35 vuotta vanhan, Suomessa valmistetun 30-jalkaisen lasikuituveneeni keulassa, ulkopuolella, vesirajan yläpuolella on pitkä, yli 50cm pitkä hiushalkeama. Tänä kesänä huomasin, että halkeama on olemassa myös sisäpuolella. Ainakin sadeilmalla siitä tihkuu aavistuksen verran vettä sisään. Lisäksi, aivan kuin vesirajan paikkeilta tihkuisi oikein merivettä sisään. Ehkä alueella on siis lisää hiushalkeamia tai halkeama onkin pidempi kuin miltä näyttää. Olen tästä hyvin yllättynyt, koska veneeni mallilla on ollut paksurunkoisen ja vahvasti rakennetun veneen maine. Vaikuttaa kuitenkin, että keulassa rungon paksuus ei ole kovin kummoinen.
Miten tuo kannattaisi korjata? Pitääkö hiushalkeama jyrsiä ulkopuolelta auki jollain rälläkällä tms. muutaman mm. syvyydeltä? Uraan sitten 2-komponenttista epoksia täytteeksi? Pitäisikö sisäpuolelle laittaa peräti lasikuitumattoa, jotta keula ei "halkea kahtia"?
Miten tuo kannattaisi korjata? Pitääkö hiushalkeama jyrsiä ulkopuolelta auki jollain rälläkällä tms. muutaman mm. syvyydeltä? Uraan sitten 2-komponenttista epoksia täytteeksi? Pitäisikö sisäpuolelle laittaa peräti lasikuitumattoa, jotta keula ei "halkea kahtia"?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ilmaisut lasikuitumatto ja vahvasti rakennettu vene eivät sovi yhteen ollenkaan.
Matto on heikoin tunnettu tapa lujittaa muovia lasikuidulla, jossa kuidun lujuusominaisuuksista on suurimmaksi osaksi päästy eroon pätkimällä kuitu lyhyiksi tikuiksi.
No jopas oli kommentti!
Mattoa käyttää harrastelijat sekä halvalla laadutonta laminaattia tekevät. Jälkimmäisessä tapauksessa matto usein valmistetaan vasta laminoinnin yhteydessä, jolloin kyse on ruiskulaminoinnista. Sellaita käytetään laadukkaissa veneissä ainoastaan suuren lujuuden väliaineena varsinaisten normaalijännityksiä kantavien pintalaminaattien välissä.
Kyllä tuo aloittajan vene on mattoa käyttäen tehty.
Hyvin se tavallisessa veneessä kestää.
Oletko käynyt lukemassa jotain hifistelijöiden lehtiä vai mistä moinen kumpuaa?
Tarkemmin ottaen kalliimmissakin veneissä on joka toinen kerros mattoa, joka toinen rovinkia. Jos paikkauksen hyvin tekee, noudattaa siinäkin samaa vuorottelua. Pelkällä matollakin tulee kestävä, mutta vähän paksumpi.
Mitä "rovinki"? siellä välissä tässä auttaisi?
Kyllä se pitää auki jyrsiä. Molemmin puolin ja mattoa myös molemmin puolin. Kaikki "revennyt" lujitemuovi pitää poistaa. Millään epoksilla ilman lujitetta et tule onnistumaan vaan hiushalkeama uusiutuu. Näillä tiedoilla on vaikea kattavsti neuvoa mutta jos kerran täältä kyselet niin hanki paikalle joku asiantunyija ja teetä työ. Kuulostaa melko vakavalle jos et sitten ole trolli.
Onko halkeama veneen keskilinjalla? Äkkiseltää tuntuisi, että rungon puoliskot ovat yhdistettyjä hiukan heikommin (ja esim. isku tullut keulasta). Tällöin sisäpuolelta hiomalla 20 cm kummankin puolen keskilinjaa puhtaaksi. Siihen sitten polyesterillä laminoidaan esim. 4 kertaa 300 gramman mattonauhoja. Ulkopuolelta hiushalkeaman kohdalta kaivetaan mattoon asti auki viistäen n. 5 mm leveydeltä. Teipataan n. 2 cm levyinen alue kaivetun ympäriltä ja vedellään siihen topparia.
Jos korvaisit sen maton lasikuitunauhalla niin lopputulos kestäisikin jotain. Niin oikeat ammattilaiset tekevät.
polyesterin korvaisin myös epoksilla (parempi tartunta)...mutta en ole ammattilainen.
Halvin ostopaikka epoksille oli sitten tamperelaisen arsalinin verkkokauppa. Kuulostaa eittämättä vakavalle vauriolle. Ei synny ihan itsestään. Purkkarit ovat erittäin vahvoha keulasta
Itselle kävi yhdessä veneessä niin, että rungon puoliskot repeytyivät irti toisistaan kölin etupuolelta. Kölin tuenta tuolla alueella puutteellinen.
Vuoti purjehdittaessa. Kivillä en ole käynyt. Ei voinut havaita ulkoa, eikä sisältä. Korjautin ja vahvistutin telakalla. Sen jälkeen ei ongelmia.
Siis voivat puoliskot olla irti toisistaan.
Voi vattu mitä urpoja. Termi lasikuitumatto ei ota mitään kantaa siihen, onko kyseessä suuntaamaton katkokuitu, tai suunnattu rovinki.
Asiaan, rungon puoliskot ovat irtoamassa, pitää laminoida uudestaan kiinni lasikuitumattoa hyväksikäyttäen. Hartsin tyyppi on irrelevantti. Jos epäilet, ota yhteys ammattilaiseen.
Sinänsä homma ei ole suuri, tai fataali, mutta pitää kuitenkin korjata.
Urpo tunnut tosiaan olevan, jos et tiedä että matto valmistetaan pätkityistä kuiduista niin lattiamattojen kuin lasikuitulujitteidenkin tapauksessa.
Kankaat eivät ole mattoja eivätkä matot kankaita.
Höpö höpö poika, pyydäppä vaikka mutsiltasi räsymatto ja tutki sitä hiukan, saatat saada ihmeelisiä ahaa-elämyksiä. Lasikuitumattoa ovat kaikki, alkaen suunnatuista kuiduista rovinkiin ja päätyen katkokuituun.
No niin urpo, se vain on niin, että katkokuidusta tehdään sideaineella mattoa, pitkät kudotaan kankaiksi. Ja sitä kangasta kutsutaan useimmiten rowingiksi. Vaikka isoäiti kutoi räsymaton kangaspuissa, enin osa maailman matoista tehdään pienistä nukan pätkistä. Hienot matot käsin solmien.
No höpö höpö, 99% maailman matoista on 0/90 suunnattua kuitua. Revi siitä :D
Ei kannata käyttää mattoa vaan rowingia. Voi olla perusteltu paikka hiilikuituvahvikkeellekin koska alkuperäinen rakenne ei ole kestänyt.
Olisin kuitenkin eniten huolissani rungon sisään kulkutuneesta suolavedestä. Jos vettä tulee läpi, on sitä myös rungon sisällä ja se on kulkenut kuitua pitkin pitkälle. Polyesterihartsista ei ole sille paljoa vastusta ja kuitu on hydrofiilinen.
Eli auki täytyy ottaa, ehkä isostikin, puhdistaa suolasta ja kuivata. Sen jälkeen kaikki on helppoa, jo vaurio ei ole järjettömän iso. Tarkastaisin kuitenkin myös kannen ja rungon sauman. Se on yleinen irtoamiskohta.
Kahtena puolikkaana laminoitujen veneiden keskisaumassa olevat ongelmat eivät ole yllättäin kovinkaan tavattomia. Ei luulisi olevan mikään ongelma laminoida puolikkaat kiinni niin, että varmasti pysyy. Arvaisin syyn olevan useimmiten liian pitkään kovettunut runkolaminaatti ennen puolikkaiden yhdistämistä, jolloin tartunta pettää. Tai sitten on laminoijalla vain ollut maanantai ja kerroksia jäänyt uupumaan.
Mitään mattoja eikä kankaita ei tarvita. Ei ole tarvittu 30 vuoteen!
Vahvikekuidut silputaan pieneksi niin, että ne voidaan sekoittaa polyesterihartsin joukkoon puuroksi tai velliksi, mutta yhteen kuitenkin. Sitten vaan ruiskutetaan tätä kuitumassaa muottiin gelkkarin päälle haluttu paksuus. Niin helppoa se on. Ei tarvii täällä kinastella ja nimitellä muita ihmisiä, eikä viljellä v-sanoja. Näin saadaan hyvä JA halpa. Sehän on Suomessa aina ollut se kaikkein halutuin tekninen kompromissi.
Voiko tällä menetelmällä jotenkin helpommin tai siistimmin korjata tuollaista hiushalkeamaa?
Hyvin yksinkertainen vastaus: ei.
Se "asioita seuraava" vain kertoi ruiskulaminoinnista, ei sen kummempaa. Käyttökelpoinen vene sillä menetelmällä saadaan, mutta painava verrattuna jäykkyyteen. Tavalliseen käyttöön ominaisuudet riittävät. Käsin tehtynä saa pelkkää hartsivelliä, jonka kuitu/hartsi -suhde on surkea ja todennäköisesti saa aikaan niin paksun kerroksen, että se halkeilee tai ylikuumenee.
Keskisauman korjaus vaatii myös lujuutta ja sitä ei vellistä riittävästi tule. Kyse on rasitetusta kohdasta rungossa.