Eilen oli isän kuoppaan panijaiset. Tuhkat kuopattiin. Paikalla ei ollut mitään instituution virallista edustusta, ei edes suntiota. Hautapaikka aidan vieressä mutta hautausmaan puolella kuitenkin :)
Olipa mukava tilaisuus ja aivan isän näköiset hautajaiset, paikalla vain äiti ja lapset sekä lasten lapset. Hurttikin huumori lensi, äitikin totesi, että lepää rauhassa kunnes tulen perässä.
Muisteltiin siinä isää ja kaikilla oli sellainen muisto ettei isällä ollut koskaan kiire. Muistan kun ohitse ajaessamme poikettiin ja isä kysyi onko aikaa jäädä syömään. Juu, on johon isä: hyvä, lihat on vielä kaupassa. Viitisen tuntia siinä sitten meni. Hyvä kokki oli.
Tai se kun meistä toiseksi nuorinta oltiin tekemässä synnytyssairaalassa ja isä sitten ompeli minulle ja isosiskolleni bonchot sitten siinä ohimennen kun äiti ei ollut kotona.. Ei ollut aiemmin ompelukoneeseen koskenut.
Näissä hautajaisissa naurettiin.
Hilpeät hautajaiset
23
239
Vastaukset
Niin lähti kuin eli. Vaatimattomasi ja koruttomasti vaikka aihetta olisi ollut ylpeyteekin, köyhän piian äpärä pennusta tohtoriksi. Ei milkään itsestään selvyys tuolloin mutta se minulle opetettiin jo lapsena, että ihmiset ovat kaikki saman arvoisia. Ajattelija ja älykko joka oli aina kymmenen vuotta vähintään aikansa edellä.
- Aada-a
Hienoa että teette asiat omalla tavallanne. Kyllä hautajaisissa voisi olla enemmän huumoriakin, ehkä tuossa asiassa on aika kaavoihin kangistunutta meininkiä monesti. Tietenkin huumorin täytyy lähteä lähiomaisten aloitteesta ja heidän ehdoillaan.
Oman isäni hautajaisissa äitini oli kyllä surun murtama ja sillekin oli hyvä antaa tilaa. Ehkä oman äitisi on helpompi surra yksinäisyydessä tai hän ilmaisee suruaan toisella tavalla. Meille oli tärkeää että isolla joukolla muisteltiin isää ja että hän ei lähtenyt huomaamattomasti. Äitini halusi isot hautajaiset ja tällä tavalla kunnioitti isäni muistoa. Oli isän toive ettei pappia haudalle tule. Sen verran jeesustelua oli, että kun vettä tuli aika roisisti niin äiti katsoi taivaalle ja sarkastisesti totesi: teitkö tämän ilkeyttäsi.
"...köyhän piian äpärä pennusta tohtoriksi. Ei milkään itsestään selvyys..."
Ja tämä oli edesmenneen mummon suuri työ. Hän oli se joka valoi isään uskon ettei tarvitse rengiksi ryhtyä.Aada-a kirjoitti:
Hienoa että teette asiat omalla tavallanne. Kyllä hautajaisissa voisi olla enemmän huumoriakin, ehkä tuossa asiassa on aika kaavoihin kangistunutta meininkiä monesti. Tietenkin huumorin täytyy lähteä lähiomaisten aloitteesta ja heidän ehdoillaan.
Oman isäni hautajaisissa äitini oli kyllä surun murtama ja sillekin oli hyvä antaa tilaa. Ehkä oman äitisi on helpompi surra yksinäisyydessä tai hän ilmaisee suruaan toisella tavalla. Meille oli tärkeää että isolla joukolla muisteltiin isää ja että hän ei lähtenyt huomaamattomasti. Äitini halusi isot hautajaiset ja tällä tavalla kunnioitti isäni muistoa.Ei äti ole murheen murtama. Oli aikaa sopeutua, isän lähtö oli tiedossa kyllä. Ehkä yllättäen se tuli, ei kuollut sairauteensa joka oli parantumaton vaan lähti nopeasti.
Äiti tiesi kun kävi sairaalassa, että näki isän viimeisen kerran ja odotti aamulla puhelua sairaalasta joka sitten tulikin.Ensin osanottoni.
Sitten pitänee sanoa, että vähän kadehdin. Itse en päässyt isäsi mittoihin siinä, mitä lähtökohdista kasvamiseen tulee. Taitaa aika harva päästä.
Olen vähitellen koettanut johdattaa jälkikasvuani samaan suuntaan, jota isäsi"kuoppaan panijaisissa" tapahtui. En vieläkään tiedä, mitä laki sanoo vainajan tuhkan hautaamisesta. Itse toivoisini, että tuhkani heitettäisiin nykyisen kotijäveni ylle tuulisena päivänä. Kolmesta lapsestani varmasti kaikki ovat valmiit tekemään sen, kun vaan pyydän. Ei kai siitä kovia oikeudellisia sanktioita voi tulla. Tuttavapiiriini kuuluu yksi kenttärovasti, joka varmaan osaa kertoa myös asian juridisen puolen.
Mielestäni sinun läheistesi suhtautuminen isäsi kuolemaan oli esimerkillistä. Varsinkin kun käsittääkseni isäsi oli elänyt täyden ja rikkaan elämä.
Ihmiset lähtevät, teot ja muistot jäävät.Tähän on pakko lisätä, että olen viimeisen parin vuoden aikana menettänyt pari itselleni ja lapsilleni hyvin läheistä ihmistä. Läheisin oli isosiskoni, joka tapasi lopettaa sähköpostiviestinsä minulle "Suvun vanhin, jos akatkin lasketaan".
Hän lähti "seisovilta jaloiltaan", kun vuosia olisi vielä pitänyt olla paljon. Olen nyt itse suvun vanhin, lasketaan akat tai ei.
Hänen muistosa on hyvä sekä minulla, että lapsillani.- Aada-a
a-teisti kirjoitti:
Ei äti ole murheen murtama. Oli aikaa sopeutua, isän lähtö oli tiedossa kyllä. Ehkä yllättäen se tuli, ei kuollut sairauteensa joka oli parantumaton vaan lähti nopeasti.
Äiti tiesi kun kävi sairaalassa, että näki isän viimeisen kerran ja odotti aamulla puhelua sairaalasta joka sitten tulikin."Ei äiti ole murheen murtama..."
Hienoa että äitisi pystyy kohtaamaan lähiomaisen kuoleman tyynesti. Ihmisillä on erilaisia valmiuksia kohdata asioita.
Minun äitini otti aluksi kyllä isän kuoleman raskaaksi ja ensimmäisen vuoden aikana isän kuolemasta äidille tuli melko vakava sairastuminenkin. Ensimmäisen vuoden jälkeen on mennyt jo paljon paremmin.
Minulle isän kuolema oli helpompi. Olin tehnyt luopumista hänestä jo aiemmin, silloin kun hänen sairautensa alkoi.
Kuolema tuli mielestäni hänen kohdallaan oikeaan aikaan ja vapautti kärsimyksistä, hän oli jo erittäin iäkäskin.
Noin viikko sitten kuoli aika läheinen sukulainen, jonka hautajaisia järjestelen. Hän oli uskovainen, joten saa nähdä millaiset hautajaiset hänelle saadaan järjestettyä. Toivottavasti ihan hänen itsensä näköinen tilaisuus siitä muodostuu, ainakin se on tavoitteeni. - Saiko.vastauksen
a-teisti kirjoitti:
Oli isän toive ettei pappia haudalle tule. Sen verran jeesustelua oli, että kun vettä tuli aika roisisti niin äiti katsoi taivaalle ja sarkastisesti totesi: teitkö tämän ilkeyttäsi.
"Sen verran jeesustelua oli, että kun vettä tuli aika roisisti niin äiti katsoi taivaalle ja sarkastisesti totesi: teitkö tämän ilkeyttäsi."
Ymmärrän tuon tuntemuksen. Eikä ateisti ole ainoa, jonka mieleen tuollainen kerettiläinen ajatus voi nousta. Kun ihminen on kokenut paljon kurjuutta, nimenomaan jatkuvaa epäonnea ja menetystä, asiat ovat tämän tästä menneet pieleen, eli olo on nk., täydellisesti "jumalan hylkäämä", kyllä jopa hartaan kristitynkin mieleen saattaa nousta tuo katkera kysymys.
Olen itse jopa puinut nyrkkiä kohti taivasta.
Joten jumalattomuus on suhteellista. Mutta: "Vanhurskas lankeaa, mutta nousee jälleen...!" Tässä ateisti tietysti sanoo (minulle), että älä lässytä. agnoskepo kirjoitti:
Ensin osanottoni.
Sitten pitänee sanoa, että vähän kadehdin. Itse en päässyt isäsi mittoihin siinä, mitä lähtökohdista kasvamiseen tulee. Taitaa aika harva päästä.
Olen vähitellen koettanut johdattaa jälkikasvuani samaan suuntaan, jota isäsi"kuoppaan panijaisissa" tapahtui. En vieläkään tiedä, mitä laki sanoo vainajan tuhkan hautaamisesta. Itse toivoisini, että tuhkani heitettäisiin nykyisen kotijäveni ylle tuulisena päivänä. Kolmesta lapsestani varmasti kaikki ovat valmiit tekemään sen, kun vaan pyydän. Ei kai siitä kovia oikeudellisia sanktioita voi tulla. Tuttavapiiriini kuuluu yksi kenttärovasti, joka varmaan osaa kertoa myös asian juridisen puolen.
Mielestäni sinun läheistesi suhtautuminen isäsi kuolemaan oli esimerkillistä. Varsinkin kun käsittääkseni isäsi oli elänyt täyden ja rikkaan elämä.
Ihmiset lähtevät, teot ja muistot jäävät.Kukaanhan ei sitä valvo mitä hautaan lasketaan vai lasketaanko mitään. Tuhkauurna oli toimitettu äidille kotiin, seurakunta oli kaivanut kuopan tuhkauurnalle ja paikalla ei ollut siis mitää kirkon edustusta, itse peitimme haudan.
Äitikin sanoi, että hänen tuhkansa voisi sirotelle tuuleenkin mutta jos laitatte kuitenkin tuohon isän viereen. Tuhkan sirottelussa paikan valinta on kuitenkin tärkeä ettei kenenkään aamukahviin tule höysteitä. Äidin huomio.
Mereen tuhkaaminen on mahdollista ja omalle maalle tai vieraallekin jos saa luvan maanomistajalta.Aada-a kirjoitti:
"Ei äiti ole murheen murtama..."
Hienoa että äitisi pystyy kohtaamaan lähiomaisen kuoleman tyynesti. Ihmisillä on erilaisia valmiuksia kohdata asioita.
Minun äitini otti aluksi kyllä isän kuoleman raskaaksi ja ensimmäisen vuoden aikana isän kuolemasta äidille tuli melko vakava sairastuminenkin. Ensimmäisen vuoden jälkeen on mennyt jo paljon paremmin.
Minulle isän kuolema oli helpompi. Olin tehnyt luopumista hänestä jo aiemmin, silloin kun hänen sairautensa alkoi.
Kuolema tuli mielestäni hänen kohdallaan oikeaan aikaan ja vapautti kärsimyksistä, hän oli jo erittäin iäkäskin.
Noin viikko sitten kuoli aika läheinen sukulainen, jonka hautajaisia järjestelen. Hän oli uskovainen, joten saa nähdä millaiset hautajaiset hänelle saadaan järjestettyä. Toivottavasti ihan hänen itsensä näköinen tilaisuus siitä muodostuu, ainakin se on tavoitteeni.Äiti suhtautui asiaan realistisesti. Yli 50 vuotta naimisissa ja kyllä siinä pitää jo toista sietääkin :) Mutta kyllä se kaipaus äidin puheista tulee ilmi.
agnoskepo kirjoitti:
Ensin osanottoni.
Sitten pitänee sanoa, että vähän kadehdin. Itse en päässyt isäsi mittoihin siinä, mitä lähtökohdista kasvamiseen tulee. Taitaa aika harva päästä.
Olen vähitellen koettanut johdattaa jälkikasvuani samaan suuntaan, jota isäsi"kuoppaan panijaisissa" tapahtui. En vieläkään tiedä, mitä laki sanoo vainajan tuhkan hautaamisesta. Itse toivoisini, että tuhkani heitettäisiin nykyisen kotijäveni ylle tuulisena päivänä. Kolmesta lapsestani varmasti kaikki ovat valmiit tekemään sen, kun vaan pyydän. Ei kai siitä kovia oikeudellisia sanktioita voi tulla. Tuttavapiiriini kuuluu yksi kenttärovasti, joka varmaan osaa kertoa myös asian juridisen puolen.
Mielestäni sinun läheistesi suhtautuminen isäsi kuolemaan oli esimerkillistä. Varsinkin kun käsittääkseni isäsi oli elänyt täyden ja rikkaan elämä.
Ihmiset lähtevät, teot ja muistot jäävät.Isästä oin lämmin muisto, piippua poltteleva ajatuksiinsa vaipunut vanha mies joka sitten suunsa avatessaan oli terävä ja ajan tasalla,
- Aada-a
a-teisti kirjoitti:
Äiti suhtautui asiaan realistisesti. Yli 50 vuotta naimisissa ja kyllä siinä pitää jo toista sietääkin :) Mutta kyllä se kaipaus äidin puheista tulee ilmi.
a-teisti
"Mutta kyllä se kaipaus äidin puheista tulee ilmi"
Kyllä 50v jälkeen varmasti tulee kaipaus ilmi tavalla tai toisella ja saakin tulla. Vaikka olisi kuinka realisti, niin kuolema on lopullista. Kyllä rakasta ihmistä on lupa myös ikävöidä aikansa.
Hienoa että isästäsi jäi sinulle lämmin muisto. Toivottavasti ei joutuut kärsimään.
- a.matsoni
Tuli mileeni vitsi, liekö tositarina. Joku soitti puhelun tilatakseen seppeleen hautajaisiin. Kun kysyttiin mitä seppeleen nauhoihin kirjoitetaan niin ohje kuului: "Lepää rauhassa, molemmin puolin. Taivaassa tavataan, jos tilaa on."
- A_the_ist
Osanotot ja peukut hienoille läksiäisille. Itse vietin vastikään enoni muistojuhlia. Vanha merimies, paikallisen baarin kanta-asiakas. Pikkuisen viinaan menevä, mutta kiltti kuin mikä. Ja niitä tarinoita... Ehkä kaikki ne eivät olleet ihan tosia, mutta niitä kuunnellessa ei televisiota kaivannut. Itse hautajaiset olivat melko perinteiset kirkkosellaiset, mutta itse päätapahtuma oli myöhemmin illalla, enon kantapaikassa. Hänen paikallaan oli valokuva ja kynttilä, naurua, iloa, muisteloita. Videopätkää enon jutuista. Ei sanaakaan uskonnoista tai uskonnottomuudesta, vaan yhdessäoloa.
Enon uskonnollisuudesta tai uskonnottomuudesta ei puhuttu. Eikä kenenkään muunkaan. Se ei yksinkertaisesti kuulunut asiaan. Kyse oli ihmisestä, ei ismistä. Hieno ilta. Malja enolle ja malja isällesi!Vähän saman kaltaiset hautajaiset oli aikoinaan kun Rommi-Reiska haudattin. Ja tuolla nimellä häntä todellkin kutsutiin. Vanha merimies, radisti ja niittilaivoilla maailmat ympäti seilannut. Ja ne tarinat.
a-teisti kirjoitti:
Vähän saman kaltaiset hautajaiset oli aikoinaan kun Rommi-Reiska haudattin. Ja tuolla nimellä häntä todellkin kutsutiin. Vanha merimies, radisti ja niittilaivoilla maailmat ympäti seilannut. Ja ne tarinat.
Tai "kipinä" siis. Siloin sähkötettiin. Ja sama juttu, jutuista puolet totta ja toinen ei,
- Krisulta.terveisiä
Mitä tuohon krisu voisi sanoa? Hienoa ja kunnioitettavaa. Osanotto ei kai nyt ole paikallaan, kun ette vaikuta sureviltakaan, vaan olette ottaneet asian tyynesti ja huumorilla.
- Reddington
Tuollaisethan hautajaisten tulisi ollakin. Sen sijaan että surtaisiin ylenmäärin läheisen kuolemaa, juhlistettaisiinkin hänen elämäänsä. Sellaiseen New Orleans tyyliin.
- Iloiset.pirskeet
Tyyliin James Bond: kohdasta 1.40 alkaen
https://www.youtube.com/watch?v=ngLB6pUpFmU
Kätevästi, kuolema ja arkkuun laitto samalla kertaa. - frkjg
Miten pukeuduitte? Minusta olisi aika höllätä myös hautajaisten pukeutumiskoodista. Vähän harmittaa kun en sitä tajunnut äitini hautajaisissa muutama v. sitten.
VAikka veljeni on ateistisiinä missä minäkin, eikä evl. kirkkoa arvosta, niin hän kuitenkin ohjeisti munua perinteiseen pukeutumiseen. Jälkikäteen, en silloin, olen miettinyt, että miksi piti pukeutua perinteisesti.
KAIPA TÄMÄ KERTOO SIITÄ ETTÄ OLLEMME USEIMMAT PERINTEEN ORJIA , ILMAN ETTÄ PYSÄHDYTTÄISIIN AJATTELEMAAN, MIETTIMÄÄN, ONKO SYYTÄ PITÄÄ TIUKASTI KIINNI JOSTAIN VAIN SIKSI, ETTÄ NIIN NYT VAAN ON OLLUT TAPANA TEHDÄ, ESIM. PUKEUTUA. KAIKKI PERINTEET EIVÄT OLE HYVIÄ, TAI JOKU TOINEN TAPA VOI OLLA IHAN YHTÄ HYVÄ.
Joku varmaan vastaa että kyse on vainajan kunnioittamisesta. Ja kakan marjat sanon minä. Jos olisin ollut rennommissa kuteissa, (enemmän kotonani ja rennompi), niin sillä mitään tekemistä sen kanssa kuinka paljon kunnioitan ja arvosta äitiäni.
Muut hautajaisvieraat saattavat edellyttää tiettyä pukeutumista kunnioituksena ja arvostuksena ITSEÄÄN kohtaan. Meilläkin oli kuitenkin suhteellisen pieni joukko hautajaisissa, ei mitään serkun kummin kaimoja, Matin tätin Kalleja, tuntemattomia ja kaukaisia.
Tulee mieleen kun Anitra Ahtola meni vihille kirkkaan punaisessa, niin siitäkin jotkut synnyttivät kauhean älämälön.- Aada-a
Mikään ei estä ketään tekemästä asioita omalla tavallaan. Minä en ainakaan kenenkään älämölöistä välitä, pääasia että lähipiiri tulkitsee oikein ne koodit mitä kukin viestittää, ettei loukkaa niitä joille esim. kuollut on ollut erittäin läheinen henkilö.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomen kansa haluaa Antti Lindtmanista pääministerin
Lindtman on miltei tuplasti suositumpi kuin etunimikaimansa Kaikkonen. Näin kertoo porvarimedian teettämä kysely. http2134060Vain 21% kannattaa Lindtmania pääministeriksi
se on selvästi vähemmän kuin puolueen kannatus, mites nyt noin?1112563Miten löydän sinut
Ja saan sanottua kaiken mitä haluan sinulle kertoa? Ja kuinka kuuntelisit minua sen hetken? Kuinka voin ilmaista sen mit382275Yöllinen autolla kaahari Heinolan seudulla
Asukkaita häiriköivän nuoren herran autokaahaus keskustelu poistettu, onko jokin hyvävelijärjestelmä käytössä ?801390Vaikea tilanne
Hieman kolkuttaa omatuntoa, kun on osoittanut kiinnostusta väärää naista kohtaan. En ymmärrä miten toinen on voinut te861278- 481149
- 751027
- 59893
Emme koskaan keskustelleet kasvotusten syistä välirikollemme
Enkä voisi kertoa perimmäistä rehellistä syytä. Kerroin sinulle pintapuolisen ”paketin” ja otin tavallaan omalle vastuu57844- 44822