Oon enemmä ja vähemmän harrastanu paastoamista ja oksentamista viimesen 2 vuoden aikana.
Joskus laihtuu ja joskus kiloja tulee lisää..
Kysymykseni siis kuuluukin, että miten saan itsekurin pidettyä tiukkana ja olemaan sortumatta syömään ja ahmimaan??
Ahdistaa se tunne,että vatsassa on täytettä. Yrittää olla syömättä tai syödä hyvin vähän,mut kun pääsee vauhtii, sitä ei voi lopettaa. Aina ei jaksa oksentaa, joten välillä väärinkäytän ulostuslääkkeitä.
Tiedän terveyteni lopulta kärsivän, mut vielä ainakin tajuan tilanteeni.
Kohtalotovereita??laittakaa mailia.ois kiva jutella.
Joskus laihtuu ja joskus kiloja tulee lisää..
Kysymykseni siis kuuluukin, että miten saan itsekurin pidettyä tiukkana ja olemaan sortumatta syömään ja ahmimaan??
Ahdistaa se tunne,että vatsassa on täytettä. Yrittää olla syömättä tai syödä hyvin vähän,mut kun pääsee vauhtii, sitä ei voi lopettaa. Aina ei jaksa oksentaa, joten välillä väärinkäytän ulostuslääkkeitä.
Tiedän terveyteni lopulta kärsivän, mut vielä ainakin tajuan tilanteeni.
Kohtalotovereita??laittakaa mailia.ois kiva jutella.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tämä ei ole mikään laihdutuspalsta.
Vaan ihmiset yrittävät selvitä syömishäiriöistään.
Jos et halua parantua, niin ei kannata tulla tänne vaikeuttamaan muiden paranemista.
Tarkoitukseni ei ollut olla ilkeä. Ihan totta :).
Niin se vaan on. Jotku oikeasti haluavat parantua.
Sen verran,et olin tänään lääkärillä taas kerran verikokeissa ja rasvaprosentinmittauksessa ja vaa'alla..
Syömishäiriöissä olennaista on juuri ongelman kieltäminen. Tavallaan kiellän itseltäni parantumisen mahdollisuuden...en millään tavalla halua vaikeuttaa kenenkään parantumista, ehkä itsekkin joskus haluan parantua.
Tavallaan haluan parantua tästä sairaudesta, mutten menettää kontrollintunnetta elämästäni.Tää on ainoo asia, mikä ei mene pieleen,koska itse ohjaan ja päätän mitä seuraavaksi tapahtuu.
Joka päivä peiliin katsoessa käy itkettämään, syön mielialalääkkeitä ja nukun unilääkkeiden voimalla. Ainut keino lieventää tätä ahdistusta, on yrittää laihtua.
*hansu*
ymmärän hyvin mitä tarkoitat..järki huutaa et haloo!!!mut kuitenkin kaikki onni ja itsearvostus on sidoksissa painoon...toisaalta haluaisi parantua,toisaalta ei missään tapauksessa!!!!minäkin syön lääkkeitä ja yritän laihtua,oksennan joka päivä,joka ruuan..en edes halua parantua ennenkuin olen laiha....muiden mielestä minulla ei ole kontrollia tässä asiassa muta itestäni tuntuu ettei kontrollia ole jos jätän oksentamata..sellaisen joka ei ole itse kokenut tätä,on vaikea ymmärtää...paljon voimia sinulle hansu,yritetään jaksaa!!
ymmärän hyvin mitä tarkoitat..järki huutaa et haloo!!!mut kuitenkin kaikki onni ja itsearvostus on sidoksissa painoon...toisaalta haluaisi parantua,toisaalta ei missään tapauksessa!!!!minäkin syön lääkkeitä ja yritän laihtua,oksennan joka päivä,joka ruuan..en edes halua parantua ennenkuin olen laiha....muiden mielestä minulla ei ole kontrollia tässä asiassa muta itestäni tuntuu ettei kontrollia ole jos jätän oksentamata..sellaisen joka ei ole itse kokenut tätä,on vaikea ymmärtää...toivoisin vain että minua ymmärrettäisiin vaikka toisaalta eihän tätät tarvitse ymmärtää..minäkään en pidä peilistä..voi bulimia, rakas vihollisemme...paljon voimia sinulle hansu,yritetään jaksaa!!!
taas tapani mukaan...
ei ne mielialalääkkeetkään auta jos sä oksennat päivittäin ne pois.
mulla on samoja ongelmia...että ennen en halua parantua kun olen tarpeeksi laiha....mulla on mottokin se on kyllä aika hullu mutta "syöminen on sairautta,laihtuminen elämää" aika sairas motto mutta noin mie ainaki ajattelen=(
miksei voi olla mitään TOSI tehokasta keinoa laihtua...häh!!!!!!!!
Mullakin on motto samaan tyyliin: syöminen on syntiä. Ja mä oon tosi syntinen, joka päivä. Syöminen ja ruuan ajattelu pyörittää mun elämää ja aiheuttaa pahaa oloa henkisesti ja fyysisesti. Oon tosi väsyny tähän.
et oo ainoa joka on väsyny tähän paskaan....sairastatko mitään syömishäiriötä?
jos et halua näin vaihtaa ajatuksia niin mulle saa mailailla [email protected]
Kuulostipa tosiaan kuin omilta ajatuksilta. Ahmimisen ja paastoamisen välissä ei ole helppo olla, usein homma luisuu täysin jompaan kumpaan. Paras keino yrittää päästä terveellisille tavoille olisi syödä säännöllisesti eli tavallisesti. Annosten ei tarvitse olla suuria, jolloin ei tarvitse pelätä lihomista! Pääasia että syö useita kertoja päivässä, jolloin ahmimiselta on helpompi välttyä. Itse olen ollut ongelmasyöjä jo 7 vuotta, välillä mennyt tosin paremminkin. Nyt yritän taas kerran tosissani parantua. Olisi niin mukavaa hallita itseään ja ajatuksiaan! Tehdään tästä vuodesta parempi!! :)
En tiedä oikeesti, et mitä helvettiä meinaan oikein korvata tällä ahmimisella ja oksentamisella....mulla alkoi eilen koulu ja heti koulun jälkeen juoksin kauppaan ja ostin niin paljon ruokaa ja makeisia ja sipsejä, et ei mitään rajaa..ja kaikki ulos ja vielä monta kertaa illassa.
välillä tulee otettua tosi monena päivänä viikossa viinaa, ettei tulis ajateltua ruokaa.Eilinen oli kyl tosi vaikee päivä, itketti ja ahisti..enemmän ku pitkään aikaan.Mun kroppa reagoi stressiin juuri niin, et vedetään hurjat bulimiabileet pystyyn ja sit tuntuu ettei sitä putkee pysty lopettaa.kaikista kauheinta on olla yksin tän kaiken keskellä. Tulipas vuodatettua...no, sainpahan edes osan pahasta olostani ulos. :) jaksamisia teille muille siskoille :)
kuule... Musta tuntuu, että sun kannattaa hakea apua...oikeesti. Sä tuhoat terveytesi tolla. Yksin ei ole hyvä olla... Sun pitää hakea apu, että saisit selville mitä sä yritätä syömisellä kompensoida. Stressiä ja masennusta ehkä, mut miksi? Joo, tiedän. nää on vaan tyhmiä tyhjiä sanoja...helppohan sitä on mpuhua... Mut kun tuntuu niin pahalta, etten pysty auttamaan vaikka haluisin :( Haleja sinulle... Yritä jaksaa...