Mun elämästä puuttuu rakkaus. En ainakaan tunne, että kukaan rakastaisi minua, koska ei ole montaakaan ystävää, eikä tyttöystävää. Olen ujo, ahdistunut, aina ollut jotenkin yksin sisimmässäni. Asun pikkukaupungissa, eikä täällä tutustu oikeen enää kehenkään. Harrastuksetkin puuttuvat. Tuntuu, että olen epäonnistunut tähänastisessa elämässä.Tottakai haluan siihen muutoksen. Olen miettinyt näitä juttuja paljon. Jos minulla olisi tyttöystävä, se jättäis mut, koska mulla ei oo kunnon elämää. Siksi en uskokaan että olisin valmis seurustelemaan tällähetkellä. Tarviisin enemmän kavereita, enemmaän tukea. Joudun taistelemaan päivittäin kummallisia ajatuksia vastaan, kun olen vaan yksin niin yksin. Muutama kaveri sillon tällön ei riitä. oi kun pääsis pois täältä. ehkä sit opiskelun loputtua. Jospa joku ymmärtäisi tätä vuodatusta.
Ei ole rakkautta..
Shyboy-86
6611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mä olen aivan varma, että se onni odottaa suakin vielä, se ei tällä hetkellä tunnu siltä, tiedän! Mutta kun vähiten osaa odottaa niin voi positiivisesti yllättyä...
Jossakin tulevaisuudessa voit jopa joskus tulla ajatelleexi että voi kun saisin olla edes hetken yxin ja vaikkapa murehtia jotakin...Sekin voi olla todella turhauttavaa...
Yritä vielä jaksaa odottaa :)
Alkuun pääsee kun uskoo että sellainen rakkaus on mahdollista. Sitten pitää kyllä uskaltaa osata ottaa se vastaan. Yksinäisyydessä sitä vasta oppiikin rakastamaan.
Kuulostaa kovin tutulta tuo "vuodatuksesi", itseällänikin oli vielä muutama viikko sitten samanlainen tilanne päällä. Mikään ei oikein tuntunut miltään ja elämä junnasi paikallaan. Ehkä "ryvin" tuolloin jonkinsortin kriisin pohjamudissa, en tiedä. Mutta nyt on alkanut tuntumaan kummasti paremmalta ja silmäni ovat avautuneet elämän kauniille asioillekin. Etunenässä noista asioista on tuo rakkaus :D Usko pois, kyllä se sieltä jostakin sinunkin kohdallesi putkahtaa
Niinhän se on että ei kaikkea voi saada heti, eikä pidäkään. Mutta välillä vaan tuntuu tosi vaikeelta. Mut eiköhän tää tästä..
lue: "zen ja rakastumisen taito"
tiedän tunteen, itsellä melko vastaava tilanne nyt,
toisaalta haluaisin seurustella mutta toisaalta sitä on niin yksin, ja kun se sitten loppuu niin siitä tulee vielä haikeampi olo:/