Katsoin tuon Kaurismäen elokuvan ja se oli ihan huippu! Olen yrittänyt aikaisemmin katsoa sen elokuvia, mutta en todellakaan ole pitänyt niistä. Ne ovat olleet mielestäni masentavan harmaita ja näyttelijät ovat puhuneet oudosti. Nyt vanhempana tajusin, että siinähän se juju onkin. Nauroin mahakippurassa, parasta huumoria, mitä kotimaisessa elokuvassa on nähty. Nyt täytyykin alkaa oikein urakalla katsomaan Kaurismäen elokuvia!
Mies ilman menneisyyttä
Mimmi
191458
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Surkea elokuva. Surkeita ja rumia ihmisiä. Mitä jujua siinä on, että puhuu "oudosti"? Ei todellakaan mitään. Karismäki on surkea ohjaaja ja surkea mies. Missä kohtaa oli huumoria? Heheh! Kas kun en huomannut.
Taidat olla vielä nuori, ei minullekkaan auennut Kaurismäen elokuvat silloin kun olin alta kolmekymppinen. No kyllä ne saattavat vielä joskus sinullekkin aueta tai sitten ei.
Henkilöhahmot lausuvat jäykän sivulauseettomia repliikkejään aivan totisella naamalla. Näin dialogin sisältö ja muoto yhdistettynä siihen tilanteeseen jossa asiat sanotaan muodostavat typerällä tavalla mitään sanomattoaman kokonaisuuden.
Tylsä elokuva tylsistä ja rumista ihmisistä. Olisi saanut jäädä tekemättä mm. siksi, että antaa täysin väärän kuvan Suomesta ja suomalaisista.
Kaurismäen elokuvien idea on raju minimalismi ja pelkistetty esitystapa. Mitää ylimääräistä hienostelua ei niistä löydy. Toisaalta niistä saattaa olla vaikeaa löytää mitään muutakaan.
Mies vailla menneisyyttä oli ilahduttavan positiivinen pohjavireeltään, eihän totaalisen onnettomia hahmoja ollut lainkaan. Minusta hahmot eivät olleet tylsiä, ja rumaksi en hauku kun ei oma naama kestäne vertailua. Hauskimmat kohtaukset olivat hykerryttäviä: bändi kuuntelemassa M:n levyjä ja M:n repliikit "Olen ajatellut ryhtyä rokkenroll-manageriksi" ja toteamus "kuolemme siis tähän". Kun unohtaa elokuvan ilmeisimmän tason eli tavarakonttislummin, ja pohtii konttiyhteisön keskinäisiä suhteita syvällisemmin, ymmärtää, että elokuvan antama kuva suomalaisista on kaikkea muuta kuin säälittävän surkuteltava. Se on toiveikas tulevaisuuteen uskova!
ja millä perusteella kaurismäen elokuvan edes on tai sen on tarkoitus olla realistinen tai ylipäätään kertoa jotain suomalaisista?
mies on nero.
Eihän näihin kannattaisi edes kommentoida, AK on luonut oman maailmansa, sellaisena se on myös hyvin kiehtova ja kiinnostava. Outinen on pahuksen hieno näyttelijä, ei siitä enempää. Kyseisessä elokuvassa kenties hätkähdyttävimpiä olivat viipyilevät kuvat uurteisissa kasvoissa.
Ne suorastaan kirkuivat kontrastina silotellulle nykymedian ihanneihmiskuvalle.
Päähenkilön tavasta kävellä tuli mieleen ammoinen Cocteaun elokuva Orfeus (tai Orfeuksen testamentti). Hitsausnaamari makaavan päähenkilön kasvoilla assosioi, jollakin merkillisellä tavalla, kuolevan Darth Waderin :-) - malttaisinko olla näkemättä tässä suorastaan jonkinlaista kritiikkiä nykyelon (työn jne.) robotoivasta vaikutuksesta ihmiseen.
Muinaisessa Rikoksessa ja rangastuksessa oli hieman saman tapainen efekti kuin tässäkin (pikkupojat löytävät päähenkilön joen/lahden rannalta), Toikka sanoi murhatessaaan em. elokuvassa: Sitä te ette saa koskaan tietää, pikkupoika sanoi tässä: Ei koska se liikkuu (tms.) Ensimmäisessä on jokin merkillinen äänisynkka-moka/"moka", toisessa (ainakin) erikoinen tapa lausua/olla - mahdollisesti tarkoituksellista "teknistä epätäydellisyyttä", jolla saadaan samanaikaisesti leimahtamaan mielikuvia koko menneen elokuvan historiasta, ehkä varsinkin neorealismista, Sica tms.
En nyt todellakaan osaa selittää tätä nopeasti, mutta yritys keskinkertainen 8-.
Sinulle sopii varmaan paremmin kauniit ja rohkeat.Siinähän on kauniita?epäaitoja ihmisiä.
Ylivoimaisesti paras näkemäni elokuva ja Kati
Outinen on aivan ihastuttava nainen,paljon mielyttävämpi kuin esim Tanja Karpela.
Minkä ikäinen olet ?
Missä koulussa olet opiskellu elokuvaa ?
Kerro muutamalla sanalla itsestäsi, niin annamme sitten omat arvostelummme.
Mun mielestä koko elokuva rakentui sille, että se tavallaan oli irrallisena paikasta ja ajasta. Ei siinä suoranaisesti esitelty suomalaisuutta eikä tietty aikakautta, nuo tapahtumathan voisi sijoittaa vaikka mihin maahan ja aikaan.
Ihmisyys ja toisista välittäminen, miten se eroaa kauniiden ja rumien ihmisten välillä? Entä tyhmien ja viisaiden? Tai eri maiden kansalaisten kesken?
Yrittäkääpä kaikki katsoa elokuvaa vähän laajemmalla näkökentällä, ehkä "juju" aukeaa.
Entä elokuvan huumori sitten? Myös se vaatii mielestäni oivaltamistä, tunneälykkyyttä tai miksi sitä kutsuttaisiinkaan. Huumoriakin on niin monenlaista, kaikki ei koostu pikasketseistä tai näppäristä sutkautuksista (hyviä nekin). Pikemminkin ko. elokuvassa oli tilannekomiikkaa, josta osa menee kertakatsomalla ohikin. Kaikki ja kaikille se ei välttämättä aukea milloinkaan.
Ai niin, yksi juttu vielä. En ole Kaurismäki-fani, tosiasiassa tämä oli ensimmäinen elokuva, jonka häneltä näin. Tuskin kuitenkaan viimeinen.
On se saatana ruma ihminen se Kati Outinen, ei pysty katsomaan elokuvia missä se luunaama näyttelee. Todella iljettävä, hyi.
Käyttääköhän se huumeita? Se näyttää ihan joltain heroiini narkkarilta.
Muutenkin ihan paska elokuva, ihmiset luonnottomia ja miljöö epätodellinen.
Omalla tavallaan viehättävä, vähintäänkin todellinen. Huomaatko edes, että tulkitessaan rakastunutta, ulkomuotokin pehmenee. Minusta KO on varsin huikea näyttelijä.
Olet varmaan täydellinen ihminen,kun sinulla on
varaa arvostella toisen ulkonäköä.Ikää ja kokemusta kun sinullakin tulee lisää ymmärrät,ettei ulkonäkö merkitse yhtään mitään.
Mielestäni Kati on tosi viehättävä ja persoonallinen henkilö,ainakin elokuvien perusteella.
Elokuvan keskivaiheilla palastusarmeijan konsertissa soitettu kappale. Mikä yhtye?
Kiitos.
Marko Haavisto & Poutahaukat
Hieno kohtaus on kun E.Nikkari kertoo baarissa yrittäjätarinansa Tapsa Rautavaaran Lokki-biisin soidessa taustalla.
Yhtye jo tulikin ylempäna ja kappale oli "Paha vaanii", jos ei jo ollut tiedossasi?
Olen tykännyt Kaurismäen filmeistä jo silloin 80-luvulla teini-iässä. Kolahti heti ja kovaa! Musiikissa punkia seurasi silloin suomessa uusiaalto. Jotenkin Kaurismäen jutut olivat valkokankaalle siirretty vastine tälle ilmiölle. Kaunistelematonta arkimaisemaa sieltä varjoisemmalta puolelta. Yksinkertaista vuorosanoineen ja kuvamaisemineen.
Kaurismäen jutut ovat mielestäni jalostuneet (Mies vailla menneisyyttä) yhä selvemmin parodian ja rappioromantiikan puolelle. Mukana aina tippa totuutta. Tosi hienoja ja tykkään edelleen.
Älkää nyt sekoittako Mikaa ja Akia.
Kaksi eri miestä. Mika aika kakkiainen ja Aki ei. Oon tehny duunia kummankin kanssa.
Kaurismäen elokuvista saa Suomesta sen kuvan että ihmiset ovat kaikki joko tyhmiä erakoita tai rikollisia,asutaan kolkosti ja tyylittömästi ja taloudelliset olot ovat kuin sodanjälkeisessä Puolassa!