Onko aika tässä - vaiko olisiko aikamme tulla, olla ja mennä ajallaan ?
Olisiko uusien tuulien puhallettava ja puhkuttuva - vaikka hengästymiseen asti ?
Milloin elämä on niin hyvin, että kaikki muutokset ovat uhka, eikä mahdollisuus ?
Kiina ei olekaan enää kehitysmaa, vaan tasaveroinen, ellei peräti ylivertainen maailmankaupan tekijä. Aasian kukoistaa muutenkin talouskasvun kohteena enemmän tai vähemmän valtiokohtaisesti. Ainoastaan Japanilla on vaikeuksia sulatella viime vuosikymmenien kiiressä hotkittuja suupaloja, tosin ruuansulatusvaivat menevät ohitse aiheuttamatta vakavia ongelmia.
Intian matemaattinen historia tulee olemaan yllättävä tekijä nykyteollisen historian muuttuessa tietoyhteiskuntien verkostoiksi.
Lähi-Idän öljyntuottajamaat pyrkivät tasapainoon ikuisen taistelun ja ainaisen kaupanteon kanssa. Lähi-Idän Öljyn ja kaasuntuottajien suurin vaikeus on löytää paikkansa maailmanhistoriassa joutumatta liian suureen ristiriitaan uskonnon, historian ja kansansa kanssa. Samoin joskus lähitulevaisuudessa ehtyvien raaka-ainevarojen turvin valtioiden ja niiden asukkaiden olemassaolon takaaminen rasittanee vastuuntuntoisten hallitsijoiden ja virkamiesten yöunia.
Afrikka on menettänyt usean sukupolven kehittymismahdollisuudet ja irtipäässyt katkeruus siirtomaa-aikojen kärsimykset estävät kaiken järjellisen ajattelun vielä useiden tulevien sisällissotien ajan, jossa heimot tappavat toisiaan timantti, kulta, öljy yms varojen uusjaon aikana.
AIDS/HIV tulee niittämään karmeaa satoa aseellisten teurasten kanssa. Voi Afrikka parka.
Esi-isämme lähtivät Afrikasta 200.000 vuotta sitten. Jäljelle jäivät nähtävästi ne, jotka eivät halunneet, osanneet tai uskaltaneet lähteä – tai sitten halusivat säästää lämmityksessä...
Mutta kuka tai mikä nostaisi vastuuntuntoisia johtajia Afrikan valtioiden johtoon diktaattorien, sotahullujen ja itsevaltiaiden sijaan...??
Euroopan Unioni pyrkii kohti roomalaisten aikoja, sitten ehkä kohti Aleksanteri Suuren asettamia maarajoja. Euroopan Unioni kärsii hyvänolon ähkystä. Eläminen on kallista, mutta sellaista se eläminen on. EU:ssa suurten ikäluokkien eläköityminen ei ole enää pelkästään haaste, vaan mahdollisen taloudellinen taakka, joka hidastaa EU:n talouskasvua selkeästi.
Turkki haluaa EU:hun pidettyään pitkään kurdialueita epäjärjestyksessä. On hyvin vaikea uskoa, että Turkki pystyisi EU:n ulkorajana estämään laittoman liikenteen esimerkiksi Irakin suuntaan. Näin tuskin tapahtuu niin kauan kuin kurdeilta puuttuu aidosti autonominen alue, jossa kurdit saavat itse hallita itseään omalla alueellaan. Vielä epätodennäköisempää olisi nähdä itsenäinen Kurdistan. Tosin silloin Turkin rajat olisivat paremmin hallittavissa, mitä ehdottomasti edellytetään EU:n ulkorajoilla. Venäjä on jo tullut siihen tulokseen, että tarvitsee Tsetsenian saattamiseksi rauhanomaiselle kehityspolulle ulkopuolista konsultointia –EU:ta. Venäjä ei ole pyrkimässä lähitulevaisuudessa EU:n jäseneksi, mutta Turkki on. Venäjä on vasta toipumassa romahtamisesta ja pystyttämässä yhteiskuntaa. Monet yrityksiä, verotusta, omistamista, oikeutta yms koskevat lait ovat vähintäänkin erittäin epäselviä. Jukosin kaltaiset tapahtumat eivät varmasti jääne yksittäistapauksiksi. Turkilla onkin edessä erittäin vaativa yhteiskunnallinen murros pyrkiessään EU:n jäseneksi. 80 miljoonaa turkkilaista eivät pääse EU:hun vain pelkästään haluamalla. Turkkilaisen oikeus ja yhteiskuntajärjestelmän modernisointi ja selkeyttäminen vie Turkin varmasti venymiskyvyn äärirajoille. Turkki islamilaisen maana on kuitenkin viimeisen vuosisadan aikana tehnyt selkeän päätöksen erottaa kirkko ja valtio toisistaan. Tälläinen on eurooppalaista kehitystä. Uskonto on historiallisiin traditioihin nojaava instituutio, kun taas valtion on edustettava kaikkia kansalaisiaan oikeudenmukaisesti lakeihin perustuen. Valtion on pystyttävä vastaamaan ajan haasteisiin ja mukauduttava vallitsevaan aikaansa. Uskonnon pitäisi uusiutua traditioitaan kunnioittaen, vaikka mikään pakko tämä ei ole. Uskonnon tulkinnan valtavirrat määräävät suvaitsevaisuuden ja yhteiselon häilyvät rajat. Turkilla on mahdollisuudet kehittyä EU-kelpoiseksi jäsenmaaksi, mutta helppoa se ei tule olemaan. Mutta vain Turkki itse tietää onko sillä riittävästi halua tulevana vuosikymmenenä kehittää maansa ja yhteiskuntajärjestelmänsä EU:n kelpoiseksi, siihen eivät ulkopuoliset pysty vaikuttamaan – enintään neuvomaan, miten kannattaisi toimia.
Loppujen lopuksi kaikkien tarvittavien uudistusten toteuttaminen –kipeidenkin sellaisten – jää Turkin ja turkkilaisten itsensä vastuulle.
Yhdysvallat on vaarassa jäädä oman ”henkisen painolastinsa” vangiksi. Yhdysvallat pitää kiinni kynsin hampain asemastaan maailman kauppa- ja sotilasmahtina. Yhdysvallat on velkaantunut raskaasti. Aasian entiset kehitysmaat rahoittavat 60% Yhdysvaltain budjettivajeesta..
Yhdysvallat on vaarassa jäädä vanhenevan infrastruktuurinsa vangiksi – hitaasti ja huomaamatta.
Yhdysvallat ajaa säästöintoiluissaan koulutusjärjestelmäänsä alas aiheuttaen vakavia vahinkoja omalle kilpailukyvylleen tulevaisuudessa. Yhdysvaltojen terveys ja sosiaalijärjestelmässä ei paljon alasajettavaa, osalle kansalaisista ei ole mitään tarjolla. Yhdysvaltojen yhteiskuntamekanismin häiriöt näkyvät valuutta- ja osakekursseissa ympäri maailmaa. Tosin paljon pitää tapahtua, ennenkuin Yhdysvaltain kaltainen talous menettää johtavan asemansa maailmantaloudessa. Mutta pienetkin aivastukset näkyvät muualla tuulenpyörteinä.
YK on ollut jo useita vuosia toimintakyvytän useimmissa, ellei peräti lähes kaikissa merkittävissä kriiseissä. Vuosikymmenien aikana syntynyt ylisuuri hallinto, jäykät mekanismit ja poliittinen pelaaminen ovat tehneet YK:sta toimintakyvyttömän savijalkaisen jättiläisen. Eikä korruptiosyytteitä voida ohittaa olankohautuksella. YK on yksinkertaisesti liian suuri organisaatio hoitamaan niitä tehtäviä, joita sille on kertynyt aikojen saatossa. YK:n pitäis ehdottamasti erikoistua, eikä olla täyden palvelun supermarketti kaikissa hätään ja ongelmiin liittyvissä asioissa.
Parasta mitä YK:lle voisi tapahtua, olisi vanhan organisaation täydellinen hajoittaminen ja toimivien osien uudelleenjärjestely vastaamaan maailmanjärjestystä, jossa kilpailevat blokit toimivat yhteistyössä keskenään. Kylmän sodan aikana kilpailevat blokit pyrkivät selkeään vastakkainasetteluun. YK:n olisi selkeästi mukauduttava uuteen maailmantilanteeseen ja toisaalta – korruptio kitkettävä pois YK:sta.
Ja parasta mitä Suomelle voisi tapahtua, olisi – säännöllisesti nautittuna - kylmä suihku, herätys, vakavata ravistelua. Vain sillä tavalla Suomen kaltainen pieni kansakunta pysyy avoimena uusille asioille ja muutoksen tuulille.
Eikä missään nimessä erehdy tuudittautumaan pumpulityynyille pilvilinnojen usvaan.
Suomen kokoiselle maalle haasteet juoksevat edessä ja onnettomuus yrittää tavoittaa. Siksi Suomen on juostava, ei onnensa ohitse, eikä niin hitaasti, että kohtalon kylmä koura on paidanhelmassa kiinni – vaan sopivasti, aivan haasteiden vanavedessä tavoitellen kansakunnan kokoista ja näköistä onnea. Sillä loppujen lopuksi, siitä on kyse Suomen kohdalla selviytymisestä kaikkina aikoina, kaikin tavoin ja kaikissa oloissa – niin haasteiden perässä kuin onnettomuuden välttelyssä.
Olisiko uusien tuulien puhallettava ja puhkuttuva - vaikka hengästymiseen asti ?
Milloin elämä on niin hyvin, että kaikki muutokset ovat uhka, eikä mahdollisuus ?
Kiina ei olekaan enää kehitysmaa, vaan tasaveroinen, ellei peräti ylivertainen maailmankaupan tekijä. Aasian kukoistaa muutenkin talouskasvun kohteena enemmän tai vähemmän valtiokohtaisesti. Ainoastaan Japanilla on vaikeuksia sulatella viime vuosikymmenien kiiressä hotkittuja suupaloja, tosin ruuansulatusvaivat menevät ohitse aiheuttamatta vakavia ongelmia.
Intian matemaattinen historia tulee olemaan yllättävä tekijä nykyteollisen historian muuttuessa tietoyhteiskuntien verkostoiksi.
Lähi-Idän öljyntuottajamaat pyrkivät tasapainoon ikuisen taistelun ja ainaisen kaupanteon kanssa. Lähi-Idän Öljyn ja kaasuntuottajien suurin vaikeus on löytää paikkansa maailmanhistoriassa joutumatta liian suureen ristiriitaan uskonnon, historian ja kansansa kanssa. Samoin joskus lähitulevaisuudessa ehtyvien raaka-ainevarojen turvin valtioiden ja niiden asukkaiden olemassaolon takaaminen rasittanee vastuuntuntoisten hallitsijoiden ja virkamiesten yöunia.
Afrikka on menettänyt usean sukupolven kehittymismahdollisuudet ja irtipäässyt katkeruus siirtomaa-aikojen kärsimykset estävät kaiken järjellisen ajattelun vielä useiden tulevien sisällissotien ajan, jossa heimot tappavat toisiaan timantti, kulta, öljy yms varojen uusjaon aikana.
AIDS/HIV tulee niittämään karmeaa satoa aseellisten teurasten kanssa. Voi Afrikka parka.
Esi-isämme lähtivät Afrikasta 200.000 vuotta sitten. Jäljelle jäivät nähtävästi ne, jotka eivät halunneet, osanneet tai uskaltaneet lähteä – tai sitten halusivat säästää lämmityksessä...
Mutta kuka tai mikä nostaisi vastuuntuntoisia johtajia Afrikan valtioiden johtoon diktaattorien, sotahullujen ja itsevaltiaiden sijaan...??
Euroopan Unioni pyrkii kohti roomalaisten aikoja, sitten ehkä kohti Aleksanteri Suuren asettamia maarajoja. Euroopan Unioni kärsii hyvänolon ähkystä. Eläminen on kallista, mutta sellaista se eläminen on. EU:ssa suurten ikäluokkien eläköityminen ei ole enää pelkästään haaste, vaan mahdollisen taloudellinen taakka, joka hidastaa EU:n talouskasvua selkeästi.
Turkki haluaa EU:hun pidettyään pitkään kurdialueita epäjärjestyksessä. On hyvin vaikea uskoa, että Turkki pystyisi EU:n ulkorajana estämään laittoman liikenteen esimerkiksi Irakin suuntaan. Näin tuskin tapahtuu niin kauan kuin kurdeilta puuttuu aidosti autonominen alue, jossa kurdit saavat itse hallita itseään omalla alueellaan. Vielä epätodennäköisempää olisi nähdä itsenäinen Kurdistan. Tosin silloin Turkin rajat olisivat paremmin hallittavissa, mitä ehdottomasti edellytetään EU:n ulkorajoilla. Venäjä on jo tullut siihen tulokseen, että tarvitsee Tsetsenian saattamiseksi rauhanomaiselle kehityspolulle ulkopuolista konsultointia –EU:ta. Venäjä ei ole pyrkimässä lähitulevaisuudessa EU:n jäseneksi, mutta Turkki on. Venäjä on vasta toipumassa romahtamisesta ja pystyttämässä yhteiskuntaa. Monet yrityksiä, verotusta, omistamista, oikeutta yms koskevat lait ovat vähintäänkin erittäin epäselviä. Jukosin kaltaiset tapahtumat eivät varmasti jääne yksittäistapauksiksi. Turkilla onkin edessä erittäin vaativa yhteiskunnallinen murros pyrkiessään EU:n jäseneksi. 80 miljoonaa turkkilaista eivät pääse EU:hun vain pelkästään haluamalla. Turkkilaisen oikeus ja yhteiskuntajärjestelmän modernisointi ja selkeyttäminen vie Turkin varmasti venymiskyvyn äärirajoille. Turkki islamilaisen maana on kuitenkin viimeisen vuosisadan aikana tehnyt selkeän päätöksen erottaa kirkko ja valtio toisistaan. Tälläinen on eurooppalaista kehitystä. Uskonto on historiallisiin traditioihin nojaava instituutio, kun taas valtion on edustettava kaikkia kansalaisiaan oikeudenmukaisesti lakeihin perustuen. Valtion on pystyttävä vastaamaan ajan haasteisiin ja mukauduttava vallitsevaan aikaansa. Uskonnon pitäisi uusiutua traditioitaan kunnioittaen, vaikka mikään pakko tämä ei ole. Uskonnon tulkinnan valtavirrat määräävät suvaitsevaisuuden ja yhteiselon häilyvät rajat. Turkilla on mahdollisuudet kehittyä EU-kelpoiseksi jäsenmaaksi, mutta helppoa se ei tule olemaan. Mutta vain Turkki itse tietää onko sillä riittävästi halua tulevana vuosikymmenenä kehittää maansa ja yhteiskuntajärjestelmänsä EU:n kelpoiseksi, siihen eivät ulkopuoliset pysty vaikuttamaan – enintään neuvomaan, miten kannattaisi toimia.
Loppujen lopuksi kaikkien tarvittavien uudistusten toteuttaminen –kipeidenkin sellaisten – jää Turkin ja turkkilaisten itsensä vastuulle.
Yhdysvallat on vaarassa jäädä oman ”henkisen painolastinsa” vangiksi. Yhdysvallat pitää kiinni kynsin hampain asemastaan maailman kauppa- ja sotilasmahtina. Yhdysvallat on velkaantunut raskaasti. Aasian entiset kehitysmaat rahoittavat 60% Yhdysvaltain budjettivajeesta..
Yhdysvallat on vaarassa jäädä vanhenevan infrastruktuurinsa vangiksi – hitaasti ja huomaamatta.
Yhdysvallat ajaa säästöintoiluissaan koulutusjärjestelmäänsä alas aiheuttaen vakavia vahinkoja omalle kilpailukyvylleen tulevaisuudessa. Yhdysvaltojen terveys ja sosiaalijärjestelmässä ei paljon alasajettavaa, osalle kansalaisista ei ole mitään tarjolla. Yhdysvaltojen yhteiskuntamekanismin häiriöt näkyvät valuutta- ja osakekursseissa ympäri maailmaa. Tosin paljon pitää tapahtua, ennenkuin Yhdysvaltain kaltainen talous menettää johtavan asemansa maailmantaloudessa. Mutta pienetkin aivastukset näkyvät muualla tuulenpyörteinä.
YK on ollut jo useita vuosia toimintakyvytän useimmissa, ellei peräti lähes kaikissa merkittävissä kriiseissä. Vuosikymmenien aikana syntynyt ylisuuri hallinto, jäykät mekanismit ja poliittinen pelaaminen ovat tehneet YK:sta toimintakyvyttömän savijalkaisen jättiläisen. Eikä korruptiosyytteitä voida ohittaa olankohautuksella. YK on yksinkertaisesti liian suuri organisaatio hoitamaan niitä tehtäviä, joita sille on kertynyt aikojen saatossa. YK:n pitäis ehdottamasti erikoistua, eikä olla täyden palvelun supermarketti kaikissa hätään ja ongelmiin liittyvissä asioissa.
Parasta mitä YK:lle voisi tapahtua, olisi vanhan organisaation täydellinen hajoittaminen ja toimivien osien uudelleenjärjestely vastaamaan maailmanjärjestystä, jossa kilpailevat blokit toimivat yhteistyössä keskenään. Kylmän sodan aikana kilpailevat blokit pyrkivät selkeään vastakkainasetteluun. YK:n olisi selkeästi mukauduttava uuteen maailmantilanteeseen ja toisaalta – korruptio kitkettävä pois YK:sta.
Ja parasta mitä Suomelle voisi tapahtua, olisi – säännöllisesti nautittuna - kylmä suihku, herätys, vakavata ravistelua. Vain sillä tavalla Suomen kaltainen pieni kansakunta pysyy avoimena uusille asioille ja muutoksen tuulille.
Eikä missään nimessä erehdy tuudittautumaan pumpulityynyille pilvilinnojen usvaan.
Suomen kokoiselle maalle haasteet juoksevat edessä ja onnettomuus yrittää tavoittaa. Siksi Suomen on juostava, ei onnensa ohitse, eikä niin hitaasti, että kohtalon kylmä koura on paidanhelmassa kiinni – vaan sopivasti, aivan haasteiden vanavedessä tavoitellen kansakunnan kokoista ja näköistä onnea. Sillä loppujen lopuksi, siitä on kyse Suomen kohdalla selviytymisestä kaikkina aikoina, kaikin tavoin ja kaikissa oloissa – niin haasteiden perässä kuin onnettomuuden välttelyssä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.