En usko saavani täältä oikeaa apua ongelmaani, koska en pysty selittämään monimutkaista ongelmaani juurta jaksain, mutta purampa nyt kuitenkin kärsivää sydäntäni. Jospa joku osaisi sittenkin sanoa jotain rakentavaa, tai joku saisi itsellee tästä apuja.
Olen monet nettisivut ja ohjeet haluttomuuden "voittamiseen" tutkinut, mutta mistään ei ole ollut apua. Haluni alkoivat vähitellen vähetä sen jälkeen, kun olimme kihlattuni kanssa muuttaneet yhteen (ensimmäinen pitkä suhteeni). Nyt puolitoista vuotta muuton jälkeen haluni ovat lähes nollassa. Kaikki keinot ehkäisyn lopettamisesta lähtien on kokeiltu. Tietoisuus omasta haluttomuudesta on jo niin suuri, että intiimien paikkojen koskettelu saa aikaa suunnattoman äryyntymisreaktion, jos en ole itse jo valmiiksi kiihottunut. Tästä on tullut sellainen kierre, että mitä vähemmän haluan, sitä enemmän ärsyttää, ja sitä vähemmän taas haluttaa. Orgasmin saan kyllä joka kerta melko helposti, kun sitä vaan yritetään. Joskus jopa todella nopeasti. Myöskin hellittely ja suukottelu on meillä ihan yleistä.
Pahinta tässä on se, että mieheni haluaa joka päivä, ja tulee kärttyisäksi jo kolmen päivän seksitauon jälkeen, tahtomattaankin. Vaikka hän ei sanallisesti tai teoillaan painosta minua seksiin, hänen ärtyisyytensä tuntuu pakottavan minut "antamaan". Myös omalla kädellä helpotettu olo saa hänet äsyyntymään, kun kuitenkin on kotona nainen, jolta voisi tyydytyksen saada. Haluan, että mieheni on onnellinen ja siksi pyrin ainakin kerran viikossa saamaan itseni "sille tuulelle". En ole harrastanut sooloseksiä ainakaan vuoteen (sinkkuna tein sitä viikoittain), eikä minua kiinnosta kokeilla muita miehiä.
Luulen saavani parhaan avun sieltä mistä sen olen saanut myös vuosien takaiseen ahdistukseeni, psykologilta. Olen pohdiskellut paljon omia ajatuksiani, ja tunnen pääseväni ongelmani ytimeen vielä jonain päivänä. En usko, että ongelmani paranee miestä vaihtamalla ja siksi yritämmekin yhdessä selvitä tästä suhdettamme koettelevasta asiasta. Olo on ollut välillä äärettömän epätoivoinen, mutta jotenkin ihmeen kaupalla kumpikin meistä uskoo vielä asioiden selkiytyvän. Emme vain vielä tiedä miten.
Olen monet nettisivut ja ohjeet haluttomuuden "voittamiseen" tutkinut, mutta mistään ei ole ollut apua. Haluni alkoivat vähitellen vähetä sen jälkeen, kun olimme kihlattuni kanssa muuttaneet yhteen (ensimmäinen pitkä suhteeni). Nyt puolitoista vuotta muuton jälkeen haluni ovat lähes nollassa. Kaikki keinot ehkäisyn lopettamisesta lähtien on kokeiltu. Tietoisuus omasta haluttomuudesta on jo niin suuri, että intiimien paikkojen koskettelu saa aikaa suunnattoman äryyntymisreaktion, jos en ole itse jo valmiiksi kiihottunut. Tästä on tullut sellainen kierre, että mitä vähemmän haluan, sitä enemmän ärsyttää, ja sitä vähemmän taas haluttaa. Orgasmin saan kyllä joka kerta melko helposti, kun sitä vaan yritetään. Joskus jopa todella nopeasti. Myöskin hellittely ja suukottelu on meillä ihan yleistä.
Pahinta tässä on se, että mieheni haluaa joka päivä, ja tulee kärttyisäksi jo kolmen päivän seksitauon jälkeen, tahtomattaankin. Vaikka hän ei sanallisesti tai teoillaan painosta minua seksiin, hänen ärtyisyytensä tuntuu pakottavan minut "antamaan". Myös omalla kädellä helpotettu olo saa hänet äsyyntymään, kun kuitenkin on kotona nainen, jolta voisi tyydytyksen saada. Haluan, että mieheni on onnellinen ja siksi pyrin ainakin kerran viikossa saamaan itseni "sille tuulelle". En ole harrastanut sooloseksiä ainakaan vuoteen (sinkkuna tein sitä viikoittain), eikä minua kiinnosta kokeilla muita miehiä.
Luulen saavani parhaan avun sieltä mistä sen olen saanut myös vuosien takaiseen ahdistukseeni, psykologilta. Olen pohdiskellut paljon omia ajatuksiani, ja tunnen pääseväni ongelmani ytimeen vielä jonain päivänä. En usko, että ongelmani paranee miestä vaihtamalla ja siksi yritämmekin yhdessä selvitä tästä suhdettamme koettelevasta asiasta. Olo on ollut välillä äärettömän epätoivoinen, mutta jotenkin ihmeen kaupalla kumpikin meistä uskoo vielä asioiden selkiytyvän. Emme vain vielä tiedä miten.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anna sille pillua joka päivä.
Onko seksi kaikkein tärkein asia elämässä. Jos olette yhessä keskustelleet asioista ja haluttomuudesta ja olet myös kertonu partnerillesi haluttomuudesta niin kokeilkaa etsiä jotain muuta yhteistä asiaa ja nostakaa se sexiä tärkeämmäksi, jos se toimis vaikka tietynlaisena esileikkinä niin ehkä se tuo sänkyynkin vireyttä.
Ymmärrän miestäsi jos se ärtyy jo kolmannen kerran jälkeen, minulla palaa piuha jo seittemänentoista kieltäytymisen jälkeen mutta olen kehittyny siitä kolmannesta.
joo ei tuo mitään itse olen kehittynyt 20 kieltäytymisen jälkeen ettei olla naitu puoleen vuoteen,oananointia ja vieraissa käyntiä huonolla omallatunolla :pitäisköhän pistäää piste suhteelle
Sinun ikäisillesi naisille ei erity seksihaluja lisääviä hormoneja yhtä paljon kuin nuorille miehille. Naisilla halut ovat parhaimmillaan teininä, jolloin hormonien eritys on kiivasta. Juuri sinun iässäsi hormonit alkavat hiipua. Niin se on.
Näin väittävät useat tutkimukset. Sen takia seksuaalisesti paras yhdistelmä olisi 18-vuotias kundi ja 30-vuotias nainen.
Aloittajalle: mikä vaivaa mieltäsi? Yleensä se on joku ihan toinen asia kuin seksi mikä on seksin tiellä. Mainitsit halujesi vähenneen muuton jälkeen. Onko mahdollisesti joku sopeutumisvaihe menossa? Se on ihan luonnollista. Oli mikä oli, tsemppiä!
Sellainen tunne on edelleen, että joku asia siinä seksin tiellä on. En vain tiedä mikä. Ehkä joku syvempi juttu. Tai sitten niinkin yksinkertainen asia kuin suhteen arkipäiväistyminen.... Tuota sopeutumisehdotusta pitää miettiä vähän tarkemmin. Vaikka kohta kaksi vuotta ollaan jo yhdessä asuttu, ehkä jollain tavalla se voisi siihen liittyä.
Olen 30-v. nainen ja edelliseen viesttin viitaten - todellakin haluni vain ovat lisääntyneet. Juuri jouluna harrastin seksiä 22-vuotiaan miehen kanssa joka oli äimistyksestä mykkänä kun sain hänen kanssaan orgasmeja kymmeniä. En halua mitenkään rehvastella asialla, vaan kertoa nuorille naisille (ja miksei miehillekin) että naisen halut eivät todellakaan ole yleensä suurimmillaan teininä tai kaksikymppisinä, vaan yleensä vasta myöhemmin. Madonnakin sanoi että nelikymppisenä seksi on parhainta ikinä. Ja taustaa: Itse kärsin kaksikymppisenä haluttomuudesta kovasti. Olin ujo ja arka, enkä uskonut olevani viehättävä. Jännitin miehiä ja seksiä paljon, myös vakikumppanin kanssa. Kesti vuosia ennenkuin opin tuntemaan itseni ja rentoutumaan seksin aikana. Hiljaa hyvä tulee, älkää siis nuoret naiset menettäkö toivoanne! Seksi on elämän suola, naminami...
En minäkään nuorempana osannut nauttia seksistä ja olen joskus miettinyt, että oliko mulla suorituspaineita vai olinko liian kriittinen itselleni etten uskaltanut heittäytyä mukaan. Vasta kolmekymppisenä uskaltauduin mukaan ja nyt vähän yli nelikymppisenä todella nautin ja tiedän mitä haluan ja mistä toinen nauttii. Sitä on tähän ikään mennessä sinut itsensä kanssa ja uskaltaa kokeilla jotain uuttakin. Älä heitä toivoa kyllä sinunkin aikasi tulee.
älä usko kaikkea mitä kuulet ja usko puolet mitä näet! kohtuullisen suurella varmuudella uskallan väittää, ettei asiat ole aivan niin. Mulla on iso kaveripiiri ja kaikki noin 3-kymmisiä ja sama tilanne melkein kaikilla...hiljaista makkarissa!
Tuttu tarina... Olemme samassa tilanteessa. Tosin joskus helpottaa ajatella: En saa antaa miehelleni ainakaan muutamaan päivään! Tästä tulee "kielletyn hedelmän viehätys", jolloin saalistusvietti kasvaa jopa erittäin suureksi. Saatan esim. illalla antaa mieheni nukahtaa, alan silittelemään roikaletta... kunnes kiusaus käy liian suureksi... Tai yht'äkkiä lopetan silittelyn ja "nukahdan", jolloin mieheni alkaa hyväillä lantiotani minun "nukkuessani". Yritän olla vain pokkana ja liikkumatta... Mauuu!!!
Olen huomannut, että jos saan itse tehdä aloitteen seksiin, se sujuu PALJON paremmin, kun olen rauhassa virittäytynyt sille tuulelle. Tuo on siis, Sanna, ihan hyvä keino myös meillä. Myös eroottiset elokuvat auttavat silloin, kun en katso niitä kiihottuakseni, vaan ihan huvin vuoksi. Muuten siinä on taas se yrittämisen maku. Miehen yllätykselliset lähentely-yritykset saavat nykyään aikaan usein vain ärytystä. Mutta silloin kuin ei ärsytä, annan itseni mieheni käyttöön ihan mielelläni. Siinä lopulta nauttii itsekin!
Mies67:n kommenttiin sen verran, että mieheni ei halua kerjätä joka päivä, JOS se on minun osaltani vain antamista. Hän haluaa, että minäkin nautin ja olen mukana touhussa. Siksi tuollainen mekaaninen joka-päivä-antaminen ei onnistu meillä.
Luulen, että minun on vain hyväksyttävä libidoni sellaisena kuin se on ja yritettävä saada nautinto niillä tavoin kuin se on mahdollista. Yritän tässä pikku hiljaa totutella tuohon ajatukseen ja katsoa samalla, mitä muuta voisin ongelman eteen tehdä. Tiedän, että entiseen halukkuuteen minun ei kannata yrittää pyrkiä, koska siitä seuraa vain masennusta.