Tulisitko meille, vai jossaan ulkona vai missä. Ja mihin aikaan.
Jos tavattais, ni missä ja millon?
Hirpzukk
17<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kenelle kysymys? Miehelle naiselle?
Mä en menisi kotiin enkä omaanikaan haluaisi- tietyistä syistä- niin.... Missäköhän??? En ole miettinyt koskaan että mahdollisuus tulisi..(n-m) no me tapaamme muutenkin. Töiden merkeissä aina joskus.. Mutta ehkä menisimme elokuviin tai retkelle jonnekin..uskoisin..
Ulkona, kävellen puistossa, metsässä jossain kahden.
Kyllä mä voisin tulla sun luokse.
Käykö sulle kirkon pihalla?
Hautausmaa käy paremmin
Tuota en ole tullut ajatelleeksi, mutta pikku reissu jonnekin varmaan. Eväät mukaan. Aika näyttää tuleeko se retki ja jos tulee, milloin se tulee. Se olis ihan kiva hyvässä seurassa. m>n
Älä käsitä väärin. Ei tässä mitään kuuloituksia tarvitse mennnä tekemään. Itse ajattelin, että jos ihan vaan kaveripohjalta nähtäisiin ja jutskailtaisiin. Ei mulla ole mitään sitä retkisuunnitelmaakaan vastaan. Mut nyt on syksy ja illat pimenee päivä päivältä. Metsään on helppo eksyä. Siitä mulla on kokemusta.
Tulisin nainen sun luo.
Tule sitten minulle. Vaikka iltateelle..
Mikä päivä sulle käy?
Sopii!
Kaikkea hulluu se ikävä teettää...naisen luo haluaisin, mutta mitä järkee on täällä tuntematattomille vastailla...ei niin yhtään mitään...
Siis ihan aluksi haluaisin ylipäätään kohdata IRL: moikkaus esittäytyminen jne... ei mitään muuta sen kummempaa tai kummaltakaan enempää vaativaa.
Mä haluaisin jotain niinku oikeat kontaktiyhteydet saada tietää, ettei tarvitse enää jännätä, että saako kiinni. Ja tietää se yks juttu mitä mä kyselen koko ajan. Tälläi esim.
jos olisi minulle, niin en enää pystyisi näkemään. ei pahalla, mutta sattuisi liikaa. en enää yksinkertaisesti pystyisi enää. joskus joku hetki voi särkeä kaiken. eikä sitä pysty itse järjellä määrittämään tai hallitsemaan tai ohjaamaan. tärkeintä kuitenkin on, että elämä jatkuu edes jotenkin ja että ei muistele pahalla. itselleni tuli yllättäen hetki, jota en voi pyyhkiä mielestäni pois. ei sitä voi itseään pakottaa. tunteet reagoi joskus yllättävälläkin tavalla. minun kohdallani se oli kuin nauhaa olisi leikattu terävällä veitsellä. yllätyin itsekin. se vaan meni niin ja se oli siinä. nyt kasataan paloja kokoon. minulle jäi ikuinen mustilo sieluuni.
No just :D
Tuu mun luo huomenna aamulla.