteissä antaa ymmärtää olevansa avun tarpeessa ja saa uhrin vain luokseen toteamaan, että on niin kännissä, että ei hänen kanssaan voi edes puhua, kun ei ymmärrä mitään.
Jäin miettimään tuota otsikkoa...
haluaisin nähdä näkeekö kauempana narsistivanhemman tunne- ja mentaalivaikutuksesta paremmin...
Aloittaja vastaa. Kyllä näkee myös sen. Olen myös narsistivanhempieni uhri. Nykyään jo alkanut vetämään rajoja myös siihen suuntaan. Tosin se pieni ihminen jota alistettiin, syyllistettiin ja mitätöitiin elää sisälläni vieläkin. Nykyään ymmärrän jo häntäkin ja ymmärrän miksi se pieni lapsi sisälläni tuntee niin.
Narsisti pani jopa lapsensa soittamaan pettäjän puolisolle saadakseen tietää, onko toimillaan saanut parin jo eroamaan. Valjasti myös petetylle täysin tuntemattomat ihmiset sellaisiin toimiin, jotka eivät päivän valoa kestä, kun kertoi jotain paikkansa pitämätöntä tarinaa keksitystä vaarasta. Kuvitteli, että petetty olisi kiinnostunut hänestä. Että kyllä taitavalla valehtelulla voi saada paljon pahaa aikaiseksi sotkeakseen ihmisten elämää. Ilmeisesti oma elämä on kovin tylsää, kun pitää muiden elämää sekoittaa tai yrittää sekoittaa. Mistä tuollainenkin tapa on oikein peräisin ja kun omat lapset näkevät sen, niin oppivatko toimimaan samalla tavalla myöhemmin omassa elämässään?
Kyllä ja ei. Aloittajana vastaan sinullekin. Tavallaan näen,itsessäni samaa tyhjyyttä kuin kaikissa näissä narsisteissa joihin olen törmännyt. Olen empaattinen, ystävällinen ja rauhallinen persoona itse. En halua riidellä tai aiheuttaa riitoja. Mutta ehkä tämä kaikki on syönyt minua siten etten kykene perisuhteeseen. En usko ihmisten väliseen rakkauteen. Pidän kyllä ihmisistä ja pidän heidän seurastaan mutta itseäni en anna ja kyllästyn itse heti jos toinen osoittaa jotain minua loukkaavaa käytöstä.
Myöskin narsistien lapsena olen päätynyt ikisinkuksi, vaikka syyt aika monimutkaiset. En käyttäydy yhtään niinkuin vanhempani, vaan olen heistä aika totaalierilainen, niin että minulle on aikoinaan sanottukin, että jotenkin en vaikuta heidän lapseltaan ja samaistuinkin aina "maailmankaikkeuden lapseksi".
Vanhemmiten kuvio mennyt aina vain vaikeammaksi vanhempien kanssa, että hyvin vaikeaa olisi samaan aikaan mitään ihmissuhteita ollakaan jos vaikka haluaisikin, kun vanhemmat vievät kaiken henkisen energian, vaikkei olisi paljon tekemisissäkään.